pe 27.4.
Jaoimme taas sopivasti urakkaamme – Tanja Mangochiin ja Päiville arpa heitti kotipäivän Lungwenassa.
Emman saapui viikonlopuksi meidän seuraksemme hostelliin, sillä hänellä oli työntäyteinen viikonloppu. Vasta tässä vaiheessa meille selvisi lopullisesti, että Suomesta voi soittaa tänne 14 senttiä/min, kiitos Emman (paikalliseen prepaid-numeroon ja alkukoodeilla). Tanja ilmoittaa tässä vaiheessa omalle operaattorilleen Saunalahdelle, että nyt on puhelimesta otettu akkukin pois, joten on turha yrittää laskutta mitään tähtitieteellisiä summia. Edellinen lasku oli jo sen verran utopistinen, että tuskin voivat enää parempaan pystyä. Joo, se oli noin 1 200 euroa. Puhelut sekä viestit ajatellen noin 200 tai 300 euroa maksimissaan olisi ollut vielä ymmärrettävä… Puhelulokia tarkastaessani vahvistui käsitys puhelinlaskun utopistisuudesta. Ja bonuksena myös se, että puhelimeni ei ole läheskään aina täällä toiminut, vaan ollut myös "hätäpuhelut sallittu"- tilassa useita päiviä ja välillä myös kiinni.
Riikka saapui illalla Charlesin asiantuntevassa ohjauksessa. Matkalaukusta löytyi suomalaisia suosikkituotteita: hapankorppuja, Fazerin sinistä ja salmiakkia. SEKÄ ihana yllätys – kirjeet Suomesta opiskelukavereilta voimaannuttavien yhteisten tekemisten kera, upea juttu! Olipa tunteellinen hetki lukea kirjeitä. Zikomo SSAK10 ja erityisesti kirjeiden kirjoittaja! Olimmekin jo ajatelleet, että on aika hiljaista sieltä teidän opiskelukavereiden suunnalta…
Nyt meillä on lämpömittari, ja meitä palelee vaikka on lämmintä +21 astetta varjossa. Eli aika nopeasti olemme tottuneet tähän lämpimään ilmastoon, kun palelemme, vaikka suomalaisittain täällä on todellakin lämmintä. Aikaisemmin arvelevamme lämpötilat eivät siis pitäneet paikkaansa, luulimme täällä olevan kylmempää, kun yölläkin paleli.
Suomalaiset tietysti tervetuliaissaunoivat porukalla illan pimeinä hetkinä kynttilän valossa.
la 28.4.
Kirjeystäväyhteistyön aloittaminen malawilaisten ja suomalaisten koululaisten kesken läheisessä Primary Schoolissa. Eli toimme Suomesta tullessamme tänne kymmeneltä koululaiselta kirjeet, jotka halusivat saada kirjeystävän Malawista. Meillä ei taida vaan olla sama matematiikka käytössä, sillä nyt meille taitaa olla tulossa 14 kirjekaveria tai jopa enemmänkin, saa nähdä.
Tunteet kuumenevat, suorastaan välillä polttelee, ja myös tietokoneella on samanlaisia oireita eli se saattaa sanoa yhteistyösopimuksen milloin tahansa.
Illalla Charlesin jäähyväiset ja elämän ihmettelyä.
su 29.4.
Aamiaisen jälkeen menimme lähikirkkoon messuun. Tällä kertaa palvelus ilman rumpuja, mutta kauniin laulun kera.
Elämä osaa aina yllättää, koskaan ei voi tietää mitä päivän aikana tapahtuu: eilen jo kerran medical assistentille heipat sanottuamme mies ilmestyikin kirkon menojen jälkeen kotiimme.
Päivällä otimme ensimmäisen kerran kunnolla kontaktia naapurin rouviin ja sovimme letityksestä Vappupäivälle. Olisihan ollut epäkohteliasta, kun olemme asuneet naapureina jo kaksi kuukautta, jos emme olisi ennen poislähtöämme heidän kanssaan kertaakaan kunnolla tehneet tuttavuutta.
Meillä on ollut koko viikonlopun vahva suomalaisnaisitus täällä Lungwenassa. Neljä ihanaa naista maalla. Olemme näkyneet ja kuuluneet. Ostamiamme chitenga-kietaisuhameita on kehuttu (kirahvi- ja seeprakuoseja), ja tietenkin olemme olleet yhtälailla otettuja huomioinnista kuin paikalliset ovat olleet mielissään meidän olemuksemme "paikallisuudesta"
Päivällä ennen toritapahtumaa pyöräilimme Malindin suunnalla, saimme lainaksi Health Centeriltä yhden polkupyörän. Lopputulema oli se, että ostimme turhaan polkupyörät, olisimme saaneet niitä lainaksi myös Health Centeristä… Säästöä olisi kertynyt kuitenkin noin 50 000 Mk (noin 250 euroa), joka näin opiskelijoiden budjetissa on iso raha. Alkuperäinen hinta-arvio pyörille oli noin 20 000 Mk yhteensä, joten ihan eivät kwachat kohdanneet.
Illalla Riikka ja Tanja antoivat Päiville pienen vapaahetken mennen katsomaan jalkapalloa lähistadionille.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Mangochissa
ti 24.4.
Heti aamusta kiireinen lähtö kohti Mangochia, sillä sovittu kyyti odotti, kuulema. Niinpä taas kävi, että me odotimme sitä eikä se meitä. Pääsimme kuitenkin turvallisesti ja melko nopeasti kaupunkiin ambulanssikyydillä. Ensimmäiseksi menimme leimauttamaan passimme Immigration Officelle, jossa meidän tulee käydä kerran kuukaudessa. Tietysti kymmenien tuhansien pankkiautomaatilta nostot kuuluvat kuvioihimme kaupungissa käydessämme. Polkupyörätaksilla siirryimme sitten kirjakauppaan sijoittamaan rahojamme Pempheron koulutusprojektin opiskelijoiden kirjoihin. 11 opiskelijoiden välttämättä tarvitsemaa kirjaa maksoivat noin 70 euroa. Käsikirjastossa on nyt hyvä alku, mutta kirjastosta puuttuu vielä paljon kirjoja eli vapaaehtoiset sponsoroijat ilmoittautukoot meille.
Nettikahvilassa vierailu ja ostosten tekeminen kuuluvat pakollisiin kaupunkikuvioihin. Torielämä ihastuttaa ja ihmetyttää aina vain uudestaan. Löysimme tällä kertaa erillisen "elintarvikeosaston", jossa myydään lähiruokaa ja aineksia eri muodoissa. Kalatiskit etenkin ovat mielenkiintoisia; kalat on aseteltu taiteellisesti toistensa päälle lomittain ja ristikkäin, mutta jostakin syystä kalat ovat jääneet meiltä ostamatta. Pieni huomio: viime viikolla paketti puurotarvikkeita maksoi 845 Mk, ja tänään 1 195 Mk. Melko reipas hintapolitiikka viikon aikana – vai mitä?
Kaupungista paluu matolalla, kuinkas muuten. Mielenkiintoisin reissu tähän mennessä: auto käynnistettiin joka pysäyksen jälkeen työntämällä ja niitä pysähdyksiä oli aika monta. Lopulta auto hyytyi viitisen kilometriä ennen Lungwenaa. Loppumatkan pääsimme yhdysvaltalaisen missionäärin kyydissä, joka sattui siitä ajamaan ohi. Illalla mietimme sitten kuinkahan ne muut matkalaiset pääsivät jatkamaan matkaa…
Illan pimetessä koimme jälleen jotain uutta. Asuntoomme hyökkäsi jostakin valtaisa määrä pienen pieniä lentäviä hyönteisiä ja niitä oli ihan joka paikassa, paras saalis tähän mennessä. Sinällään harmittomia, mutta aika mielenkiintoinen kokemus.
ke 25.4.
Kotipäivä aineistojen ja materiaalien parissa. Akvaariotyöskentelyä. Nursery Schoolissa olimme tullaan tutuksi -teemalla, josta siirryimme Health Centerin Registration Officerin, Foscon, tapaamiseen.
Iltaa kohti meno vain villiintyi – Riikan kuviot muuttuivat jälleen kerran! Eli ilta meni leppoisasti monien yhteyksien hoitamisessa akselilla Lungewena – Helsinki – Lilongwe – Lungwena. Me naiset hoidimme homman kunnialla kuten pitääkin – "ei mitään hätää, mazungu peruu sujuvasti hotelli- ja taksivaraukset sekä järjestää jatkoyhteydet ja matkaseuraa". Vinkkejä voi tarvittaessa tiedustella mazunguilta :)
Päivän mittaan Tanja selvitteli mahtavan puhelinlaskunsa syntyjä syviä sähköpostitse. Saunalahdella taitaa olla oikein opiskelijaystävälliset hinnat, joten työntekoa on ilmeisesti jatkettava yhä kiihtyvällä sykkeellä Suomeen päästyä, jotta laskut saa maksettua. Päivi sen sijaan on nyt hyvin onnellinen, ettei hänen puhelimensa toimi lainkaan suomalaisella liittymällä.
to 26.4.
.jpg)
Aamiaisen jälkeen kohti Fowon kylää ja sovittua Mbalen kylätapaamista. Päivi lähti reippaalla mielellä rinta tuuheena kohti uusia seikkailuja, mutta polkupyörä yllätti jälleen, rengasrikolla tällä kertaa. Paikallinen polkupyöräfiksaamo ei pystynyt paikkaamaan kestävästi renkaan sisäkumia, vaan jouduimme turvautumaan taksikuljetukseen.
Polkupyörätaksikuljetukseen. Matka taittui mukavasti siis polkupyörien takaritseillä maisemia ihaillen. Yhteisöpuutarhavierailu Mbalen kylässä oli antoisa ja toivoa antava Pempheron Youth -ryhmän toiminnan tilanteesta. Puutarhat olivat hyvin hoidettuja sekä ihmiset ystävällisiä ja vilpittömän onnellisia meidän vierailustamme ja heidän kyläänsä tutustumisesta. Samalla reissulla päätimme käydä katsomassa virtahepoja, mutta näimme vain niiden piilopaikat lake Malawin rantakaislikossa. Toisaalta voi olla hyväkin, että ne eivät rynnistelleet meitä kohti, koska vene, jolla olimme liikkeellä oli vähän heppoinen ja siinä oli jo valmiiksi hieman vettä pohjalla...
Illalla pelasimme jalkapalloa sekajoukkueilla, tai oikeammin tytöt vs pojat kokoonpanoilla. Mukava ja spontaani tuokio lasten ja heidän huoltajiensa kanssa. Meillä oli paljon yleisöä, joka koostui pääasiassa äideistä ja odottavista äideistä, jotka siirtyivät katsomaan pelaamistamme, kun tytötkin pääsivät mukaan. Pelikentän vieressä on Lungwenan terveysasema, ja osa naisista on siellä odottamassa synnytyksen alkamista, joten pelaamaan asti he eivät tulleet.
