Paluu arkeen

"Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa kuin on kaunis Karjalamme...." Kyllä, laulun sanat pitävät paikkansa. Viime aikojen koti-ikävä on jo alkanut helpottaa, sillä jalat ovat jo tukevasti Suomessa! Yllätys, yllätys. Pari päivää on jo huokaistu ja totuttauduttu Suomen ilmastoon, lämpötilaero lienee yli 20 astetta. Aikaisemman paluun mahdollisti leimojen saamisen loppuminen passiin, mutta kolme täyttä kuukautta tuli siitä huolimatta täyteen. Puolentoista vuorokauden  paluumatka kotiin sujui vaivattomasti. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan, miten kulttuurishokki iskee...
Kolmen kuukauden jakso ulkomailla oli todella antoisa ja opettavainen kokemus, mutta myöskin omalla tavallaan rankkaa. Itsellä teetättää vielä töitä ymmärtää kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa, mutta ajan saatossa varmaan asiat kirkastuvat ja merkitykset selkiytyvät.
Päivi

Suomi-kuvaa kirkastamassa...

Kotona taas. Muutama päivä suomenkielisen maailman ihmettelyä ja paluuta arkeen. Ihana ja rikastuttavan monimuotoinen elämänkokemus on nyt siis osittain takana.

Kiitos mukanaelämisestä Malawin matkalla - Lungwena elää aina sydämissämme.

Zikomo kwambiri,
Tanja

kaupunkilomaa...

ti 22.5.

Täällä Malawissakin (Mangochissa) on muuten Tampereen judon etäpiste. Näimme jokunen aika sitten Tampereen judon verkkarit eräällä paikallisella, mutta vilahti niin nopeasti ohi, ettemme ehtineet kysyä missä heidän dojonsa sijaitsee ;)

Lungwenassa on sitten vastaavasti Joen Yawara ry. edustettuna, siellä on ainakin yhdellä mieshenkilöllä upea keltainen t-paita. Ja, uusi omistaja pitää sitä rinta rottingilla. Syystäkin :)

Raportin kirjailupäivä, samoin kuin eilinen ja edellisen viikon loppupäivät. Lähitulevaisuuden suunnittelua ja tulevan viikonlopun Lilongwen matkailun ohjelman varmistelua.

Ke 23.5.

Lämpö hellii meitä edelleen eikä talvesta ole tietoakaan, poikkeuksellista kuulemma tähän aikaan vuodesta. Aamukahvit tnm:n nettikahvilassa, sillä muita kahvittelupaikkoja emme ole juuri löytäneet. Torin lukuisten myyntikojujen kautta kotiin. Lounaaksi olemme viime aikoina syöneet torin kojuista saatavia chipseja (upporasvassa paistettuja perunalohkoja), kananmunaa ja salaattia. Mutta päivällisellä olemme saaneet nauttia monipuolista hyvää afrikkalaista ruokaa Shire-joen rantahuvilalla made by Jim. Siinä kalpenevat ravintoloiden ruuat. Kokki on kokkien kokki :)

Ennen päivällistä menimme hieman epäilevin ja pelonsekaisin tuntein noutamaan tilaamiamme pukuja nuorelta miestailorilta. Positiivinen yllätys jällen kerran ja onneksi meillä on nyt hieman kasvunvaraakin.

to 24.5.

Matkalaukkujen pakkaamista Lilongwea ajatellen. Vähän rapsaa ja irtolettejä. Tanja on ottanut asiakseen kannattaa paikallista yrittäjyyttä istumalla viikon sisällä kaksi kertaa kampaajalla. Hinta ei tosiaan kirpaise, noin kahden tunnin työ ja materiaalit 1 600 Mk, eli noin 5 euroa. Lettejä, muttei rastoja. Olisi mukava kokeilla vielä pikkusaparoita, mutta aika taitaa loppua kesken (ainakin tällä reissulla…).

Illalla Emman läksiäispartyt vierastalolla.

pe 25.5. ja la 26.5.

Perjantai vierähtikin sitten mukavissa matkustustunnelmissa Mangochista Lilongween. Tällä kertaa kellotimme pari tuntia lyhemmän ajan kuin edellisellä ajanotolla, eli 7 tuntia melko tiivistä yhdessäoloa. Rankkaa ja lämmintä auringon paahtaessa koko parhaan päivän.  Matkustimme tällä kertaa Balakan ja Ntcheun kautta, joten mahtavat vuoristomaisemat hivelivät silmää ja mieltä Mosambikin rajalla. Majoitumme Korea Garden Lodgessa, vanhassa kaupungissa, joka on osoittautunut viihtyisäksi paikaksi.  Ruoka on hyvää ja sitä on riittänyt. Olemme kiertäneet nähtävyyksiä paikallisessa ohjauksessa ja nähneet mm. parlamenttitalon. Lepäilemme ja nautimme kaupunkilomasta.

