Sähkötöntä menoa...

koko kaupungissa. Puolisen tuntia sitten olimme syömässä Don Brioni's bitrossa, kun kaupunki pimeni. Tummuminen oli jo alkanut hieman aikaisemmin, sillä olihan kello jo yli kuuden, mutta ilman ennakkovaroitusta koko kaupunki pimeni hetkessä. Olemme nyt tunnelmoimassa hotellihuoneessa kynttilänvalossa ja muistelemme teitä sekä teemme opiskelusuunnitelmia ja loppuviikon alustavaa ohjelmaa. Päivi lueskelee malariasta kertovaa esitettä ja kauhistelee sen voivan iskeä vielä kuusi kuukautta alueelta poistumisen jälkeenkin. Otsalamppu on siis hödyllinen vehje ja nyt hyötykäytössä sekä unohtaa ei sovi myöskään noita kahta taskulamppua, jotka toimivat kun vain jaksaa kampea pyöritellä.

Kävimme kävelemässä ennen ruokailua ja löysimme alueellisen terveysaseman, ja muutaman ministeriön (esim. ruokaturvan) sekä poliisi- ja linja-autoaseman. Kyseisestä paikasta meidän  on tarkoitus perjantaina nousta Mangochiin lähtevään bussiin, jonne matka kestää kuudesta-kahdeksaan tuntia, linjasta riippuen. Toivottavasti osaudumme lyhempään reittiin, asemalla kun ei ollut yhtään kylttiä tai laituria, mistä hypätä oikeaan kuljetukseen...

Tapasimme tänään muuten pari mukavaa nuorta miestä, jotka pysäyttivät meidät ja jäivät juttelemaan kanssamme. Kerroimme heille mistä tulemme ja miksi olemme täällä. He kertoivat myös itsestään, ja täällä aiemmn tapaamistaan suomalaisista. Toinen kaveruksista ihmetteli, kuinka osaan niin hyvin chichewaa :) Olipa kiva sanoa, että olemme opiskelleet sitä hieman ennen reissuun lähtöä Suomessa osaavan opettajan, syntyperäisen malawilaisen, ohjauksessa.

Gonani bwino! Hyvää yötä!

Lungwena tarkoittaa krokotiilia

No niin. Nyt on sitten koettu monia hektisiä ja vähän kauhunkin hetkiä Malawin pääkaupungissa Lilongwessa.  Niille, joille olemme luvanneet ottaa paljon kuvia (luemme itsemme tähän kategoriaan myös), joudumme tuottamaan ainakin hetkellisesti pienen pettymyksen. Paikallinen poliisi pysäytti meidät, kun olimme ottaneet jonosta mielestämme hyvän ruuhkakuvan, ja poistatti paikallisten miesten avustamana kaikki kuvat, joita olimme aamun aikana ehtineet ottaa. Eli, hän kehotti meitä kuvaamaan Mulanji-vuorella, eikä tällaisesta ruuhkasta bensa-asemalla. Emme Päivin kanssa ajatelleet, että olisimme kuvanneet puutetta tai polttoainejonotusta, vaan meistä se otos olisi ollut hauska tilannekuva. Tuli sellainen tunne, että täältä ei saa ottaa kuvia, koska se voi antaa liian arkitodellisen kuvan tästä paikasta. Hetki oli hieman koskettava, kun selitimme olevamme vain opiskelijoita Suomesta ja kuvaavamme arkea sekä tavallista elämää omaan käyttöömme. Virkamies kertoi meille, että kuvaamiseen pitää olla lupa ja pyysi esittämään sen sekä oli todella tiukkana siitä miksi kuvaamme. Paikalliset miehet, jotka tässä kuulemistilanteessa piirittivät meidät, avustivat valtiovaltaa poistaen kamerasta kuvat. Oppia ikä kaikki, täällä ei siis kuvata mitä tahansa, milloin tahansa… mutta maassa maan tavalla.