Takulandirani ku Malawi, Riikka!
Heti aamusta kiireinen lähtö kohti Mangochia, sillä sovittu kyyti odotti, kuulema. Niinpä taas kävi, että me odotimme sitä eikä se meitä. Pääsimme kuitenkin turvallisesti ja melko nopeasti kaupunkiin ambulanssikyydillä. Ensimmäiseksi menimme leimauttamaan passimme Immigration Officelle, jossa meidän tulee käydä kerran kuukaudessa. Tietysti kymmenien tuhansien pankkiautomaatilta nostot kuuluvat kuvioihimme kaupungissa käydessämme. Polkupyörätaksilla siirryimme sitten kirjakauppaan sijoittamaan rahojamme Pempheron koulutusprojektin opiskelijoiden kirjoihin. 11 opiskelijoiden välttämättä tarvitsemaa kirjaa maksoivat noin 70 euroa. Käsikirjastossa on nyt hyvä alku, mutta kirjastosta puuttuu vielä paljon kirjoja eli vapaaehtoiset sponsoroijat ilmoittautukoot meille.
Nettikahvilassa vierailu ja ostosten tekeminen kuuluvat pakollisiin kaupunkikuvioihin. Torielämä ihastuttaa ja ihmetyttää aina vain uudestaan. Löysimme tällä kertaa erillisen "elintarvikeosaston", jossa myydään lähiruokaa ja aineksia eri muodoissa. Kalatiskit etenkin ovat mielenkiintoisia; kalat on aseteltu taiteellisesti toistensa päälle lomittain ja ristikkäin, mutta jostakin syystä kalat ovat jääneet meiltä ostamatta. Pieni huomio: viime viikolla paketti puurotarvikkeita maksoi 845 Mk, ja tänään 1 195 Mk. Melko reipas hintapolitiikka viikon aikana – vai mitä?
Kaupungista paluu matolalla, kuinkas muuten. Mielenkiintoisin reissu tähän mennessä: auto käynnistettiin joka pysäyksen jälkeen työntämällä ja niitä pysähdyksiä oli aika monta. Lopulta auto hyytyi viitisen kilometriä ennen Lungwenaa. Loppumatkan pääsimme yhdysvaltalaisen missionäärin kyydissä, joka sattui siitä ajamaan ohi. Illalla mietimme sitten kuinkahan ne muut matkalaiset pääsivät jatkamaan matkaa…
Illan pimetessä koimme jälleen jotain uutta. Asuntoomme hyökkäsi jostakin valtaisa määrä pienen pieniä lentäviä hyönteisiä ja niitä oli ihan joka paikassa, paras saalis tähän mennessä. Sinällään harmittomia, mutta aika mielenkiintoinen kokemus.
ke 25.4.
Kotipäivä aineistojen ja materiaalien parissa. Akvaariotyöskentelyä. Nursery Schoolissa olimme tullaan tutuksi -teemalla, josta siirryimme Health Centerin Registration Officerin, Foscon, tapaamiseen.
Iltaa kohti meno vain villiintyi – Riikan kuviot muuttuivat jälleen kerran! Eli ilta meni leppoisasti monien yhteyksien hoitamisessa akselilla Lungewena – Helsinki – Lilongwe – Lungwena. Me naiset hoidimme homman kunnialla kuten pitääkin – "ei mitään hätää, mazungu peruu sujuvasti hotelli- ja taksivaraukset sekä järjestää jatkoyhteydet ja matkaseuraa". Vinkkejä voi tarvittaessa tiedustella mazunguilta :)
Päivän mittaan Tanja selvitteli mahtavan puhelinlaskunsa syntyjä syviä sähköpostitse. Saunalahdella taitaa olla oikein opiskelijaystävälliset hinnat, joten työntekoa on ilmeisesti jatkettava yhä kiihtyvällä sykkeellä Suomeen päästyä, jotta laskut saa maksettua. Päivi sen sijaan on nyt hyvin onnellinen, ettei hänen puhelimensa toimi lainkaan suomalaisella liittymällä.
to 26.4.
.jpg)
Polkupyörätaksikuljetukseen. Matka taittui mukavasti siis polkupyörien takaritseillä maisemia ihaillen. Yhteisöpuutarhavierailu Mbalen kylässä oli antoisa ja toivoa antava Pempheron Youth -ryhmän toiminnan tilanteesta. Puutarhat olivat hyvin hoidettuja sekä ihmiset ystävällisiä ja vilpittömän onnellisia meidän vierailustamme ja heidän kyläänsä tutustumisesta. Samalla reissulla päätimme käydä katsomassa virtahepoja, mutta näimme vain niiden piilopaikat lake Malawin rantakaislikossa. Toisaalta voi olla hyväkin, että ne eivät rynnistelleet meitä kohti, koska vene, jolla olimme liikkeellä oli vähän heppoinen ja siinä oli jo valmiiksi hieman vettä pohjalla...
Illalla pelasimme jalkapalloa sekajoukkueilla, tai oikeammin tytöt vs pojat kokoonpanoilla. Mukava ja spontaani tuokio lasten ja heidän huoltajiensa kanssa. Meillä oli paljon yleisöä, joka koostui pääasiassa äideistä ja odottavista äideistä, jotka siirtyivät katsomaan pelaamistamme, kun tytötkin pääsivät mukaan. Pelikentän vieressä on Lungwenan terveysasema, ja osa naisista on siellä odottamassa synnytyksen alkamista, joten pelaamaan asti he eivät tulleet.
Takulandirani ku Malawi, Riikka!
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Tahan alkaa tottua
ke 18.4.
Takana molemmilla taas vaihteeksi vähäisillä unilla vietetty yö. Alkuyöstä on liian kuuma ja aamusta sitten jo liian kylmä, ja jos vetää huopaa päälle, tulee taas liian kuuma… tätä rataa. Syitä huonolle unenlaadulle voi tietysti ja ehkä pitääkin etsiä korvien välistä, sillä moni asia pyörii ja ehkä työstyykin mielessä yön aikana. Päivän töitä jaoimme siten, että molemmille olisi hyödyllistä tekemistä ja ne palvelisivat yhteisiä hankkeita, siis tehokasta ajan käyttöä. Tanja kirmaisi jo seitsemältä matola-kyytiä odottamaan kohti Mangochia ja mielessä kirjaostokset asiantuntevan oppaan kanssa. Ja kuinka ollakaan… Taas palattiin kotiin yhtä kokemusta rikkaampana, mutta ilman kirjoja, sillä kirjakaupat olivat jälleen kerran kiinni. Maaseudun rauhasta nauttiva Päivi sen sijaan vietti aikaa opiskeluun kuuluvien tehtävien työstämissä ja vietti niin sanotusti laatuaikaa yksin kotosalla osa 2 ja sai jopa oman puhelimensa toimimaan paikallisella Airtel-liittymällä. Hip hei! Eli kello-kamera-laskin yhdistelmään on saatu uusi ominaisuus, tosin 100 kwatchan lataus hupeni nopeasti muutamaan Suomeen lähettyyn viestiin.
Illalla taas veistelimme uusia suunnitelmia Riikan tulon varalle ja jopa melko varmoja sellaisia. Eli pääset Riikka liittymään Charlesin enkeleihin, sinulle on bussimatkaseuraa Lilongwesta Mangochiin saakka. Ja saatatpa saada Mangochista Lungwenaan pari muuta mukavaa matkakaveria matkaasi Charlesin lisäksi ;)
Illalla Mangochi-tuliaisten nautiskelua.
.jpg)
to 19.4.
Aamiainen tutulla sabluunalla. Aamiaisen jälkeen hieman päivänkulun suunnittelua ja Youth -ryhmän tuloon valmistautumista. Tapasimme ja pidimme meetingin Youth -ryhmän vapaaehtoisten ja heidän koordinaattorinsa Billyn kanssa. Tapaaminen oli ihanan rento ja sujui hyvässä yhdessä tekemisen ja nuorten toiminnan kehittämisen merkeissä. Tapaamisessa keskiössä olivat Pempheron nuorten ryhmän toiminta ja tulevaisuuden toimintojen kehittäminen heidän itse määrittelemiensä tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta. Nuorten ryhmä esitti itse toiveen tulla tapaamaan meitä ja he toivoivat meiltä ohjausta kuinka suunnitella ja toteuttaa toimintoja ja vahvistua toimijoina. Heillä ei ole vielä paljonkaan kokemusta järjestötoiminnasta, joten meillä oli hyvä mahdollisuus yhdessä keskustella ja ihmetellä heidän esille nostamiaan asioita. Pelasimme nuorten kanssa netballia ennen "virallista" kokousta, joten aivonystyrämme olivat oikein hyvässä vireessä Youth -ryhmän kanssa palaveeratessamme.
.jpg)
Iltapäivällä maittavan aterian jälkeen saunaan ja saimme lähetettyä yhden tehtävän arvioitavaksi. Jes :) Ohessa kuva saunamme "kiukaasta", ei ole ihan samaa mallia kuin Suomessa, emme ainakaan vielä ole löytäneet kiviä, joille vettä heittää. Saunan legendaa emme päässeet vielä kasvattamaan, katsotaan ensi viikolla kuinka käy… Muut saunojat olivat myöhässä, joten puiden rajallisen saatavuuden vuoksi, saunassa ei ollut heille enää riittävästi lämpöä.
pe 20.4.
Maittavan ja ravitsevan aamiaisen jälkeen hieman syventävän harjoittelun kehystämistä ja rajaamista. Polkupyöräilimme välillä saadaksemme läppäriin ja omaan ajatteluumme virtaa – jätimme matkalla läppärin terveysasemalla lataukseen. Terveysaseman henkilökunta on ollut meille todella ystävällistä, he ovat ladanneet läppäriämme aina kun olemme tarvinneet, ja koskaan se ei ole ollut heille vastenmielistä. Hymyn ja mukavan jutustelun kera olemme läppärin sinne aina jättäneet.
Kävimme Chapolan rannalla ihastelemassa maisemia. Siellä saimme kuulla suru-uutisen; eräs tietämämme 12-vuotias koululaistyttö oli kuollut eilen malariaan (ja anemiaan).
Rantavierailun jälkeen kävimme jututtamassa polkupyörästä kiinnostunutta mieshenkilöä hänen työpaikallaan, mikä on Chapolan rannalle mennessä matkan varrella. Saattaa olla, että Tanjan pyörästä tehdään kaupat, alustavat kaupat, huomenna. Ehkä.
Iltapäivällä jatkoimme läppärin haettuamme raporttipohjan tuunaamista ja lueskelimme aineistoja.
la 21.4.