Seuraavan kerran päivitämme blogiamme ehkä ensi viikon loppupuolella, joten siihen asti lukemisiin.

paluu Mangochiin

la 19.5.

Aamupäivä kierreltiin Mangochin kaupoissa kangas- ja kenkäostoksilla Emman kanssa. Iltapäivällä siirryimme Monkey Bayhin minibussilla. Monkey Bay osoittautuikin pienemmäksi paikaksi kuin olimme olettaneet. Monkey Bayssa otimme polkupyörätaksit ja suuntasimme Mufasa Rustic Backpackers -nimiseen majoituskohteeseen. Saimme majapaikat asuntolasta, eli jaoimme huoneen kahden muun majoittujan kanssa. Päivällä kävimme tervehtimässä suomalaisten tukemia opiskelijoita, kolmea nuorta miestä (lungwenalaisia), Monkey Bayssa sijaitsevassa Lisumbwi Boarding Schoolissa (Secondary School). Pojat olivat vilpittömän yllättyneitä ja onnellisia yllätyskäynnistä, vaikka olimme kyllä vähän lupailleet siellä vierailua, jos satumme kulkemaan sillä seudulla.  

Illalla näimme krokotiilin tai niin meille ainakin uskoteltiin. Kävimme siis Mufasan ”takapihalla” oppaan kanssa tarkkailemassa krokotiilien lymypaikkoja.

su 20.5.

Aamiaiselta, siis banaanipannukakulta ja kahvilta, hyppäsimme veden vietäväksi. Lähdimme Musafa Rusticista tilattuun veneretkeen kiertelemään lähirantoja ja satamia. Näimme myös presidentin huvilan ja Malawi-järven isoimman sataman. Veneretken jälkeen kiipesimme Jam Rockille, eli kallioille. Upeat maisemat, ja korkealla. Hieman korkean paikan kammosta kärsivälle Tanjalle melkein liikaa… Sopivasti on sopivasti, joten siitäkin selvittiin mukavan työntekijän avustaessa huipun esteettömän näkymän kohdalla. Erityisesti paluumatkalle lähdettäessä vahvistus oli todella tarpeen. Huh huh, zikomo! Päivi kyllä loikki ja kierteli kallioilla kuin vanha tekijä :)

Kirjauduttuamme ulos Musafa Rusticista kävimme uudestaan Lisumbwi Boarding Schoolissa tervehtimässä opiskelijoita. Opiskelijat olivat mielissään meidän vierailusta. Toki meistä oli mukavaa ja tärkeää nähdä, minkälaisessa koulussa (ja tiloissa) he opiskelevat. Pääsimme jopa koulun headteacherin kanssa juttusille. Monkey Baysta polkupyörätaksilla Cape Macleariin. Noin 20 km matka 1 000 Mk kuljetettava, ja maasto oli todella haastava. Niin haastava, että taksikuljetettavat saivat reippaasti jaloitella ylämäkeen muutaman kilometrin, kunnes taas oli aika jatkaa taksin kyydissä. Suomessa saatamme kokeilla samaa, asiakkaat välillä pihalle… Päivi on muuten luvannut toimia sihisevänä sisäänheittäjänä eräässä liperiläisessä taksivirmassa kesän mittaan ;)

Mufasa Cape Maclear yllätti meidät positiivisesti puitteiltaan. Edellisessä emme oikein päässeet nukkumaan mazungujen (saksalaisten) juhliessa läpi yön. Olisimme tietenkin voineet heidän kanssaan pulloja tyhjennellä, muttei nyt ollut kyllä riittävästi virtaa. Mufasa Cape Maclear siis yllätti edullisilla hinnoillaan suhteessa ympäristöön. Kivat huoneet ja erittäin loistava ruoka, kuten illalla huomasimme. Todellinen helmi! Ainoana miinuksena innokkaat kaupustelijat ja oppaat, jotka ilmestyivät rantaviivalle heti mazungujen päästyä tunnelmaan mukaan. Edellisessä rantakohteessa kaupustelijoita ei ollut lainkaan.

ma 21.5. 

Hyvin nukutun yön jälkeen tuhti English breakfast ja rinta tuuheena reitille. Nyt on nähty ja koettu Cape Maclear ja maailman ihmeet ja monimuotoisimmat kirjoahvenet sekä nähty uljas kotka, Fish Eagle, Lake Malawin luonnonsuojelualueella. Veneretken jälkeen lähdettiin rinkat selässä kuljetusta etsimään kohti Mangochia. Auto löytyi nopeasti, samoin kun prätkäkuljetusmahdollisuuskin. Valitsimme auton, vaikka prätkäkin kyllä houkutteli (erityisesti Tanjaa). Maksettiin vähän extraa melko suorasta, ”matolamaisesta”, kuljetuksesta Cape Maclearista Monkey Bayn kautta Mangochiin. Ruskeasilmäisen paikallisen miehen hyvin ilmastoidussa automaattiautossa ;)

Olo on kuin jäitä polttelisi!