Viime yön saimme nukkua melko hyvin, Päivi tosin heräsi jo puoli kuuden aikaan, jolloin paikalliset aloittivat yhtä aikaa auringon kanssa valmistautumisen päivään. Eilisiltana kikattelimme Päivin kanssa nukahtamisparlamentissa, kun Päivin puhelimesta tuli ensin kello, sitten hävisi kellokin ja jäi vain kameran ominaisuus ja puhelinnumerot ilman nimiä. Eli tiedoksi kaikille Päivin yhteyshenkilöille, että Päivin puhelin ei toimi – ei ole toiminut Frankfurtista lähdön jälkeen (liekö Saksan ilmatila vienyt ominaisuudet mennessään). Tanjan puhelin toimii kyllä, joten jos on akuuttia asiaa Päiville, voitte viestitellä myös hänen puhelimen välityksellä Päiville. Sähköpostin lähellä olemme huomisiltaan, joten toistaiseksi meidät voi tavoittaa myös @-postiyhteydellä. Sen takia päivitämmekin blogia suhteellisen ahkerasti, koska perjantain jälkeen se on hankalampaa, mutta toivottavasti ei mahdotonta.

Aamupalaksi nautimme paikallista lähiluomua: tuoreita hedelmiä, paistettuja kananmunia paahtoleivillä ja kahvia. Eli afrikkalaisen tyylin Continental-aamiaisen. Heti aamiaisen jälkeen olimme puhelinyhteydessä Suomen kunniakonsuliin Outi Määttänen-Bourkeen. Aamiaisen jälkeen jatkoimme adapterin etsintää, kiertelimme kaupunkia, löysimme ihmisoikeustoimiston ja mukavan koko kansan torin Lilongwe-joen varrella, ostimme lavallisen (siis 24 pulloa á 0,5 l) vesipulloja, hankimme ensimmäisen rakon varpaaseen, söimme Chicken Inn:issä pihviateriat (so American style), löysimme hyvänhintaiset adapterit mukavasta kaupasta, ostimme postimerkkejä – eli saatatte saada postia - ja raahauduimme pienelle lepohetkelle hotelliin.

Infrastruktuuri täällä on kyllä vähän länsimaalaista, mutta kai täällä perinteisiä afrikkalaisia tyylejäkin on. Mitä se tyyli siteen pitääkään sisällään J Hampurilaisravintolaketjuja ja sellaista meidän länsimaalaista hapatusta on enemmän kuin ajattelimme, tai se nousee täällä meidän mielestä vähän häiritsevästi esille. Tosin, onhan lämpimässä suihkussa mukava vielä käydä ja lueskella vaikkapa romaaneja lampun loisteessa iltakuuden jälkeen. Pimeys alkaa täällä laskeutua joskus kuuden pintaan ja aurinko nousee (tämän aamun perusteella) ennen kuutta. Ihmiset ovat olleet täällä pääosin ystävällisiä ja kyselevät meidän kuulumisia ja vointia. Tosin, on se puoli myös, että erotumme todella katukuvassa ja meille tullaan helposti myymään erilaisia tuotteita ja palveluja.

Vesipulloja meillä on nyt siis melko reilu määrä hotellihuoneessamme, emme olleet ihan niin janoisia, mutta paikallinen vesikauppias teki Päivin kanssa hyvät kaupat tai Päivi hyvät kaupat kauppiaan kanssa, riippuu ihan näkökulmasta, sillä Päivi osti kaksi pullollista purified wateria ja lähti kaupasta kaksnelosen kanssa. Hinta toki oli se kaksnelosen hinta: 1200 kwachaa eli hieman alle kuusi euroa.

Eilen olimme välillä todella omillamme, ainakin tunnetiloissamme, kun emme meinanneet onnistua illalla puhelimen käyttöönotossa paikallisen prepaid-liittymän osalta, mutta ilmenneet ongelmat johtuivat kenties suurimmalta osin liian väsyneistä käyttäjistä… Tunsimme olevamme NIIIN yksin tässä maankolkassa ja mietimme erinäisiä ratkaisuja tilanteeseen, paluulento ei kuitenkaan ollut yksi niistä.  Tänään saimme vihdoinkin viestin lähtemään Lungwenaan, että olemme tulossa perjantaina, mutta vastausta emme ole saaneet. No, soitamme kenties, jos yhteydet toimivat tai menemme vaan Mangochiin, ja odottelemme jatkoyhteyksiä Lungwenaan. Asioilla on tapana järjestyä J

Erityisterveiset EVAn bändiläisille J

Ps. Täällä tarkenee, toivottavasti siellä koti-Suomessakin!