Hyvin nukuttu yö Tanjalla – kiitos illalla nautitun unilääkkeen. Unen merkitys hyvinvoinnille on melko merkittävä Keksimme eilen syyn unettomuuteen tai tähän unen pätkittäisyyteen: eli malarialääkkeet voivat aiheuttaa unihäiriöitä (unettomuus ja epänormaalit unet). Kaikelle siis löytyy selitys!
Aamusta tapaaminen Pempheron toimistolla, jossa päähenkilöinä olivat Lungwenan Health Centerin henkilökunnan edustus ja Pemphero-järjestön toimijat. Kyseessä oli ns. lahjoitustilaisuus: Health Center/ College of Medicine lahjoittivat Pempheron vapaaehtoistoimijoille kaksi uutta polkupyörää ja Home Based Care toimijoiden käyttöön lääkkeitä. Kuten paikalliseen tapaan kuuluu: paljon puheita, joista tällä kertaa emme ihan kaikkea ymmärtäneet. Pääsimme nauttimaan toistamiseen ambulanssikyydistä auton takaosastossa yhdessä kyseisten polkupyörien kanssa. Ilta meni sitten ihan vaan ollessa, mitään tekemättä. Joskus hyvä näinkin.
su 22.4.
Tähän mennessä kylmin yö takana eli jopa Tanja etsi aamulla huopaa valmiiksi seuraavaa yötä varten, Päivi on turvautunut huopaan jo viikon ajan. Eli täällä ollaan siis menossa viileämpiä vuodenaikoja kohti. Kun Suomessa on kesä ja kuuma, niin täällä on talvi ja kylmä (niin, mikä on näissä olosuhteissa kylmää??). Kun taas syksy täällä on hyvin kuiva ja kuuma.
Aamupäivästä parin tunnin pyörälenkki pitkin päällystetietä Mwanjatiin, josta koukkasimme takaisin päin pienemmille väylille ja poluille, halki peltojen ja kylien. Parhaiten paikallisten ihmisten elämään saa kosketuksen juuri tuolla vähän sivummalla liikkuessa.
Iltapäivällä etsiskelimme tailoria/ompelijaa Lungwenasta, sillä olemme päättäneet teetättää täällä itsellemme ihan oikeat afrikkalaiset asut. Ihan vielä emme siinä täysin onnistuneet, mutta ehkä huomenna käymme "oppaan" kanssa Kwilasyan kylässä uudelleen toisen tailorin luona.
ma 23.4. Public Holiday because of his Excellency Bingu wa Mutharika
Eli tänään oli Malawin edesmenneen presidentin hautajaispäivä, ja siitä syystä yleinen loma-/vapaapäivä. Aamiaisen jälkeen aloimme odotella Pempheron toiminnanjohtajan kanssa sopimamme palaverin alkamista… Jostakin syystä hänen aikataulunsa venyivät, joten me lähdimme vaille kymmenen pyöräilemään kivikasoille. Yritimme harjoittelumme alkuvaiheissa päästä kyseisille muodostelmille, pääsimme edellisen kerran sinne ambulanssilla, mutta emme ihan onnistuneet reittivalinnoissa ja pyöräilimme kolmisen tuntia yhteen putkeen ilman yhtään kunnollista kuvaa lähietäisyydeltä noista kivikasasiirtolohkaremuodostelmista. Tänään korjasimme tilanteen, ja ilman yhtään hutia ja turhaa kaarrosta päädyimme kyseisiä luonnonihmeitä ihastelemaan – kiitos Päivin muistin :)
.jpg)
Vähän ennen kivimuodostelmia Hosea soitteli ja kyseli moneltako voisimme tavata, hänellä kun oli läppärin lataus epäonnistunut, ja siitä syystä hän myöhästyi alkuperäisestä ajasta. Eli tänään palaveerasimme ensin Pempheron toiminnanjohtajan Hosea Palandan ja sitten Food Security -koordinaattorin John Francisin kanssa. Valokuvien ja -kuvakansioiden tuunausta sekä tulevaisuuden visiointia yhdessä pempherolaisten kanssa.
Mazungu Tanja viihdytti torilla kansaa tanssimalla "jättimehiläisen" kanssa – onneksi chitenga (kietaisuhame) kesti paikallaan.
Kohta pääsemme taas nukkumaan, sillä parin tunnin iltasähkö loppuu taas pian. Voihan tämä tulla vaikka tavaksi, että koti-Suomessakin menemme nukkumaan heti kahdeksan jälkeen, ja heräämme sitten neljän/viiden aikaan aamulla. Saas nähdä. Gonani bwino!
.jpg)
Takana molemmilla taas vaihteeksi vähäisillä unilla vietetty yö. Alkuyöstä on liian kuuma ja aamusta sitten jo liian kylmä, ja jos vetää huopaa päälle, tulee taas liian kuuma… tätä rataa. Syitä huonolle unenlaadulle voi tietysti ja ehkä pitääkin etsiä korvien välistä, sillä moni asia pyörii ja ehkä työstyykin mielessä yön aikana. Päivän töitä jaoimme siten, että molemmille olisi hyödyllistä tekemistä ja ne palvelisivat yhteisiä hankkeita, siis tehokasta ajan käyttöä. Tanja kirmaisi jo seitsemältä matola-kyytiä odottamaan kohti Mangochia ja mielessä kirjaostokset asiantuntevan oppaan kanssa. Ja kuinka ollakaan… Taas palattiin kotiin yhtä kokemusta rikkaampana, mutta ilman kirjoja, sillä kirjakaupat olivat jälleen kerran kiinni. Maaseudun rauhasta nauttiva Päivi sen sijaan vietti aikaa opiskeluun kuuluvien tehtävien työstämissä ja vietti niin sanotusti laatuaikaa yksin kotosalla osa 2 ja sai jopa oman puhelimensa toimimaan paikallisella Airtel-liittymällä. Hip hei! Eli kello-kamera-laskin yhdistelmään on saatu uusi ominaisuus, tosin 100 kwatchan lataus hupeni nopeasti muutamaan Suomeen lähettyyn viestiin.
Illalla taas veistelimme uusia suunnitelmia Riikan tulon varalle ja jopa melko varmoja sellaisia. Eli pääset Riikka liittymään Charlesin enkeleihin, sinulle on bussimatkaseuraa Lilongwesta Mangochiin saakka. Ja saatatpa saada Mangochista Lungwenaan pari muuta mukavaa matkakaveria matkaasi Charlesin lisäksi ;)
Illalla Mangochi-tuliaisten nautiskelua.
.jpg)
to 19.4. Aamiainen tutulla sabluunalla. Aamiaisen jälkeen hieman päivänkulun suunnittelua ja Youth -ryhmän tuloon valmistautumista. Tapasimme ja pidimme meetingin Youth -ryhmän vapaaehtoisten ja heidän koordinaattorinsa Billyn kanssa. Tapaaminen oli ihanan rento ja sujui hyvässä yhdessä tekemisen ja nuorten toiminnan kehittämisen merkeissä. Tapaamisessa keskiössä olivat Pempheron nuorten ryhmän toiminta ja tulevaisuuden toimintojen kehittäminen heidän itse määrittelemiensä tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta. Nuorten ryhmä esitti itse toiveen tulla tapaamaan meitä ja he toivoivat meiltä ohjausta kuinka suunnitella ja toteuttaa toimintoja ja vahvistua toimijoina. Heillä ei ole vielä paljonkaan kokemusta järjestötoiminnasta, joten meillä oli hyvä mahdollisuus yhdessä keskustella ja ihmetellä heidän esille nostamiaan asioita. Pelasimme nuorten kanssa netballia ennen "virallista" kokousta, joten aivonystyrämme olivat oikein hyvässä vireessä Youth -ryhmän kanssa palaveeratessamme.
.jpg)
Iltapäivällä maittavan aterian jälkeen saunaan ja saimme lähetettyä yhden tehtävän arvioitavaksi. Jes :) Ohessa kuva saunamme "kiukaasta", ei ole ihan samaa mallia kuin Suomessa, emme ainakaan vielä ole löytäneet kiviä, joille vettä heittää. Saunan legendaa emme päässeet vielä kasvattamaan, katsotaan ensi viikolla kuinka käy… Muut saunojat olivat myöhässä, joten puiden rajallisen saatavuuden vuoksi, saunassa ei ollut heille enää riittävästi lämpöä.
pe 20.4.
Maittavan ja ravitsevan aamiaisen jälkeen hieman syventävän harjoittelun kehystämistä ja rajaamista. Polkupyöräilimme välillä saadaksemme läppäriin ja omaan ajatteluumme virtaa – jätimme matkalla läppärin terveysasemalla lataukseen. Terveysaseman henkilökunta on ollut meille todella ystävällistä, he ovat ladanneet läppäriämme aina kun olemme tarvinneet, ja koskaan se ei ole ollut heille vastenmielistä. Hymyn ja mukavan jutustelun kera olemme läppärin sinne aina jättäneet.
Kävimme Chapolan rannalla ihastelemassa maisemia. Siellä saimme kuulla suru-uutisen; eräs tietämämme 12-vuotias koululaistyttö oli kuollut eilen malariaan (ja anemiaan).
Rantavierailun jälkeen kävimme jututtamassa polkupyörästä kiinnostunutta mieshenkilöä hänen työpaikallaan, mikä on Chapolan rannalle mennessä matkan varrella. Saattaa olla, että Tanjan pyörästä tehdään kaupat, alustavat kaupat, huomenna. Ehkä.
Iltapäivällä jatkoimme läppärin haettuamme raporttipohjan tuunaamista ja lueskelimme aineistoja.
la 21.4.
Hyvin nukuttu yö Tanjalla – kiitos illalla nautitun unilääkkeen. Unen merkitys hyvinvoinnille on melko merkittävä Keksimme eilen syyn unettomuuteen tai tähän unen pätkittäisyyteen: eli malarialääkkeet voivat aiheuttaa unihäiriöitä (unettomuus ja epänormaalit unet). Kaikelle siis löytyy selitys!
Aamusta tapaaminen Pempheron toimistolla, jossa päähenkilöinä olivat Lungwenan Health Centerin henkilökunnan edustus ja Pemphero-järjestön toimijat. Kyseessä oli ns. lahjoitustilaisuus: Health Center/ College of Medicine lahjoittivat Pempheron vapaaehtoistoimijoille kaksi uutta polkupyörää ja Home Based Care toimijoiden käyttöön lääkkeitä. Kuten paikalliseen tapaan kuuluu: paljon puheita, joista tällä kertaa emme ihan kaikkea ymmärtäneet. Pääsimme nauttimaan toistamiseen ambulanssikyydistä auton takaosastossa yhdessä kyseisten polkupyörien kanssa. Ilta meni sitten ihan vaan ollessa, mitään tekemättä. Joskus hyvä näinkin.
su 22.4.