Rocka loss ilivet :)

ma 14.5. Public Holiday
Public Holiday – pyhien luvattu maa :). Meidän täällä ollessa noita vapaapäiviä on sattunut kohdalle jo monia, nytkään emme tiedä miksi tätä kyseistä vapaapäivää vietetään.

Riikka saateltiin aamulla bussiasemalle ja joukkoliikenneyhteyksille. Melko reipasta ja villiä on tuo matkustavien asiakkaiden sisään heittäminen täällä Malawissa. Jos ei ihan tarkkana ole, saattaa itse joutua eri autoon kuin matkatavaransa… Tanja taitaa ottaa saman käytännön asiakkaiden hankinnassa kotiin palattuaan, Päivin toimiessa sisäänheittäjänä. Lämpimistä ilmoista olemme nauttineet ja päivällä kävimme syömässä hyvän lounaan Villa Tafikassa. Illalla tulevien viikkojen ohjelman sopimista ja elämän ihmettelyä.

ti 15.5.

Aamusta jo reippaasti opiskelutehtävien kimppuun ja torin kautta odottamaan päivällistä. Kävimme tänään syömässä Emman luona Shire-joen rantahuvilalle, sillä heillä kalustukseen kuuluu myös oma kokki. Ruoka oli parasta, mitä olemme täällä syöneet ja taidammepa ottaa tavaksemme vierailla siellä niin usein kuin mahdollista. Toki maksamme ruuastamme ravintolahintoihin verrattavan hinnan.

Tanja tilasi paikallisen asun, mittojen ottaminen oli jo oma lukunsa, yhteisen kielen puuttuessa mallin suunnittelukin jäi vähän avoimeksi. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla lopputulosta.

ke 16.5.

Mangochin kuumuus tekee tehtävänsä, yöt nukumme vaihtelevalla menestyksellä. Tietysti osansa unen laatuun on varmasti loppuaan kohti etenevällä harjoitteluvaihdolla, pian olemme jo siellä koti-Suomessa ja pääsemme nauttimaan perheiden, ystävien ja sukulaisten laatuajasta tehokkaasti :) Toivottavasti myös Suomen suvesta, linnun laulusta ja kesäajasta yleensäkin. Monia asioita sieltä nousee mieleen, joille ei ehkä ”normaalioloissa” osaa antaa arvoa.   Koti-ikävä meillä kummallakin jo on. Kova.

Ajatuksemme ovat siis jo kääntymässä kohti villiä Pohjolaa. Lake Malawi National Park ja Lisumbvi ovat vielä kohteinamme ennen täältä poistumista. Lake Malawin National Park on UNESCO:n listoilla koodilla ”World Heritage Site” – “maailmanperintökohteet”. Alla linkeistä ensin yleistä maailmanperinnöistä sekä Suomen kohteista ja sitten se meidän tuleva kohde Malawissa.

http://www.minedu.fi/OPM/Kansainvaeliset_asiat/kansainvaeliset_jaerjestoet/unesco/maailmanperinto/

http://www.nba.fi/fi/museot/maailmanperintokohteet_suomessa

http://whc.unesco.org/en/list/289

to 17.5. armoitettu pyhä Suomessa - muttei meillä

Aamiaisena mandariineja, uppopaistettuja perunoita ja kananmuna. Tuoremehulla. Lähikuppilasta. Kankaiden metsästystä, jaloittelua Shire-joella ja näimme krokotiilin. Ihan elävän sellaisen, mutta oli niin nopea, ettei Päivin kamera sitä kokonaan ehtinyt ikuistaa.

Sukat on sillä makkaralla lentää se päivänkakkaralla, mulla kauas menolippu on, hyvää yötä ja huomenta, pakko matkustaa on jonnekin, joka päivä ja joka ikinen yö - Tie Up & Rock!

pe 18.5.12

Öiden nukkumista/valvomisesta jatkamme entiseen malliin. Yritystä meillä kyllä löytyy, mutta vaihtelevalla menestyksellä saamme levättyä. Tanja kävi aamulla letityttämässä päänsä toistamiseen Päivin kierrellessä putiikkeja löytöjä tehden. Paluumatkalla noudimme Tanjan National Dressin tailorilta ja pukuhan oli aivan loistava! Todella siistiä työtä. Siitäpä uutta virtaa saatua uudet kankaat kainaloon ja molemmille pukujen tekoon nuoren miestailorin luo. Nyt odotamme sitten ensi keskiviikkoa, jolloin näemme lopulliset tuotokset. Toivottavasti :) Ja kohta matkamme jatkuu sovitulle päivälliselle Shire-joen rantaviivalle.