Perillä Lilongwen sykkeessä, +27 asteen lämmössä

Kuva kertoo kaiken...

Aamulla ennen koneelle siirtymistä Helin kotona, hieman kutinaa tulevasta lähdöstä ja odottamisen ihanuutta. Päivin poika Harri tuli hakemaan meidät ja vei kentälle. Pysähdyimme matkalla nauttimaan Jumbossa härkäiset annokset ja Tanja osti laukkuun sitomisvyön. Kentällä olimme hyvissä ajoin, eli klo 15. Tarkkasilmäinen ja matemaattisesti lahjakas Finnairin lentokenttävirkailija huomasi laukuissamme ”pientä” ylipainoa, joten jouduimme tiukkaan puhutteluun, mutta selvisimme kuitenkin ylipainoista hyvässä hengessä keskustelemalla.

Lennot sujuivat suunnitellusti, ainoastaan ensimmäinen lento lähti puolisen tuntia myöhässä, koska Frankfurtin kentällä ollut lakko aiheutti lähtöaikaan muutoksen.

Selvisimme kunnialla kaikista kenttien siirtymävaiheista erilaisine sky lineineen… South African Airwaysin lennot olivat todella miellyttäviä kokemuksia – suosittelemme lämpimästi! Lentojen henkilökunta oli ystävällistä ja asiakaspalveluhenkistä, myös naiset mukaan lukien ;)

Vuorokauden matkustaminen vaatii kuitenkin veronsa, Nukku-Matti kiersi meidät viime yönä aika kaukaa, joten päädyimme muuttamaan Lungwenaan lähtöpäivää perjantaille. Sen verran jaksoimme kentältä saavuttua shoppailla, että olemme näyttäytyneet paikallisille ja hankkineet vettä ja prepaid-liittymän paikallista yhteydenpitoa varten.

Kumppanuuspöydässä

Tapasimme kv-vaihtomme yhteistyötaho Crash ry:n edustajat Kirsin ja Helin sunnuntai-iltana (26.2.)  Pasilassa.

Tulevan matkamme ja kv-vaihdon suunnitteluilta sai sopivan alun: olimme sopineet tärskyt Pasilan asemalle 13.47, jolloin aikataulun mukaan Joensuusta tuleva juna olisi asemalla. Päivi sapui Pasilaan alkuperäisestä aikataulusta vain kolme tuntia myöhässä - Tanja oli Vantaalla jo valmiina. Junan odottelu ja VR:n aikatauluissa pysymisen vaikeudet olivat varmasti vain hyvää valmistelua tulevaan, ehkä ei niin aikataulutettuun elämään tai toisenlaiseen aikataulutukseen :)  

Istuimme iltaa Käpylässä suunnitellen tulevia projekteja Malawissa, Pemphero Children's Foundation kansalaisjärjestössä Mangochin maakunnassa, Lungwenassa. Keskustelimme vilkkaasti ja saimme hyvin rajattua ja poimittua olennaisia asioita syventävään harjoitteluumme sekä opinnäytetyön aihepiiriin. Illalla vielä ennen nukahtamista pidimme Päivin kanssa oman parlamentin; pohdimme monimuotoisten kouluprojektien työskentelyn keskeisiä käsitteitä, projektien rajaamista, erottamista toisistaan ja niiden sijoittumista sosiaalialan työn viitekehyksissä ja rajapinnoissa. Mitään ei ole tietenkään vielä lyöty lukkoon, eli lopulliset valinnat ja toteutukset varmistuvat vasta, kun olemme perillä Lungwenassa ja päässeet keskusteluyhteyteen  sekä näkemään ja kokemaan paikallista toimijuutta ja pempherolaisten arkea.