Tähän mennessä kylmin yö takana eli jopa Tanja etsi aamulla huopaa valmiiksi seuraavaa yötä varten, Päivi on turvautunut huopaan jo viikon ajan. Eli täällä ollaan siis menossa viileämpiä vuodenaikoja kohti. Kun Suomessa on kesä ja kuuma, niin täällä on talvi ja kylmä (niin, mikä on näissä olosuhteissa kylmää??). Kun taas syksy täällä on hyvin kuiva ja kuuma.
Aamupäivästä parin tunnin pyörälenkki pitkin päällystetietä Mwanjatiin, josta koukkasimme takaisin päin pienemmille väylille ja poluille, halki peltojen ja kylien. Parhaiten paikallisten ihmisten elämään saa kosketuksen juuri tuolla vähän sivummalla liikkuessa.
Iltapäivällä etsiskelimme tailoria/ompelijaa Lungwenasta, sillä olemme päättäneet teetättää täällä itsellemme ihan oikeat afrikkalaiset asut. Ihan vielä emme siinä täysin onnistuneet, mutta ehkä huomenna käymme "oppaan" kanssa Kwilasyan kylässä uudelleen toisen tailorin luona.
ma 23.4. Public Holiday because of his Excellency Bingu wa Mutharika
Eli tänään oli Malawin edesmenneen presidentin hautajaispäivä, ja siitä syystä yleinen loma-/vapaapäivä. Aamiaisen jälkeen aloimme odotella Pempheron toiminnanjohtajan kanssa sopimamme palaverin alkamista… Jostakin syystä hänen aikataulunsa venyivät, joten me lähdimme vaille kymmenen pyöräilemään kivikasoille. Yritimme harjoittelumme alkuvaiheissa päästä kyseisille muodostelmille, pääsimme edellisen kerran sinne ambulanssilla, mutta emme ihan onnistuneet reittivalinnoissa ja pyöräilimme kolmisen tuntia yhteen putkeen ilman yhtään kunnollista kuvaa lähietäisyydeltä noista kivikasasiirtolohkaremuodostelmista. Tänään korjasimme tilanteen, ja ilman yhtään hutia ja turhaa kaarrosta päädyimme kyseisiä luonnonihmeitä ihastelemaan – kiitos Päivin muistin :)
.jpg)
Vähän ennen kivimuodostelmia Hosea soitteli ja kyseli moneltako voisimme tavata, hänellä kun oli läppärin lataus epäonnistunut, ja siitä syystä hän myöhästyi alkuperäisestä ajasta. Eli tänään palaveerasimme ensin Pempheron toiminnanjohtajan Hosea Palandan ja sitten Food Security -koordinaattorin John Francisin kanssa. Valokuvien ja -kuvakansioiden tuunausta sekä tulevaisuuden visiointia yhdessä pempherolaisten kanssa.Mazungu Tanja viihdytti torilla kansaa tanssimalla "jättimehiläisen" kanssa – onneksi chitenga (kietaisuhame) kesti paikallaan.
Kohta pääsemme taas nukkumaan, sillä parin tunnin iltasähkö loppuu taas pian. Voihan tämä tulla vaikka tavaksi, että koti-Suomessakin menemme nukkumaan heti kahdeksan jälkeen, ja heräämme sitten neljän/viiden aikaan aamulla. Saas nähdä. Gonani bwino!
.jpg)
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
raportointiviikon keskivaiheilla
la 14.4.
Aamulla
yhdeksältä koulutusprojektin opiskelijoiden ”evästystilaisuus” Pempheron
toimistolla Fowon kylässä. Ja kuinkas ollakaan, me olimme taas ensimmäisinä
paikalla. Opiskelijoita, vapaaehtoisia, johtoryhmää ja kyläpäälliköitä alkoi
saapua pikkuhiljaa paikalle. Itse tilaisuus pääsi ehkä alkamaan tuntia
myöhemmin. Osa hyödynsi tämänodotusajan pelaten palloa, suunnitellen puheita ja
tulevia draamaesityksiä. Tilaisuudessa jaettiin opiskelijoille
lukukausimaksurahat, koulutarvikkeita, matkarahaa sekä hieman taskurahaa.
Puheissa opiskelijoita kannustettiin ja rohkaistiin tulevalle lukukaudelle,
pitkiä puheita. Tilaisuuden lopuksi opiskelijat pääsivät pelaamaan jalkapalloa
meidän azungujen kanssa, toisten toimijoiden jäädessä pitämään omaa kokoustaan.
Aiheina kokouksessa oli muun muassa meidän läksiäisjuhlat toukokuussa, joten
ymmärrettävistä syistä emme voineet jäädä paikalle :)
su 15.4.
Aamiainen
leppoisissa tunnelmissa tutulla kaavalla, jonka jälkeen läheiseen
roomalaiskatoliseen kirkkoon messuun; kuuntelemaan Sanaa ja nauttimaan
musiikillisesta annista. Ihanaa rumpujen rytmiä ja kauniita sävelkulkuja. Messun jälkeen
tulevan viikon aikataulujen suunnittelua ja iltapäivän jalkapallopeliin
valmistautumista. Charles tuli hakemaan meidät vähän ennen kahta, ja sitten
meitä vietiinkin lujaa. Eli pelasimme tällä kertaa pikkupoikien kanssa 2 x 15
minuutin jaksot, joissa oli kyllä ihan tarpeeksi auringon helliessä meitä koko
ajan paisteellaan. Saldona muutama maali sekä reippaasti hiertymävammoja sekä
haavoja jalkapohjissa,eli ei urheilija tervettä päivää nää.
Illalla
Johannan kanssa menneen päivän ihmettelyä ja tilanteiden päivittämistä. Johannallahan
on vuosien kokemus täällä elämisestä; hyviä vinkkejä tällaisille keltanokille
annettaviksi.
ma 16.4.
Aamiainen
nautittiin erikoisen hyvässä seurassa – nimittäin siis Johannan kanssa. Oli
mukava rupatella hänen asumisestaan ja työstään Malawissa, Lungwenan alueen
kulttuurista ja perinteistä, yleensäkin monista täkäläiseen elämänkulkuun
vaikuttavista asioista.
Voihan
sähkö. Ei pitäisi pitää mitään itsestään selvyytenä, koska olimme suunnitelleet
päivän aikana tekevämme raportointia oikein urakalla, mutta tänäänpä ei sitten
saatukaanpäivällä sähköähostellille… Veimme läppärin lataukseen Health
Centerille, mutta eipä tullut mieleen katsoa, että tuleeko siihen virtaa oikeasti.
Eli hakiessamme kannettavaa parin tunnin kuluttua pois, huomasimme
yllätykseksemme, ettei se ollutkaan ollenkaan latautunut. Hm! Ajatukset eivät
olleet kovin korkealentoisia siinä vaiheessa, kun asian huomasimme. Tämä viikko
oli siis meillä tarkoitus pyhittää erityisesti raportointeihin, vaikka toki
meillä on ohessa monta muutakin rautaa tulessa :) Emme ole täällä nyt
ainoita suomalaisia. Kokoonpanomme on toistaiseksi Suomi – Saksa – Suomi. Tai
oikeammin kuitenkin Suomi – Suomi – Suomi, sillä vaikka Emma opiskelee
Saksassa, hän on suomalainen.
Saunasta
riittää kyllä hupia ja legendaa ihan vuosikymmeniksi asti. Paikallisilla
runosuoni sykkii, kun tästä suomalaisten ihmekeksinnöstä on kysymys…ja meidän
saunaan taitaa tulla ihan tungosta tulevan torstaina…
Hip
hei hurrei, saimmekin sähköä illalla ja jo ennen määräaikaa – ei näköjään ole
haittaa, jos on hyvät suhteet paikallisen terveysaseman johtajaan ;)
ti 17.4.
Aamiainen
jälleen erikoisen hyvässä seurassa – Emman kera :) Tanja lähti
aamiaisen jälkeen koulu- ja opiskelijavierailulle Namalakaan, St.
Josephy’s Secondary Schooliin. Päivi ei sopinut enää neljänneksi moottoripyörän
kyytiin, joten jäi suosiolla työstämään valokuvia ja läppärin akun tyhjennettyä
miettimään sitä, kuinka jatkaa seuraavaa tehtävää? Siis sähköä alkoi tulla vasta
iltapäivällä! No, on toki hyvä välillä ladata omia akkujaankin tekemättä
mitään. Katsoimme parhaaksi jakaa osaamista ja työtunteja – näin kaikki
voittavat. Tanja taas pääsi prätkän kyytiin ilman kypärää ja muita olennaisia
varusteita ja vain kerran matola säikytteli kokoonpanoa puskista matkan aikana.
Prätkän kyydissä voi siis hyvin matkustaa kolme (voita leivän molemmin puolin, azungu siis leipänä), vaikka kulkuväline ei tonninen olisikaan tai
tiet olisivat ”hieman” mutkaisia ja routavaurioisia. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Päivälliseksi
saimme oikein maittavan aterian. Lautaselta löytyi perunoita, kurpitsaa,
salaattia, lihaa ja jotakin muuta kasvista, mistä meillä ei ole vielä selkeää
käsitystä, mitä se voisi olla. Eli kaikki ainekset ovat lähiruokaa ja vieläpä
luomua. Kiitokset kokeille! Eipä silti, kyllä ruuat ovat olleet aivan hyviä ja
annokset todella reiluja aina. Uskaltaisipa melkein sanoa, ettei ihan tällä
lähitienoolla kukaan syö niin monipuolisia ja runsaita aterioita kuin me. Ei
täältä taida tullakaan takaisin yhtään sen hoikempia tyttöjä, vaikka itse
elimme vähän siinä toivossa. Ja maissipuuroakaan emme ole vielä päässeet
maistamaan, vaikka satokausi on korjuuvaiheessa ja myllyt jauhaa jatkuvasti. Aamiaisen
ja päivällisen välissä syömme sitten pikkunälkään suoraan pellolta myyntiin
tulleita maapähkinöitä ja välillä saattaa eksyä jokunen keksikin tai
tikkukaramellikin syötäväksi. Myös African snackseista saamme reilusti
lisäenergiaa; upporasvassa paistettuja erimakuisia ja -muotoisia
pikkuleivonnaisia, toki näihin sorrumme vain kokeilumielessä, silloin tällöin…
perjantai 13. huhtikuuta 2012
...ja homma jatkuu
ke 11.4.