Liikenne, aurinko ja seksi SEKÄ virtahepo

ma 7. – su 13.5.2012
Maanantaina hyvästelimme Lungwenan (ainakin toistaiseksi) ja rantauduimme Mangochiin. Mangochin hostellissa meitä osattiin jo odottaa, vaikka emme olleet itse saaneet yhteyttä hostellin johtajaan – asioilla on tapana järjestyä :) Kiersimme Mangochin nähtävyydet, Lake Malawi museon ja Queen Victoria Clock Tower (rakennettu 1903) kellotornin. Kävimme syömässä hienosti Villa Tafikassa ja nautimme janonuomana Kuche Kuchet. Illalla suunnittelimme tulevan viikon ohjelmaa ja ostimme tuoreet aamupalatarvikkeet torilta.

Tiistai-aamu valkeni aurinkoisissa ja odottavissa tunnelmissa. Riikka pakkasi matkaansa kaikki pakaasinsa, koska alkuperäissuunnitelman mukaan hän olisi lähtenyt Zombasta Lilongween… Toisin kuitenkin kävi, kuten tarina myöhemmin kertoo. Matkasimme iloisena joukkona sairaalan porteista ulos, ja ehdimme kävellä vain hetken matkaa, kun minibussista vedettiin mazungut kyytiin. Mangochi – Liwonde 1 500 Mk kolmelta, nykykurssilla noin 5 euroa, ei paha. Matka taittui alkutoripyörähdysten jälkeen joutuisasti, noin 110 km:n tuntinopeudella (matka noin 75 km). Eli paikkansa pitää kolmen suurimman riskin kärki Malawissa: liikenne, aurinko ja seksi. Liwondessa neuvottelimme kuljetusta Chinguni Hills Lodge majoituspaikkaan, mutta monien yritysten ja selvitystemme jälkeen paljastui, että kyseinen yritys on naulannut ovensa kiinni meidän Malawi-kirjan ilmestymisen jälkeen (kuitenkin 2010 ilmestynyt kirja…) Mutta ei hätää, sama yrittäjä pyörittää nykyään Bushman’s Baobabs elämysmatkailupaikkaa. Menimme sinne polkupyörätaksilla, matkalla ylitimme myös VR:n yhteydet. Ah, niin tuttua ja turvallista! Malawiin matkaavat: kuulkaapas, etsikää käsiinne The Eye, sieltä löytyvät ajantasaiset majoitus- ym. vaihtoehdot. The Eyen löysimme vasta tuolta Bushmanilta. Tiistaina pääsimme heti kättelyssä jo autosafarille englantilaisen turistiryhmän kanssa, jossa bongasimme elefantteja, impaloita, apinoita, vesipuhveleita, pahkasikoja, erilaisia lintuja ja nautimme kauniista luontomaisemasta ja auringonlaskusta Shire-joella. Krokotiileja emme tavanneet.

Keskiviikkona pääsimme nauttimaan hyvän ja monipuolisen aamiaisen, paras tähän mennessä, ja valmistautumaan illalla sopimaamme kanoottiretkeä varten.  Yö muuten nukuttiin jotenkin (paitsi Riikka loistavasti), virtahepojen ääniä kuunnellen. Niitä liikkuu yöllä Bushman’s Baobabsin alueella rakennusten lähettyvillä :) Upea elämys vesillä, pääsimme näkemään kaikkia samoja eläimiä kuin edellispäivänäkin ja lisäksi vesikasveja ja -kukkia SEKÄ virtahepoja. Melkoinen ilmestys on tuo luontokappale – ja vaarallinen. Päivällinen kolmen ruokalajin yhdistelmänä hollantilaisten turistien tullessa vahvistuksiksi päivällispöytäämme. Suomi, Englanti ja Hollanti.