kuume nousee

...toivottavasti vain matkan osalta. Olo itsellä hieman tautia enteilevä, mutta jospa se sinnillä pysyisi poissa; vitamiinien ja buranan voimalla. Kun on koko talven pysynyt terveenä, niin onhan kohtalon ivaa, jos nyt sairastun. Hieman levottomaksi lähestyvä lähtö vetää, kun pitäisi muistaa monen monta asiaa. Kolmen kuukauden reissuun pitää varautua monella tavalla, sillä apu ei ole aina puhelinsoiton päässä,  eikä lääkäreitä ole lähellä. Tämä ilta vielä kotioloissa kuusten keskellä, hyvin syöden ja saunoen. Aamujunalla sitten kohti pääkaupunkia... ja "seikkailu" alkaa, hyvän ystävän seurassa, jota voisi kuvailla vaikka näin:

•  on samalla aaltopituudella,
•  antaa tilaa ja ymmärtää,
•  jakaa ilot sekä surut,
•  kulkee rinnalla myös vaikeina aikoina,
•  tietää milloin on parasta olla vain hiljaa rinnalla,
•  ei vaadi, eikä loukkaa,
•  jaksaa kuunnella,
•  on taivaan lahja.   

                                                         Päivi

Matkakuumetta, vai?

Saavuin eilen Vantaan Koivukylään siskoni perheen luo. Viimeiset päivät  Pohjois-Karjalassa ennen matkaan lähtöä olivat hyvin hektiset, pakkaaminen Malawia ja sukulaisreissua varten tuntuivat sujuvan lennossa. Olen täällä Koivukylässä tehnyt muutaman välitarkastuksen mahdollisista olennaisista puuttuvista vaihtoon tarvittavista varusteista, ja onnekseni mitään olennaista ei ainakaan vielä näytä puuttuvan... Passi on, liput on, ja luottokorttikin löytyy. Eli, tarvittaessa näilläkin jo pärjää :)
Päivin kanssa olemme soitelleet ja pitäneet toisemme ajan tasalla matkavarusteista ja mukaan otettavista opiskelumateriaaleista tuliaisineen. Päivi junailee itsensä huomenna Pasilaan, jossa tapaamme, ja josta jatkamme yhdessä työharjoitteluvaihtomme yhteistyötahon, Crash ry:n, edustajien luo suunnittelemaan meidän work placement periodia.
Meillä on Päivin kanssa melko selkeät sävelet tulevasta, siltä osin kuin me voimme siihen vaikuttaa. Olemme valmistautuneet matkaan mahdollisimman hyvin, tehneet jaksottaista suunnitelmaa työharjoitteluvaihtoa ja muita siihen liittyviä opiskeluprojekteja varten. Yritämme  myös pitää kiinni ja muistuttaa toinen toisiamme siitä  tärkeästä asiasta, että meidän tulee Afrikassa elää, kokea, nähdä ja tuntea - muutakin kuin "vain" syventävä kv-harjoittelu. Tämä  työharjoitteluvaihtokokonaisuus tulee olemaan kuitenkin ainutlaatuinen kokemus meidän elämämme helminauhassa. Me emme vielä tiedä, mikä meitä odottaa, ja hyvä niin, mutta saamme varmasti kokea elämämme seikkailun!
Malawissa majoitumme ensin pari yötä Kiboko town hotellissa, josta maaliskuun ensimmäisenä päivänä siirrymme Mangochin maakuntaan Lungwenaan. Siis, jos matkamme etenee alkuperäisen suunnitelman mukaan Ü
Ruuan tuoksu leijailee keittiöstä, joten poistun syömään - tämä on muuten ollut minulle yksi "projekti", olen syönyt ennen matkaa erityisen hyvällä ruokahalulla mitä vaan ja melkein milloin vain... Olenkin päättänyt mittauttaa itseni ennen ja jälkeen matkan - so nice and womanly:) - eli kilot paukkuvat muuallakin kuin matkalaukuissa lentokoneen ruumassa ;)