Aamiaisen jälkeen kävimme sopimassa Foscon luona hänen toimistollaan Health Centerillä
kirjekaveri-yhteistyöstä. Melko pian sen jälkeen lähdimme ohjatusti kohti Chilongan kylää. Siellä oli uusien vapaaehtoistoimijoiden esittelytilaisuus ja samalla Pempheron vapaaehtoistoimijat perehdyttivät uusia toimijoita Pempheron toimintatapoihin ja tavoitteisiin. Chilongan kyläpäällikkö oli muuten mainio mies :) silminnähden aito kyläläisten parasta ajatteleva, sydämen viisautta ja lämpöä omaava ja elämää nähnyt henkilö, mies paikallaan!
Iltapäivällä muutamia opiskelutehtäviä, blogin päivitystä, yhteydenottoja Pempheron toimijoiden kanssa sekä reflektointia. Ukkosta ilmassa sekä hieman sateen ropinaa kellon lähestyessä iltakuutta.
Illalla järjestelimme jotakin Riikan päänmenoksi matkalle Lilongwesta Lungwenaan – saat ehkä auton lisäksi matkakaverin kentältä Lungwenaan. Saatat päästä liittymään Charlesin enkeleihin, ja sittenhän meitä on jo kolme, joten enempää ei tarvita ;)
to 12.4.
Tanja kiirehti vessaan ennen aamiaista ja heti aamiaisen jälkeen. Päivi saatteli Tanjan päätien varteen matolaa ja opiskelijaeskorteeraajaa odottamaan ennen aamukahdeksaa.
Ja tästä jatkaa Tanja: Pääsimme Tysonin kanssa matkaan vähän ennen puolta yhdeksää ja perillä Mangochissa olimme puoli kymmenen pintaan. Matka meni leppoisasti reilun satasen tuntivauhdissa. Mutkatkin otettiin reilusti, ja täytyy nyt rehdisti tunnustaa, että paikoitellen mietin mitenkähän azungun käy, jos matkakaverit liikkuvat ylikansoitetulla pakettiauton lavalla, kun azungu pystyi nojaamaan vain vähän lava-auton reunaan oikealla pakaralla ja oikealla kädellä jalkojen ollessa melkein nenän tasalla akun toimiessa korokkeena… Loppumatkasta nojailin vain entistä rennommin takaviistoon ja välillä jo ilman käsiäkin ;) Vähän tätä opiskelijamatkaa Mangochiin haittasi Tanjan hieman liian reipas suolen toiminta. Tällä kertaa tosin ei niin paha kuin edellisellä kerralla, mutta kaupunkireissun aikana en uskaltanut juoda enkä syödä, koska jouduin jo ilman niitäkin kommervenkkeja turvautumaan kahdesti julkiseen vessaan… Olin onneksi hyvin varautunut, mulla oli omat vessapaperit mukana. Kauniin vihreät. Kävimme Tysonin kanssa kartoittamassa Mangochin alueen kirjakauppojen antia, ostimme ajantasaista tietoa Malawin poliittisesta ilmastosta = sanomalehti sekä haimme Metrosta tietysti kaurahiutaleita. Niin, ja löysimme kaksi hyvää palloa; jalka- ja verkkopallon :) Myönnän, että olin aika väsynyt kotiin saavuttuani, ja kuten kerroin Charlesille Mangochissa, aion puhua ruokavastaavien kanssa illalla chichewaa.
Päivi jatkaa: Olimme yhdessä tuumin päättäneet, minun ehdotuksestani, ettei molempien kannata lähteä tänään Mangochiin opiskelijoiden kirjastoon tulevia kirjoja hankkimaan, joten minä jäin mielelläni kotiin työstämään keskeneräisiä projekteja. Päivä kului rauhallisissa merkeissä, eikä ajankulkua huomannut valokuvia valitessa ja fiksaillessa tietokoneella. Kuvathan tulevat yhteistyökumppaneittemme käyttöön heidän valitsemallaan tavalla, joilla tuodaan esille Pemphero -järjestön toimintaa. Iltapäivän puolella taisi edistyä
hieman jokin muukin opiskeluun kuuluva suunnitelma. Tuntui ihan hyvältä viettää seitsemän tuntia yksin omien ajatustensa kanssa, sillä tiivistähän tämä meidän yhteiselomme on ollut jo puolitoista kuukautta, vaikka hyvinhän me olemme keskenämme täällä pärjänneet. Päivän kulkua katkaisivat ainoastaan pienet asioinnit meitä palvelevan henkilökunnan kanssa: sopimista pyykeistä, saunasta, polkupyörän lainaamisesta, jne. Minulle valmistettiin privaattipäivällinen, koska Tanja ilmoitti jo aiemmin syövänsä Mangochissa, vaikkei sitten syönytkään. Jotenkin vaan tuntuu omituiselta ajatella, että täällä pyörii kolme miestä päivittäin, joiden tavoitteena on meidän hyvinvoinnin turvaaminen: ruoka, siivous, sauna, turvallisuus… Mikä ettei, tähän saattaa vaikka tottua (kotijoukot huomio!). Meidän kahden lisäksi täällä eivät muut majoittujat (yksi naishenkilö) talon palveluja käytä.
Ps. Minun vatsaani talon tarjoamat eväät eivät ole (vielä) juurikaan sekoittaneet, eilinen vain oli pieni säikäytys.
Ja tästä jatkamme yhdessä: Päivä on ollut mielenkiintoinen ja monella tapaa eri projekteja edistävä. Saunassa oli tänään mukava käydä, se oli hyvässä hapessa, eli savuton :) eli lämmin oli , mutta eihän siinä löylyjä saa, silti toivomme sen lämpiävän samoilla opeilla myös ensi torstaina. Ja tästä sai kiitokset myös hostellin vastaava, meidän kielellä maestro.
pe 13.4.
Kolmastoista ja perjantai. Toisille epäonnen päivä, muttei ainakaan meille. Vielä. Vietimme osan päivästä Health Centerillä sen toimintaan tutustuen, ja osan harjoittelusuunnitelman tarkennuksia miettien sekä kirjasto -hankkeen ja koulutusprojektin parissa. Ennen päivällistä meitä kävi yllättäen tervehtimässä suomalainen nainen. Oli mukavaa rupatella ja kuulla häneltä alueen elämästä ja tilanteista vuosien varrella – hän on nimittäin asunut täällä Lungwenassa joitakin vuosia joitakin vuosia sitten :) Huomenna on ihanaa syödä aamupuuroa suomalaisten kuivattujen mustikoiden kera – kiitos Johanna!
Monet kiitokset myös Ammattiopisto Luoville Käsämään: monet kynät, kumit, vihkot ja värit ovat saaneet jo onnelliset omistajat. Juuri näistä tarvikkeista täällä on pulaa ja paikallisilla lapsilla ja opiskelijoilla ei itsellä välttämättä ole varaa hankkia niitä. Olemme jakaneet niitä hyvin harkitusti ja monta iloista ilmettä nähneet.
Aamiaisen jälkeen kävimme sopimassa Foscon luona hänen toimistollaan Health Centerillä
kirjekaveri-yhteistyöstä. Melko pian sen jälkeen lähdimme ohjatusti kohti Chilongan kylää. Siellä oli uusien vapaaehtoistoimijoiden esittelytilaisuus ja samalla Pempheron vapaaehtoistoimijat perehdyttivät uusia toimijoita Pempheron toimintatapoihin ja tavoitteisiin. Chilongan kyläpäällikkö oli muuten mainio mies :) silminnähden aito kyläläisten parasta ajatteleva, sydämen viisautta ja lämpöä omaava ja elämää nähnyt henkilö, mies paikallaan!
Iltapäivällä muutamia opiskelutehtäviä, blogin päivitystä, yhteydenottoja Pempheron toimijoiden kanssa sekä reflektointia. Ukkosta ilmassa sekä hieman sateen ropinaa kellon lähestyessä iltakuutta.
Illalla järjestelimme jotakin Riikan päänmenoksi matkalle Lilongwesta Lungwenaan – saat ehkä auton lisäksi matkakaverin kentältä Lungwenaan. Saatat päästä liittymään Charlesin enkeleihin, ja sittenhän meitä on jo kolme, joten enempää ei tarvita ;)
to 12.4.
Tanja kiirehti vessaan ennen aamiaista ja heti aamiaisen jälkeen. Päivi saatteli Tanjan päätien varteen matolaa ja opiskelijaeskorteeraajaa odottamaan ennen aamukahdeksaa.
Ja tästä jatkaa Tanja: Pääsimme Tysonin kanssa matkaan vähän ennen puolta yhdeksää ja perillä Mangochissa olimme puoli kymmenen pintaan. Matka meni leppoisasti reilun satasen tuntivauhdissa. Mutkatkin otettiin reilusti, ja täytyy nyt rehdisti tunnustaa, että paikoitellen mietin mitenkähän azungun käy, jos matkakaverit liikkuvat ylikansoitetulla pakettiauton lavalla, kun azungu pystyi nojaamaan vain vähän lava-auton reunaan oikealla pakaralla ja oikealla kädellä jalkojen ollessa melkein nenän tasalla akun toimiessa korokkeena… Loppumatkasta nojailin vain entistä rennommin takaviistoon ja välillä jo ilman käsiäkin ;) Vähän tätä opiskelijamatkaa Mangochiin haittasi Tanjan hieman liian reipas suolen toiminta. Tällä kertaa tosin ei niin paha kuin edellisellä kerralla, mutta kaupunkireissun aikana en uskaltanut juoda enkä syödä, koska jouduin jo ilman niitäkin kommervenkkeja turvautumaan kahdesti julkiseen vessaan… Olin onneksi hyvin varautunut, mulla oli omat vessapaperit mukana. Kauniin vihreät. Kävimme Tysonin kanssa kartoittamassa Mangochin alueen kirjakauppojen antia, ostimme ajantasaista tietoa Malawin poliittisesta ilmastosta = sanomalehti sekä haimme Metrosta tietysti kaurahiutaleita. Niin, ja löysimme kaksi hyvää palloa; jalka- ja verkkopallon :) Myönnän, että olin aika väsynyt kotiin saavuttuani, ja kuten kerroin Charlesille Mangochissa, aion puhua ruokavastaavien kanssa illalla chichewaa.