Torstaina aamiaisen jälkeen kuljetus talon puolesta Liwonden bussiasemalle, kohtuullista korvausta vastaan, ja Zombaan. Mazunguilta 2 000 Mk. Voihan mazungu, reipasta menoa ja elämäniloa :) Zombassa vähän aikaa huuhailtuamme meille tultiin tarjoamaan taksipalvelua, jonka hyväksyimme lyhyen hintaneuvottelun jälkeen. Metrosta ruokaostokset ja eikun kohti Trout Farm majoitustiloja. Taksikuskimme osoittautui entiseksi Zomba Plateau alueen oppaaksi, ja hän kertoili meille alueen nähtävyyksistä ja patikointimahdollisuuksista mielellään. Melkein perille asti päästyämme taksista loppui polttoaine, joten eikun auto ympäri ja tankkaamaan serpentiinitietä pitkin takaisin alas. Tankkauspiste oli Malawin puolustusvoimien alueella (isännän kanisteri) ja näimme samalla sotilastukikohdan elämää. JA paidan Suomi-tekstillä ja Suomen lipun väreillä pienen pojan päällä sotilastukikohdan alueella. Sekä pääsimme näkemään myös edesmenneen presidentin his excellency Bingu Wa Mutharikan puolison palatsia puolustusvoimien alueen läheisyydessä. Mielenkiintoinen kokemus tuo aluevierailu! Illalla kävimme syömässä Sunbird Ku Chawe hotellissa ja neuvottelimme uusia hintoja matkamuistoille tienvarren kaupustelijoiden kanssa. Yön vietimme noin 1 800 m merenpinnan yläpuolella. Ilmasto oli koste ja viileähkö. Emme olleet osanneet varustautua oikein kyseiseen ilmastoon, eli meiltä puuttuivat tarpeeksi lämpimät vaatteet.

Perjantaina aamiaisen jälkeen lähdimme patikoimaan ja kävimme ihastelemassa muun muassa William’s Falls putoukset. Patikoinnin jälkeen pakkasimme tavaramme, soitimme taksiystävällemme ja päätimme lähteä kotiin, tai siis Mangochiin. Odotimme Zombaan neljättä suomalaisvahvistusta, mutta hän ei päässytkään valitettavasti tulemaan, joten päätimme suunnata suoralla yhteydellä Mangochin hostelliin. Taksi Zomban keskustasta kaupan kautta Trout Farm majoituspaikkaan 4 500 Mk (noin 8 km ja 15 euroa) ja paluu saman verran. Minibussikuljetus Zombasta Mangochiin 4 500 Mk (noin 125 km). Matka oli vauhdikas, minibussissa oli tiivis tunnelma ja iskarit koetuksella (tai niitä ei siis tainnut autossa enää olla…). Mazungut olivat loppumatkasta vahvasti edustettuina, sillä saimme mukaamme myös sveitsiläiset Liwondesta Mangochiin asti. Sveitsiläispariskunta oli meille tuttu entuudestaan, sillä he majoittuivat toisen keskiviikon ja torstain välisen yön kanssamme ”Puskajussin majatalossa”.

Lauantaina aamusta pyykkihuoltoa (eli uusi loundry girl) ja Emman luo vieraisille. Mazungut olivat torilla ja hyvin väsyneitä iltapäivästä alkaen. PAITSI Riikka. Tanja ja Päivi alkavat hieman jo hyytyä, liekö vika ravitsevassa ja monipuolisessa ruuassa (chicken & rice tai rice & chicken), joten kotijoukoille tiedoksi, ettei suosio ole suurta, jos kyseisiä ruokia ensimmäisten viikkojen aikana menusta löytyy. Samaan sarjaan listataan myös kananmuna eri muodoissaan, upporasvassa paistetut perunat sekä banaanit. Niitä olemme saaneet täällä nauttia riittävästi. Toisin on ollut nukkumisen laita…

ÄITIENPÄIVÄ

Sunnuntaina Emman luo aamukahville ja testaamaan taas pyykkihuollon toimivuutta. Emman luona olemme myös päässeet apinoiden maailmaan, hänen majoituspaikassaan apinat ovat joskus jopa oven takana odottamassa sisälle pyytämistä ”odi – odini”. Äitienpäivälounaan söimme Welli Villen naapurissa olevassa the Canoe Ice Cream Den baarissa, jossa ei muuten saa jäätelöä… (ice cream = jäätelö) Päivällä jaloittelua torilla ja Riikan tuunaamista takaisin Riikaksi. Riikka siirtyy huomenna Malawin pääkaupunkiin Lilongween ja tiistaina, ainakin alkuperäisidean mukaan, alkaa hänen paluumatkansa Lilongwen kentältä kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Meitä syödään joka päivä, Riikka johtaa tilastoja, vaikkei ole täällä pisimpään ollutkaan… kutiavia paukamia löytyy aina vaan uusia.

Pps.

Olemme muuten parin päivän ajan saaneet nauttia kuumista suihkuista, hot showereista kirjaimellisesti. Mangochin hostellissa tällainen ylellisyys toimii! Ja emme ole pystyneet ottamaan rajatonta rusketusta, tai edes sinne päin, kun täälläpäin mualimmoo on kohteliasta kulttuurisesti sopivvoo pittee polovet piilossa…. Elikkäs ollaan oltu lähestulkoon aina nilkkapituisissa kostuumeissa ulkosalla.
Ppps.
Euron kurssi on meille nyt edullinen, aiemmin saimme eurolla noin 210 Mk ja nyt sentään jo noin 340 mk. Ihan tuollaisena hintavertailuna tuo meidän trion kahden yön retkuilu kaikkinensa noin 340 euroa. Ei paha!