Malawi

Malawin tasavalta eli entinen Njassamaa on sisämaavaltio ja sijaitsee eteläisessä Afrikassa, naapurimaita ovat Tansania, Mosambik ja Sambia. Malawin pinta-ala on 118,484 neliökilometriä, eli noin kolmannes Suomen pinta-alasta. Asukkaita Malawissa on noin 15 miljoonaa. Malawin tasavalta itsenäistyi 1964 brittien siirtomaavallasta. Valtion presidenttinä on Dr Bingu wa Mutharika. Valtion hallinnollinen keskus on pääkaupungissa Lilongwessa, jossa asukkaita on noin 900 000. Blantyre, Mzuzu, Zomba ja Karonge ovat muut suurimmat kaupungit. Rahayksikkönä on Malawin kwacha (Mk), yksi euro = 222 Mk. Virallinen kieli on englanti ja myös opetuskieli kouluissa. Chichewa on äidinkieli ja sitä puhuu noin 57 % malawilaisista. Kristittyjä väestöstä on noin 80 % ( Roman Catholic and Church of Central Africa Presbyterian), muslimeja 13 % ja animismi-ryhmiin kuuluu n. 4 % . Malawi kuuluu maailman köyhimpien maiden joukkoon.

(Briggs P. 2010. Malawi, the Bradt Travel Guide.)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karttalähde: Joka kodin kartasto, maailma tutuksi. Wsoy.

Matkasuunnitelmia

15.2.2012 vielä Suomessa, lumen ja jään keskellä

Onhan nämä paukkupakkaset ja leijaileva lumi mukavia elementtejä Suomen talvessa, mutta emme voi varmaankaan vastustaa auringon ja lämmön kutsua hypätä koneeseen 27.2. kohti Malawia...

Olemme siis varanneet lennot jo viime kesänä, tarkemmin sanottuna heinäkuussa, ja nyt vain odottelemme ajan kulumista ja olo on kuin jäitä polttelisi :)

Olemme kaksi aikuisopiskelijaa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta, (http://www.pkamk.fi/) sosiaalialan koulutusohjelmasta, ja valmistumme sosionomeiksi ehkäpä jo jouluna 2012 tai sitten kevään mittaan 2013. Kv-vaihtoon lähtemistä aloimme suunnitella jo opintojemme alkuvaiheessa, ja tiiviimmin projekti käynnistyi vuosi sitten, jolloin ensimmäiset hakemukset vaihtoon lähtemisestä toimitettiin kv-koordinaattorille. Halusimme lähteä työharjoitteluvaihtoon mahdollisimman kauas ja erilaiseen, tai paremminkin omanlaiseen, kulttuuriin kuin mihin olemme täällä omassa elinympäristössämme tottuneet. 

Päivi oli asiakastyön harjoittelussa Joensuun Kansalaistalolla tammikuussa 2011, jossa hän tutustui maahanmuuttajapisteen neuvojaan, ja hänen kauttaan saimme vinkin tästä tulevasta harjoittelukohteemme järjestöstä. Menemme siis kv-vaihtoon Malawiin, Mangochin maakuntaan, Lungwenaan, jossa toimii aktiivinen kansalaisjärjestö Pemphero Children's Foundation. http://www.pemphero.org/

Pemphero Children's Foundation on perustettu vuonna 2002 Lungwenan alueen perheiden tukemiseksi. Järjestön toiminta on käsityksemme mukaan pitkälti aktiivisten vapaaehtoisten toimijoiden varassa. Järjestön käytännön toiminnasta ja tukijoista meillä ei ole vielä paljon tietoa, mutta odotamme mielenkiinnolla work placement periodia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia tutustua järjestön toimintaan, joka samalla mahdollistaa oman osaamisemme vahvistumisen ja tietoisuuden lisääntymisen paikallisista toimintamahdollisuuksista ja elinolosuhteista.

Kv-harjoittelumme suomalainen yhteistyökumppani on Crash ry, joka on myös Pemphero Children's Foundationin kumppanuusjärjestö. http://www.crash.fi/

Kv-harjoitteluun olemme saaneet apurahaa sekä omasta ammattikorkeakoulustamme että William ja Ester Otsakorven Säätiöstä. http://www.otsakorpi.fi/