Päivi jatkaa: Olimme yhdessä tuumin päättäneet, minun ehdotuksestani, ettei molempien kannata lähteä tänään Mangochiin opiskelijoiden kirjastoon tulevia kirjoja hankkimaan, joten minä jäin mielelläni kotiin työstämään keskeneräisiä projekteja. Päivä kului rauhallisissa merkeissä, eikä ajankulkua huomannut valokuvia valitessa ja fiksaillessa tietokoneella. Kuvathan tulevat yhteistyökumppaneittemme käyttöön heidän valitsemallaan tavalla, joilla tuodaan esille Pemphero -järjestön toimintaa. Iltapäivän puolella taisi edistyä
hieman jokin muukin opiskeluun kuuluva suunnitelma. Tuntui ihan hyvältä viettää seitsemän tuntia yksin omien ajatustensa kanssa, sillä tiivistähän tämä meidän yhteiselomme on ollut jo puolitoista kuukautta, vaikka hyvinhän me olemme keskenämme täällä pärjänneet. Päivän kulkua katkaisivat ainoastaan pienet asioinnit meitä palvelevan henkilökunnan kanssa: sopimista pyykeistä, saunasta, polkupyörän lainaamisesta, jne. Minulle valmistettiin privaattipäivällinen, koska Tanja ilmoitti jo aiemmin syövänsä Mangochissa, vaikkei sitten syönytkään. Jotenkin vaan tuntuu omituiselta ajatella, että täällä pyörii kolme miestä päivittäin, joiden tavoitteena on meidän hyvinvoinnin turvaaminen: ruoka, siivous, sauna, turvallisuus… Mikä ettei, tähän saattaa vaikka tottua (kotijoukot huomio!). Meidän kahden lisäksi täällä eivät muut majoittujat (yksi naishenkilö) talon palveluja käytä.
Ps. Minun vatsaani talon tarjoamat eväät eivät ole (vielä) juurikaan sekoittaneet, eilinen vain oli pieni säikäytys.
Ja tästä jatkamme yhdessä: Päivä on ollut mielenkiintoinen ja monella tapaa eri projekteja edistävä. Saunassa oli tänään mukava käydä, se oli hyvässä hapessa, eli savuton :) eli lämmin oli , mutta eihän siinä löylyjä saa, silti toivomme sen lämpiävän samoilla opeilla myös ensi torstaina. Ja tästä sai kiitokset myös hostellin vastaava, meidän kielellä maestro.
pe 13.4.
Kolmastoista ja perjantai. Toisille epäonnen päivä, muttei ainakaan meille. Vielä. Vietimme osan päivästä Health Centerillä sen toimintaan tutustuen, ja osan harjoittelusuunnitelman tarkennuksia miettien sekä kirjasto -hankkeen ja koulutusprojektin parissa. Ennen päivällistä meitä kävi yllättäen tervehtimässä suomalainen nainen. Oli mukavaa rupatella ja kuulla häneltä alueen elämästä ja tilanteista vuosien varrella – hän on nimittäin asunut täällä Lungwenassa joitakin vuosia joitakin vuosia sitten :) Huomenna on ihanaa syödä aamupuuroa suomalaisten kuivattujen mustikoiden kera – kiitos Johanna!
Monet kiitokset myös Ammattiopisto Luoville Käsämään: monet kynät, kumit, vihkot ja värit ovat saaneet jo onnelliset omistajat. Juuri näistä tarvikkeista täällä on pulaa ja paikallisilla lapsilla ja opiskelijoilla ei itsellä välttämättä ole varaa hankkia niitä. Olemme jakaneet niitä hyvin harkitusti ja monta iloista ilmettä nähneet.
torstai 12. huhtikuuta 2012
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Charlesin enkelit
ke 5.4.
Levoton yö, ehkä Tanjalla, ei Päivillä. Aamiaisen jälkeen matolaa odottamaan päätien varteen ja kohti Mangochia. Aamulla oli viileää, yöllä jopa kylmää, mutta päivän mittaan saimme taas lämpimiä aaltoja osaksemme. Kaupunkipäivät ovat omalla tavallaan mukavia, mutta raskaita. Ja vaikka matkaan lähtiessämme ajattelemme suoriutuvamme nopeasti, tai sanotaan hyvissä ajoin kotiin, kertaakaan emme ole ihan aikatauluissa pysyneet.
Jalkapallokengät Mangochissa maksoivat noin 6 500 Mk (Nike, Adidas… eli noin 30 euroa). Muutenkin siellä oli todella mukavan näköisiä kankaita, vaatteita ja kenkiä. Sorruimme pariin hamekankaaseen… Kävimme kiinalaisessa kaupassa, koska edellisellä kerralla ostamamme jalkapallo (Nike) meni rikki heti kättelyssä, ja kerroimme ettemme olleet tyytyväisiä hinta-laatusuhteeseen. Pallo maksoi kuitenkin 3 500 Mk ja on, tai oli, laadukas. Yhteistä kieltä ei meinannut millään löytyä, koska omistaja ymmärsi, ettemme olleet tyytyväisiä aikaisempiin ostoihimme. Lopputulos keskustelulle: ei alennusta eikä vaihto-oikeutta. Mutta ei myöskään tyytyväisiä asiakkaita eikä uusia ostoksia tämän päiväisen pallon lisäksi.
Hyvästi selvä elämä, ostimme brandya (45 %) kolmenvartin pullon hintaan 835 Mk (noin 4 euroa). Ja, malawilaista laatua, eli tuemme kaikessa toiminnassamme paikallista ja alueellista hyvinvointia :). Eli tänään on meidän ”vapaa päivä”, tosin uskomme, että tuota herkkua riittää meille pitkäksi aikaa.
Matolassa paluumatkalla oli jälleen hyvin tiivis tunnelma ja mukavia matkakumppaneita. Jos onnistut sovittamaan jalkasi lähtiessä johonkin kohtaan, niin matkan aikana sitä ei juuri enää siirrellä. Matkustaessa huomaa suuren eron suomalaiseen matkustuskulttuuriin. Kaikki keskustelevat kaikkien kanssa, tunsivatpa toisiaan tai eivät. Kielenä useimmiten on joko chichewa tai chiyao, mutta osaamme tulkita kuitenkin puhetavasta ja äänenpainoista, mistä milloinkin on kyse. Keskustelimme, siis englanniksi, jo tutuiksi tulleista eroavaisuuksista maidemme välillä, kuten moniavioisuus, koulutus… Ne kirvoittavat monia mielenkiintoisia avauksia. Olemme antaneet paikallisten itsensä ohjata keskusteluja, ja lopputulema on lähestulkoon aina sama puheenaiheiden suhteen, ainakin toistaiseksi.
Täytynee tässä vaiheessa paljastaa, että meillä on hostellilla vesivessa eli täytämme pöntön vesisäilön kannetulla vedellä, ja vessa vetää milloin paremmin, milloin huonommin. Tanja pääsi tänään Mangochissa kokemaan aidon täkäläisen (kaupunkilaistyylisen) helpotushuoneen eli valetut jalanjäljet ohjaavat miten homma toimii päärynänmuotoiseen reikään lattiassa. Suihkuna meillä on kaivosta saaviin kannettu vesi, jota sitten mehukannulla itsemme päälle kaadamme sopivaksi katsomamme määrän kerrallaan.
to 5.4.
Aamiainen ja vähän opiskelutehtävien pyörittelyä, jonka jälkeen saimmekin nauttia reippaan annoksen draamaa. Eli olimme Chapolan kylässä, jonne Pemphero Youth -ryhmä ja Yoneco olivat valmistelleet draamaesityksiä HIV-/AIDS vastaisen ja ennaltaehkäisevän työn sekä tiedon lisäämiseksi. Aihealueita olivat muun muassa monimuotoiset suhteet, hyväksikäyttö… Draama on erittäin hyvä menetelmä/väline tietoisuuden lisäämiseksi, ja melkein jopa ainut toimiva, kun lukutaidottomia alueen asuvista naisista on 75 % ja miehistä 55 %.
Lähtiessämme takaisin kotiin, lapset saattelivat meidät matkaan juoksemalla mukanamme ja laulaen rytmikästä azungu-laulua. Eivät jaksaneet ihan kotiovelle asti :)
Ja meitä informoitiin jo keskiviikkona, että sähköjä ei sitten ole pääsiäisen aikaan. Eli Pääsiäinen tulee olemaan hyvin pitkä!
Pitkä perjantai 6.4., todella pitkä...
Aamiaisen jälkeen reippaasti pyöräilemään. Mielenkiintoinen yö. Melko huonosti nukuttu, monenlaisten vaiheiden takia. Oli illalla (eilisiltana) meilläkin omaa draamaa – ei tosin keskenämme. Ja, sitten päivän pommi, eli presidentti his excellence Bingu wa Mutharika on todennäköisesti kuollut. Vahvistamattomien lähteiden mukaan. Tulossa varmaankin mielenkiintoisia sekä haasteellisia vaiheita tänne Malawiin.
la 7. - ma 9.4. sähkötön elämä jatkuu – eli tarkoittaa sitä, että akut niin tietokoneesta kuin puhelimista ja Päivin ”kellosta” ovat tyhjät ja yhteydet ulkomaailmaan poikki.
Lauantaina aamiaisen jälkeen pyöräilimme tapaamiseen Pempheron toimistolle. Tapaaminen oli hyvä syventävän harjoittelun väliarviointi- ja tulevan suunnittelupalaveri. Keskustelimme samalla toki myös politiikasta ja maan tilanteesta. Illalla kävimme Charlesin kanssa rannalla, lake Malawin rantahietikolla Chapolan kylän puoleisella rantaviivalla. Upeat maisemat. Emme päässeet uimaan suuren yleisön takia, eli tällä kertaa valitsimme vain maisemien ihastelun uimisen sijaan. Melko viileä yö, suorastaan kylmä näihin olosuhteisiin. Ei täällä tosin lähellekään nollarajaa vielä mennä.
Sunnuntai vierähtikin sitten opinnäytetyön suunnitelmien uudelleen organisoinnin, ideapaperin luonnostelun ja hahmottelun merkeissä. Illalla pidimme kokousta hostellin henkilökunnan kanssa Charlesin johtaessa puhetta. Olemme toki pääsiäisen aikaan yrittäneet päästä läheisen katolisen kirkon messuun jo kahtena aamuna siinä onnistumatta, sillä messua ei vaan ole ollut. Olemme kyllä rauhoittuneet muutenkin…
Maanantai onkin sitten aamiaisen jälkeen ollut kirkasta ja lämmintä. Menimme pyörällä rannalle ja vietimme aamupäivän kalastajien kanssa yhtä köyttä vetäen. Mielenkiintoinen tapa kalastaa, isolla nuotalla, mutta saalis kokonaisyritykseen nähden oli heillä melko laiha. Iltapäivällä leikitimme naapuruston lapsia hyppäämällä narua. Annoimme lapsienkin toki hypätä välillä ;)
ti 10.4.