Alla Bawo-pelin tunnelmissa :)

Lungwena kiittää ja kuittaa

to 3.5.

Tänään lähdimme uusilla kujeilla ravitsevan aamiaisen jälkeen Nursery Schooliin.  Uudella kuosituksella homma sujui paremmin kuin hyvin!

”Vänni” sai tänään uudet vaatteet.

Riikalle tarjoiltiin tänään uusia mauttomia makuelämyksiä, kuten avokadoa ja nsimaa. Nsima (maissipuuro) oli uusi tuttavuus myös Päiville ja Tanjalle, vaikka he olivat sitä aiemminkin jo pyytäneet syötäväksi/ maistettavaksi kokkikolmikolta.

Kirjeystäväyhteistyö sinetöitiin tänään ja lopputulemana on 10+16 kirjeystävää polvijärveläisten koululaisten iloksi. Kirjeystäväyhteistyön vastaava Dr Fosco halusi opetella suomea, ja hän sai matkaansa hostellilta A4 täynnä suomenkielen alkeita J

Nelson kouluttaa jo uutta adjutanttia poikien koutsiksi ja toi meille illalla sweet potatoeseja pussillisen. Ethelkin pyörähti päivän mittaan. Hän toi meille laturin, jonka luuli meiltä unohtuneen Nursery Schooliin päivällä. Jätimme sen tarkoituksella lasten leluksi…

pe 4.5.

Aamiainen nautittiin yhdessä ”Vännin” kanssa. Ravintorikkaan aamiaisen jälkeen siirryimme rokotus-ohjelman pariin Lungwenan terveysasemalle. Ihanan paljon ihmisiä ja yhdessäoloa. Tanja sai suloisen pienen tyttölapsen syliinsä ja pieni ihanuus yllätti pissaamalla syliin :) muttei (kumpikaan) yhtään itkenyt eikä ollut muutoin moksiskaan mzungusta.

Päivällä Tanja jäi jatkamaan Farewell -puheen viimeistelyä Päivin ja Riikan lähtiessä kävelylle pikkupolkuja pitkin lähitienoota ihastelemaan. Kävelyllä poikkeuksellista oli se, ettei perässä kulkenut lapsia, ja he pääsivät seuraamaan ihmisten arkea, riisin jyvien kuorimista ja lasten pesua. Elämän arkipäivästä kertoi myös hautausmaa ja siellä uudet aikuisen ja lapsen hautakummut. Päivi ja Riikka pääsivät myös naapurin rouvan matkaan maisseja jauhamaan maissimyllylle.

Illalla oli Päivin vuoro työskennellä koneella Taide yhteisössä -projektin kuvien parissa. Riikka ja Tanja kävivät pyöräilemässä rannalla. Illalla sovimme kuljetuksesta huomiseen juhlaan paikallisen ”Joyce Bandan” eli Wandan kanssa (terveysaseman johtaja Charlesin jälkeen) ja esittelimme valokuvia Nursery Schoolin lasten vanhemmille.

Pikkuhiljaa olemme aloittaneet tutkia matkalaukkujemme sisältöjä ja miettineet mitä jätämme tänne ja mitä tuomme mukanamme kotiin. Tuliaiset eivät taida viedä hirvittävästi tilaa matkalaukuissamme, mutta jonkin verran tilaa niillekin on varattava, tiedä mitä vielä löydämme.

la 5.5.

Pääsimme ambulanssikuljetukseen aamiaisen jälkeen. No, kyseessä oli vain sovittu siirto terveysasemalta Pempheron toimistolle juhlimaan. Läksiäisissämme  tupa oli ääriään myöten täynnä, eli ihmisiä oli mustanaan pitkälle toista sataa. Johtajia, kyläpäälliköitä, opettajia, pempherolaisia, terveysasemalaisia, lungwenalaisia… Läksiäisten jälkeen monenlaisissa tunnelmissa kotiin ja syömään. Business is business, läksiäisiin saimme taulukauppiaan, jolla oli mukanaan monenlaisia öljyväritöitä, eli paikallista osaamista useamman kankaanpalan verran.

Koivuniemen herra on kansainvälinen koodikieli. Täälläkin kyseistä ”joka vitsaa säästää, vihaa lastaan” -kasvatuksen apuvälinettä osataan pelätä. Olemme monta kertaa olleet todistamassa puukepin voimaa, kun paikalliset ovat sen ottaneet esille lasten ollessa omapäisiä. Emme ole kuitenkaan nähneet ketään sillä vielä lyötävän. Onneksi.