Aamiaisen jälkeen reput selkään ja opiskelijatapaamiseen. Pyöräilimme oikein reippaasti isojen reppujen ja kantamusten kanssa. Veimme mukanamme materiaaleja opiskelijoille sekä toukokuussa olevaan lastenpäivätapahtumaan. Tärkein menetelmävälinehän (materiaalipankki) meillä kulkee aina mukana – oma korvienväli :) Upea päivä, todella kehittävä: harjoittelua, Pemphero-järjestön ja alueen toimintaa ajatellen. Tapasimme koulutusprojektien opiskelijoita ja vapaaehtoistoimijoita Foon kylässä, Pemphero-järjestön toimistolla, ja päivä oli todella antoisa. Alkuhuipennuksena tapaamiselle oli Malawin kansallislaulu, jonka opiskelijat esittivät konkreettisesti käsi sydämellä, ja ihan siinä herkemmillä ulkomaalaisilla silmä kostui. Saimme yhdessä koulutusprojektin opiskelijoiden ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa koottua hyvän ”koulutuspaketin”, joka edistää ja kehittää heidän toimintaansa sekä osaamistaan. Olimme todella terävinä ja pystyimme hyödyntämään koulutus- ja järjestöosaamistamme kaikkien eduksi :)
Loppuhuipennukseksi tapaamiselle koulutusprojektin opiskelijat olivat valmistelleet meille runoja ja draamaa. Olimme todella yllättyneitä ja otettuja tällaisesta huomioinnista, ja esitykset olivat vielä hyvinkin koskettavia ja aitoja. Lauantaina jälleen tapaamme heidät ja kenties saamme tällöin suunnitelluille toiminnoille konkreettisen aloituksen. Siitä lisää myöhemmin. Ja kuvia myös lisää myöhemmin, parempien yhteyksien ollessa käsillä.
Levoton yö, ehkä Tanjalla, ei Päivillä. Aamiaisen jälkeen matolaa odottamaan päätien varteen ja kohti Mangochia. Aamulla oli viileää, yöllä jopa kylmää, mutta päivän mittaan saimme taas lämpimiä aaltoja osaksemme. Kaupunkipäivät ovat omalla tavallaan mukavia, mutta raskaita. Ja vaikka matkaan lähtiessämme ajattelemme suoriutuvamme nopeasti, tai sanotaan hyvissä ajoin kotiin, kertaakaan emme ole ihan aikatauluissa pysyneet.
Jalkapallokengät Mangochissa maksoivat noin 6 500 Mk (Nike, Adidas… eli noin 30 euroa). Muutenkin siellä oli todella mukavan näköisiä kankaita, vaatteita ja kenkiä. Sorruimme pariin hamekankaaseen… Kävimme kiinalaisessa kaupassa, koska edellisellä kerralla ostamamme jalkapallo (Nike) meni rikki heti kättelyssä, ja kerroimme ettemme olleet tyytyväisiä hinta-laatusuhteeseen. Pallo maksoi kuitenkin 3 500 Mk ja on, tai oli, laadukas. Yhteistä kieltä ei meinannut millään löytyä, koska omistaja ymmärsi, ettemme olleet tyytyväisiä aikaisempiin ostoihimme. Lopputulos keskustelulle: ei alennusta eikä vaihto-oikeutta. Mutta ei myöskään tyytyväisiä asiakkaita eikä uusia ostoksia tämän päiväisen pallon lisäksi.
Hyvästi selvä elämä, ostimme brandya (45 %) kolmenvartin pullon hintaan 835 Mk (noin 4 euroa). Ja, malawilaista laatua, eli tuemme kaikessa toiminnassamme paikallista ja alueellista hyvinvointia :). Eli tänään on meidän ”vapaa päivä”, tosin uskomme, että tuota herkkua riittää meille pitkäksi aikaa.
Matolassa paluumatkalla oli jälleen hyvin tiivis tunnelma ja mukavia matkakumppaneita. Jos onnistut sovittamaan jalkasi lähtiessä johonkin kohtaan, niin matkan aikana sitä ei juuri enää siirrellä. Matkustaessa huomaa suuren eron suomalaiseen matkustuskulttuuriin. Kaikki keskustelevat kaikkien kanssa, tunsivatpa toisiaan tai eivät. Kielenä useimmiten on joko chichewa tai chiyao, mutta osaamme tulkita kuitenkin puhetavasta ja äänenpainoista, mistä milloinkin on kyse. Keskustelimme, siis englanniksi, jo tutuiksi tulleista eroavaisuuksista maidemme välillä, kuten moniavioisuus, koulutus… Ne kirvoittavat monia mielenkiintoisia avauksia. Olemme antaneet paikallisten itsensä ohjata keskusteluja, ja lopputulema on lähestulkoon aina sama puheenaiheiden suhteen, ainakin toistaiseksi.
Täytynee tässä vaiheessa paljastaa, että meillä on hostellilla vesivessa eli täytämme pöntön vesisäilön kannetulla vedellä, ja vessa vetää milloin paremmin, milloin huonommin. Tanja pääsi tänään Mangochissa kokemaan aidon täkäläisen (kaupunkilaistyylisen) helpotushuoneen eli valetut jalanjäljet ohjaavat miten homma toimii päärynänmuotoiseen reikään lattiassa. Suihkuna meillä on kaivosta saaviin kannettu vesi, jota sitten mehukannulla itsemme päälle kaadamme sopivaksi katsomamme määrän kerrallaan.
to 5.4.
Aamiainen ja vähän opiskelutehtävien pyörittelyä, jonka jälkeen saimmekin nauttia reippaan annoksen draamaa. Eli olimme Chapolan kylässä, jonne Pemphero Youth -ryhmä ja Yoneco olivat valmistelleet draamaesityksiä HIV-/AIDS vastaisen ja ennaltaehkäisevän työn sekä tiedon lisäämiseksi. Aihealueita olivat muun muassa monimuotoiset suhteet, hyväksikäyttö… Draama on erittäin hyvä menetelmä/väline tietoisuuden lisäämiseksi, ja melkein jopa ainut toimiva, kun lukutaidottomia alueen asuvista naisista on 75 % ja miehistä 55 %.
Lähtiessämme takaisin kotiin, lapset saattelivat meidät matkaan juoksemalla mukanamme ja laulaen rytmikästä azungu-laulua. Eivät jaksaneet ihan kotiovelle asti :)
Ja meitä informoitiin jo keskiviikkona, että sähköjä ei sitten ole pääsiäisen aikaan. Eli Pääsiäinen tulee olemaan hyvin pitkä!
Pitkä perjantai 6.4., todella pitkä...
Aamiaisen jälkeen reippaasti pyöräilemään. Mielenkiintoinen yö. Melko huonosti nukuttu, monenlaisten vaiheiden takia. Oli illalla (eilisiltana) meilläkin omaa draamaa – ei tosin keskenämme. Ja, sitten päivän pommi, eli presidentti his excellence Bingu wa Mutharika on todennäköisesti kuollut. Vahvistamattomien lähteiden mukaan. Tulossa varmaankin mielenkiintoisia sekä haasteellisia vaiheita tänne Malawiin.
la 7. - ma 9.4. sähkötön elämä jatkuu – eli tarkoittaa sitä, että akut niin tietokoneesta kuin puhelimista ja Päivin ”kellosta” ovat tyhjät ja yhteydet ulkomaailmaan poikki.
Lauantaina aamiaisen jälkeen pyöräilimme tapaamiseen Pempheron toimistolle. Tapaaminen oli hyvä syventävän harjoittelun väliarviointi- ja tulevan suunnittelupalaveri. Keskustelimme samalla toki myös politiikasta ja maan tilanteesta. Illalla kävimme Charlesin kanssa rannalla, lake Malawin rantahietikolla Chapolan kylän puoleisella rantaviivalla. Upeat maisemat. Emme päässeet uimaan suuren yleisön takia, eli tällä kertaa valitsimme vain maisemien ihastelun uimisen sijaan. Melko viileä yö, suorastaan kylmä näihin olosuhteisiin. Ei täällä tosin lähellekään nollarajaa vielä mennä.
Sunnuntai vierähtikin sitten opinnäytetyön suunnitelmien uudelleen organisoinnin, ideapaperin luonnostelun ja hahmottelun merkeissä. Illalla pidimme kokousta hostellin henkilökunnan kanssa Charlesin johtaessa puhetta. Olemme toki pääsiäisen aikaan yrittäneet päästä läheisen katolisen kirkon messuun jo kahtena aamuna siinä onnistumatta, sillä messua ei vaan ole ollut. Olemme kyllä rauhoittuneet muutenkin…
Maanantai onkin sitten aamiaisen jälkeen ollut kirkasta ja lämmintä. Menimme pyörällä rannalle ja vietimme aamupäivän kalastajien kanssa yhtä köyttä vetäen. Mielenkiintoinen tapa kalastaa, isolla nuotalla, mutta saalis kokonaisyritykseen nähden oli heillä melko laiha. Iltapäivällä leikitimme naapuruston lapsia hyppäämällä narua. Annoimme lapsienkin toki hypätä välillä ;)
ti 10.4.
Aamiaisen jälkeen reput selkään ja opiskelijatapaamiseen. Pyöräilimme oikein reippaasti isojen reppujen ja kantamusten kanssa. Veimme mukanamme materiaaleja opiskelijoille sekä toukokuussa olevaan lastenpäivätapahtumaan. Tärkein menetelmävälinehän (materiaalipankki) meillä kulkee aina mukana – oma korvienväli :) Upea päivä, todella kehittävä: harjoittelua, Pemphero-järjestön ja alueen toimintaa ajatellen. Tapasimme koulutusprojektien opiskelijoita ja vapaaehtoistoimijoita Foon kylässä, Pemphero-järjestön toimistolla, ja päivä oli todella antoisa. Alkuhuipennuksena tapaamiselle oli Malawin kansallislaulu, jonka opiskelijat esittivät konkreettisesti käsi sydämellä, ja ihan siinä herkemmillä ulkomaalaisilla silmä kostui. Saimme yhdessä koulutusprojektin opiskelijoiden ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa koottua hyvän ”koulutuspaketin”, joka edistää ja kehittää heidän toimintaansa sekä osaamistaan. Olimme todella terävinä ja pystyimme hyödyntämään koulutus- ja järjestöosaamistamme kaikkien eduksi :)
Loppuhuipennukseksi tapaamiselle koulutusprojektin opiskelijat olivat valmistelleet meille runoja ja draamaa. Olimme todella yllättyneitä ja otettuja tällaisesta huomioinnista, ja esitykset olivat vielä hyvinkin koskettavia ja aitoja. Lauantaina jälleen tapaamme heidät ja kenties saamme tällöin suunnitelluille toiminnoille konkreettisen aloituksen. Siitä lisää myöhemmin. Ja kuvia myös lisää myöhemmin, parempien yhteyksien ollessa käsillä.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
hommat hoituvat :)
la 31.3.
Olimme sopineet aamuksi koulutusprojektin opiskelijoiden (secondary school) tapaamisen hostellille. Niin, vaikka onkin lauantai, me ahkeroimme. Koulutusprojektia tukevat taloudellisesti sekä suomalaiset että amerikkalaiset. Aamiaista lopetellessamme alkoivat ensimmäiset opiskelijat ilmestyä pihapiiriin. Hienotunteisesti he päätyivät kääntymään pois ja palasivat takaisin kellon ollessa kahdeksan. Kaiken kaikkiaan meitä kävi tervehtimässä 11 nuorta. He kertoivat meille opiskeluistaan, tavoitteistaan, opiskeluihin liittyvistä ongelmista, vähän taustoistaan sekä tulevaisuudensuunnitelmistaan. Opiskelijat ovat nyt kahden viikon mittaisella lomalla, ja he palaavat Pääsiäisen jälkeen takaisin opinahjoihinsa.
Päivän anti oli mielenkiintoinen. Saimme hyviä kuvia, kuulimme mukavia tarinoita ja vaihdoimme kokemuksia sekä tietenkin kannustimme heitä heidän opiskeluissaan – aina se ei varmasti ole helppoa, mutta ahkerasti opiskelemalla pääsee tavoitteisiinsa. Kyllähän me sen toki tiedämme, liekö oma vuohi (täkäläisittäin sanottuna) ojassa J
Opiskelijoilta saadun (he kirjoittivat meille asioita itsestään)kirjallisen aineiston ja materiaalin lukemista, teemoittelua ja pohdiskelua. Ihmettelyä sekä huomisen päivän aikataulujen sopimista.
su 1.4.
Yöllä satoi ja salamoi, olipa upea taivas lähes aamuun asti! Harvoin tuollaista ilotulitusta pääsee kokemaan – ei edes millenniumina SuomessaJ Aamiaisen jälkeen vähän elpymistä, mutta se ei jaksanut kauan kiinnostaa, joten otimme pyörät ja suuntasimme kohti Kwilasian (tai Kwilasya) kylää. Saimme innokkaan matkaoppaan mukaamme – potentiaalinen tyttökouluprojektin tuleva opiskelija – sekä näimme yhden eilisen opiskelijavierailijan matkallamme. Upeita ja laajoja puuvillapeltoja sekä ”rinnakkaisviljeltyjä” alueita.
Iltapäivällä pelasimme poikien kanssa palloa ja saimme mukavasti porukkaa mukaan. Todennäköisesti ensi viikonloppuna on useampiakin pelikohteita, joten eikun voittajavetoja kehiin. Pääsemme toivottavasti myös pelaamaan tyttöjen (naisten) kanssa verkkopalloa. Ihan varmoja emme ole minkälaisesta pelistä on kysymys, mutta se selvinnee seuraavan kahden kuukauden aikana. Ha haa, upea liikuntaloma ja vähärasvaiset (upporasvassa paistettuja paahtoleipiä…) ravinteet ;)
Illalla suunnittelimme Charlesin kanssa tulevaa ohjelmaa ja keskustelimme yleisesti Malawin ja Lungwenan alueen tilanteesta, opiskelusta ja koulutuksesta sekä järjestötoiminnasta.
Mitkähän ovat äitien (huoltajien) ajatukset tytön syntyessä? Entäpä pojan syntyessä? Ja, mitähän isät ajattelevat? Miten on varpajaisten tilanne?
Aprillipäivä. Emmekä me juoksuttaneet toisiamme kuin pallon perässä. Kuravettä täällä olisi riittänyt… Ennen palloilua pyörähdimme torilla huollattamassa pyöriämme ja ostamassa vähän evästä aterioiden välille. Kahden polkupyörän ketjujen öljyäminen ja pienet huoltotyöt 150 Mk. Ei paha.Näimme erilaisen ratkaisumallinsängyn kotiinkuljetukselle – perheenäiti haki reippaasti puisen parisängyn torilta ja kantoi käsissään & päänsä päällä kotiin. Toivottavasti määränpää ei ollut kaukana…
ma 2.4.
Meitä hemmoteltiin taas aivan upeilla ja ennen kokemattomilla kokemuksilla yön aikana – siis ukkosta oli ilmassa reippaasti, luulisi siitä saavan tännekin sähköä. Insinöörit huomio!
Aamiainen. Tuttua ja turvallista, tosin tänään ei kahvia talon puolesta. Tämänpäiväisiä kyläkohteita olivat Mwanjati ja Thumbula. Mwanjatissa tutustuimme ruokaturvaan (Food Security Youth),eli yhteisöpuutarhaan, jota nuoret viljelevät, ja jonka tuotosta he saavat itselleen 80 % - lopun 20 % mennessä Pemphero -järjestölle.Yhteisöpuutarhavierailun jälkeen tutustuimme Home BasedCare -ohjelmaan (”kotihoito”), joiden asiakkaina olivat tänään vanhukset ja vammaiset. Järjestön vapaaehtoistoimijat olivat meidän mukana ja he esittelivät meille toimintaansa kylissä.
Meillä on ollut nyt näissä kyläkohteissa mukana 2-3 vapaaehtoistyöntekijää polkupyöräsiirtymävaiheissa sekä 4-6 kyläkohteiden vapaaehtoistoimijaa, ja he ovat esitelleet meille toimintaansa kylissään. Tänään olimme kokopäiväturneella, kilometrejä kertyi 50, joten lienee päivän liikuntakiintiö täytetty. Ainakin polkupyöräilyn osalta. Ja nämä meidän”pyörätiet” eli kapeat polut halki peltojen eivät ole samanlaisia kuin koti-Suomessa, vaan mutkaisia, kapeita, monttuisia ja edellisen yön sateen jäljiltä hyvin kuraisia. Taitolaji olla rapaamatta itseään, saatikkapysytellä edes polulla, koska vastaantulijoita riittää kantamuksineen.
Olimme tänään kolarissa. Kolarin aiheutti Tanja ja kohteessa oli Päivi. Polkupyörässä, nimittäin Tanjan, ei ole toimivia jarruja. (Huoltotoimenpiteistä huolimatta, vai niistä johtuen – edellisen huollon kohteen oli Päivin pyörä, joka kunnostettiin, mutta jotenkin Tanjan pyörä palasi rikkoutuneena, vaikkei siinä ollut mitään kunnostamista…) Takaisin asiaan: Päivi joutui pysähtymään hieman yllättäen, edellä pyöräilleen henkilön pysähtyessä ilman riittävää ennakkovaroitusta, ja Tanja ei ehtinyt ”jarruttaa” tai väistää riittävästi maissipeltoon. Seurauksena oli onneksi vain kahdenkeskinen kolari, ja onneksi ilman ketjukolarivaikutusta (polkupyörämme ovat vielä tangollisia, eli miesten mallia…) Pysähdyksen syynä oli joen ylitys. Vettä oli polviin asti (Tanjalla vähän enemmän…) ja se ylitettiin joko pyörät kantaen tai taluttaen. Mielenkiintoista. Onneksi vammoiksi tuli vain yksi iso mustelma Päivin takalistoon. Toinen, onneksi vain läheltä piti -tilanne, sattui tänään härkäjoukon kanssa. Me käytämme samoja kulkureittejä myös eläinten kanssa (asfalttitie) ja pyöräillessämme Foosta Mwanjatiin härkäjoukko rynnisti yllättäen takaamme melkoista vauhtia, ja katsoimme parhaaksi väistää hallitusti pientareen puolelle.
Illalla sitten aika vierähtikin mukavasti kuvadokumentaation ja raportin parissa. Järjestimme myös lauantaille yhteistyötapaamisen Pemphero -järjestön johtajan, toiminnanjohtajan ja koordinaattoreiden kanssa. Lähinnä keskustellaksemme opiskelijoiden antamasta palautteesta ja omista huomioistamme sekä arvioidaksemme yhdessä missä mennään harjoittelun ja projektien suhteen ja miten me tästä eteenpäin jatkamme.
Voiko täällä erota? Onko naisen mahdollista sanoa, että ei halua olla vaikka kolmas vaimo, ja jatkaa elämäänsä jonkun toisen kanssa tai omillaan? Entä perinnönjako? Voi olla melkoista säätämistä monensien ja toisintuvien perheiden kesken…
ti 3.4.
Meillähän täällä ei ole televisiota eikä radiota, joten olemme ulkona kaikesta mitä maailmalla tapahtuu. Öisin kyllä katselemme hyvinkin värikkäitä ja monivivahteisia elokuvia omissa unissamme. Päivän tapahtumat siis kertautuvat omissa mielissämme ja hyvin on mielenkiintoista yöllä herätessä pohdiskella, mitähän tämäkin taas tarkoittaa. Unientulkitsijoita emme siis ole ja aamulla onkin helpottavaa, kun unien sisältö ja sanoma ovat jo unohtuneet. Ainakin osittain.
Aamiainen taas ilman kahvia, yhteisistä sopimuksista huolimatta. Olemme keskustelleet ja sopineet tietyistä aamiais- ja päivällisjärjestelyistä (yleensäkin asumis- ja ruokajärjestelyistä), ja joutuneet niistä keskustelemaan useammankin kerran, mutta jotenkin tämä homma ei täällä nyt toimi. Syystä tai toisesta.Vai liekö kysymyksessä turnausväsymys. Kyse ei siis ole pelkästä kahviainesten puuttumisesta. Olemme maksaneet aina ruokamme ja majoituksen etukäteen, joten rahasta se ei ole kiinni. Ja käsityksemme mukaan täälläkään ei työpaikkoja liikaa ole, joten luulisi tämän palvelun pelaavan vähän paremmin. Havaintotutkamme mukaan kahviaineksia löytyy läheisistä kojuista. No, huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet J
Teidän viestinne eivät siis tule meille tänne puhelinverkkoyhteyksiä pitkin (ainoastaan Tanjan puhelimeen Ylämyllyn numerosta saapuvat viesti ovat tulleet perille), mutta @-postiviestit saavuttavat meidät melko hyvin. Päivällä harvoin pystymme niihin vastaamaan, aamuyöstä taitaa kenttiä olla vähän paremmin. Ainakin aamulla klo 05 jälkeen olemme havainneet sähköpostien avautuvan vähän nopeammin… Täällä siis olemme teitä nyt tunnin jäljessä, kun emme siirtyneet kesäaikaan.
Malawissa eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia vaiheita. Istuvalle presidentille, Mutharikalle, on annettu kolme kuukautta aikaa korjata maan yleistilannetta ja toteuttaa lupauksensa kansalle. Jos tilanteeseen ei tule vaadittua muutosta, malawilaiset menevät yleislakkoon toukokuun puolivälin tienoilla. Eli, elämme täällä todellakin mielenkiintoisia vaiheita ja aikoja. Ja voi olla, ettemme sitten lennäkään suunnitellusti kesäkuun alussa Suomeen, jos yleislakko toteutuu.à Tulemme sitten varmaan aikaisemmin, jos tilanne alkaa näyttää hankalalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)