Televisiota olemme katsoneet harva se päivä, samoin videot olemme selanneet läpi. Illalla herkistelimme porukalla. Muistelimme mennyttä yhteistä ja erillistä aikaa Lungwenassa, parhaita sattumuksia ja tilanteita. Sekä niitä hyviä että vähemmän hyviä. Tanja ja Päivi saivat Riikalta kehotuksen ”voisitte nukkua yöllä”, menomme oli hieman hervotonta ja jopa hulvatonta Ü Nauru pidentää ikää ja toivottavasti näistä matkan aikana kertyneistä vuosista jokunen jää vanhentamaan myös paikallisten keskivertoikäennustetta.

Matkalaukkujen pakkaaminen jatkuu edelleen…

Televisiota ja videota olemme siis vain ihailleet harva se päivä kaapissa, kun otamme sieltä iltalääkkeet.

su 6.5.

Kahvittoman ja mehuttoman aamiaisen jälkeen kirkkoon, jossa oli tänään ehtoollisjumalanpalvelus. Meille asti ei yhteisestä leivästä riittänyt. Ehtoollisen jakaminen oli omanlainen rituaalinsa, ja mazungulla ei hymy hyytynyt… Viiniä kippasi vain pappi.

Matkalaukkujen pakkaamista ja ylimääräisten vaatteiden ja tavaroiden eteenpäin siirtämistä.

Lungwena kiittää ja kuittaa, huomenna on aika jatkaa matkaa eteenpäin. On hyvä ottaa etäisyyttä tähän alueeseen ja saada uudenlaisia kokemuksia Malawin muistakin maakunnista. Sopivasti on sopivasti. Blogi ei varmaankaan päivity seuraavan viikon aikana, koska olemme hyvin ansaitulla vapaajaksolla.

äänitallennekilibailu

ELÄMÄÄ LUNGWENASSA – äänitallennekilibailu

Mitä tapahtuu?

Paras kuvaus palkitaan! Palkintoraati koostuu Päivistä, Riikasta ja Tanjasta.

Montako zikomoa (kiitos-sanaa) nauhalta löytyy?

Oikein vastanneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto!

Mikä on tuo mystinen ääni ennen viimeisiä kommentteja (vahvistavaa sanaa)?

Oikeasta vastauksesta, kolmesta ensimmäisestä, luvassa kaikille huikea yllätyspalkinto!

© Tällä kertaa myös sukulaiset saavat osallistua kilpailuun. Osallistujien/ vastausten määrää ei ole rajattu. Kilpailu päättyy 3.6.2012. Oikeudet muutoksiin pidätetään.

busy with different activities

ma 30.4 eli Vapun aatto

Oli liian varhaista iloita tuosta lämpömittarista, vaikka kyllähän sitä ehdittiin jo kaksi päivää tarkkailla: eilen meni 30 astetta rikki varjossa. Lämpimämmistäkin päivistä olemme kyllä nauttineet. Tänä aamuna se mittari läksi tuosta rapun pielestä jonkun ohikulkijan matkaan, epäiltyjen joukko on aika pieni… Mitään meiltä ei vielä tähän mennessä ole hävinnyt tai viety, mutta toivottavasti mittarista on todellista iloa/hyötyä/harmia sen uudelle omistajalle.

Malawissa on myös toukokuun ensimmäisenä päivänä vapaapäivä, Public Holiday ja työväenjuhla, kuten siellä Suomessakin. Suomalaisista ja malawilaisista vapunviettotavoista ei taida suuria yhtäläisyyksiä löytyä, ainakaan vielä ei ole merkkejä näkynyt. Missä ovat serpentiinit? Meillä on Suomesta saatuja ilmapalloja (kiitos SSAK10) ja siinäpä se meidän vappumme varmaan onkin. Simaa emme juo, mutta nsimaa (maissipuuroa) ehkä saatamme syödä. Torilta saa suomalaisiin munkkeihin verrattavia upporasvassa paistettuja pullia, tosin ilman sokerikuorrutusta. Minkälaisessa Vappusäässä tällä kertaa juhlitte siellä armaassa kotimaassamme? Rakeita ja lunta? Kenties hieman kylmä?

Tänään oli meidän vapaapäivämme ja Tanja ja Riikka suuntasivat viettämään sitä Mangochiin Päivin jäädessä tekemään kotitöitä. Kannatti jäädä kotiin, sillä silloin näki kuinka African medicine valmistuu: pieniä puun palasia tiputetaan 2 litran vesipulloon, jossa ne saavat tekeytyä. Lääke on tarkoitettu vatsavaivoihin kaksi kertaa päivässä neljän päivän ajan. Mielenkiintoista; voisikohan tuolla ihmelääkkeellä olla muita vaikutuksia… Vai olisiko se sittenkin vappujuomaa?

Tanjan ja Riikan kaupunkipäivä oli antoisa. Ensin bongasimme Immigration Officesta kuitin edelliskertaisen käynnin leimasta, 10 000 Mk (Tanja ja Päivi), jonka jälkeen suuntasimme postin kautta torielämään. Immigration Officen pihassa mazunguja jahdattiin kameran kanssa, ja Riikka sai vielä kaupanpäälle hetken päästä läimäyksen takalistoonsa kerjäämään tulleelta naiselta, kun ei kwachoja meiltä hänelle herunut. Tanja oli riittävän nopea poistumaan paikalta – kahden kuukauden kokemuksella on oppinut huomaamaan milloin on syytä liueta paikalta mahdollisimman nopeasti.

Etsimme kampaajaa Riikalle lettejä varten, mutta omin voimin emme sitä löytäneet. Huomasimme kivat letit yhdellä paikallisella naisella, ja kysyimme missä hän on ne laitattanut. Nainen kertoi laittaneensa ne itse, mutta lähti näyttämään meille hyviä salonkeja. Ystävällistä, eikö totta? Riikan pää on nyt siis täynnä pieniä lettejä. Hirmuisesti ei hinta kirpaissut, tekeminen vähän kylläkin, noin 5 tunnin työ ja materiaalit 3 000 Mk (noin 14 euroa).

Riikka oli ensimmäistä kertaa matola-matkalla, ja hänen mielestään kokemus oli kannattava. Sillit purkissa -kokemus, ja Suomessa vastaavanlainen läheisyys olisi epämukavaa ja tuntemattomat saisivat vähintäänkin kyynärpäästä sekä sanallisen kehotuksen siirtyä vähän kauemmas. Kuljetuksessa oli aivan suloisen ihana pikkutyttö, noin puolitoistavuotias, jonka kanssa Riikalla menivät jutut hyvin yksiin J Vauvat on ihquja, ja vähintäänkin nyt selvisi se elämän ihme, että vauvojen kuuluu ollakin niin ihania, että niitä syntyisi lisää tähän maailmaan. Lungwenassa syntyvyysluvut ovat kyllä kohdillaan, mutta Suomessa tilanne on vähintäänkin huolestuttava. Liekö syynä liian tehokas perhesuunnittelu?

Matka matolalla kutauni (kaupunkiin) maksoi kahdelta 700 Mk ja paluu 800 Mk. Menomatkan superhalpahinta (ennen aina 800–1000 Mk) johtui varmaan Tanjan ja Riikan polvien vahinkopaljastuksesta yhdistettynä antoisaan kaula-aukkoon… :)

Tanjan osti tavoitehousut, mutta ne mahtuivatkin jalkaan… Eli tavoitehousuista tuli mahdollisuushousut. Löysimme myös yhdessä pari kivaa kangaspalaa, joilla kartutimme matkalaukkujemme sisältöä.

Illalla aakkospussin karkeilla kirjoittelimme chichewan kielisiä sanoja.

1.5. Public Holiday, Vappupäivä

Päivi noudattaa kirjaimellisesti ohjetta ”tänne ei olla nukkumaan tultu”… Toiset nukkuivat vähän paremmin. Aamiaiselta torille ostamaan vierasvaroja ja vappumunkkeja ja palatessa poikkesimme naapuriin ”pääasia”-vierailun ajankohtaa varmistamaan. Nyt on Tanjallakin lettejä, tai paremminkin antennit. Ainakin yhden päivän ajan. Noin kolmisen tuntia teimme tuttavuutta naapurin rouvien ja lasten kanssa heidän kotopihallaan. Päivi ja Riikka tekivät odotellessa myös maissihommia, eli irrottelivat jyviä tähkistä.

Illalla valmisteltiin Nursery Schoolin toimintapäivää ja rentouduttiin mukavien ääninauhojen parissa.

ke 2.5.

Aamiainen siirrettiin tälle aamulle puoli tuntia aikaisemmaksi, että ehtisimme syödä ruuasta nauttien ja siirtyä Nursery Schooliin kaikessa rauhassa.

Olipa karkelot 3-5-vuotiaiden lasten kanssa. Tätäkään ei tietäisi tai olisi yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampi, jos täällä emme olisi. Paljon melua, muttei tyhjästä. :)

Testiryhmämme mukaan äänitallennekilibailu on hieman haastava, muttei mahdoton ratkaistavaksi.

Tanja pyöräili reippaasti ja hyvällä sykkeellä tunnin verran hyvän trion ollessa edellä kirittämässä, Päivi rentoutui Malawin oppaan parissa sanellen Riikalle oleellisia tietoja, eli Riikka orientoitui opiskelujen salaiseen maailmaan.

Nelson tuuraa Charlesia mallikkaasti. Nyt joudutte vain arvailla ketkä ovat kuvassa... Ja sähköä olemme saaneet tänään aamusta iltaan :)