raportointiviikon keskivaiheilla

la 14.4.

Aamulla yhdeksältä koulutusprojektin opiskelijoiden ”evästystilaisuus” Pempheron toimistolla Fowon kylässä. Ja kuinkas ollakaan, me olimme taas ensimmäisinä paikalla. Opiskelijoita, vapaaehtoisia, johtoryhmää ja kyläpäälliköitä alkoi saapua pikkuhiljaa paikalle. Itse tilaisuus pääsi ehkä alkamaan tuntia myöhemmin. Osa hyödynsi tämänodotusajan pelaten palloa, suunnitellen puheita ja tulevia draamaesityksiä. Tilaisuudessa jaettiin opiskelijoille lukukausimaksurahat, koulutarvikkeita, matkarahaa sekä hieman taskurahaa. Puheissa opiskelijoita kannustettiin ja rohkaistiin tulevalle lukukaudelle, pitkiä puheita. Tilaisuuden lopuksi opiskelijat pääsivät pelaamaan jalkapalloa meidän azungujen kanssa, toisten toimijoiden jäädessä pitämään omaa kokoustaan. Aiheina kokouksessa oli muun muassa meidän läksiäisjuhlat toukokuussa, joten ymmärrettävistä syistä emme voineet jäädä paikalle :)

su 15.4.

Aamiainen leppoisissa tunnelmissa tutulla kaavalla, jonka jälkeen läheiseen roomalaiskatoliseen kirkkoon messuun; kuuntelemaan Sanaa ja nauttimaan musiikillisesta annista. Ihanaa rumpujen rytmiä ja kauniita sävelkulkuja. Messun jälkeen tulevan viikon aikataulujen suunnittelua ja iltapäivän jalkapallopeliin valmistautumista. Charles tuli hakemaan meidät vähän ennen kahta, ja sitten meitä vietiinkin lujaa. Eli pelasimme tällä kertaa pikkupoikien kanssa 2 x 15 minuutin jaksot, joissa oli kyllä ihan tarpeeksi auringon helliessä meitä koko ajan paisteellaan. Saldona muutama maali sekä reippaasti hiertymävammoja sekä haavoja jalkapohjissa,eli ei urheilija tervettä päivää nää.

Illalla Johannan kanssa menneen päivän ihmettelyä ja tilanteiden päivittämistä. Johannallahan on vuosien kokemus täällä elämisestä; hyviä vinkkejä tällaisille keltanokille annettaviksi.

ma 16.4.

Aamiainen nautittiin erikoisen hyvässä seurassa – nimittäin siis Johannan kanssa. Oli mukava rupatella hänen asumisestaan ja työstään Malawissa, Lungwenan alueen kulttuurista ja perinteistä, yleensäkin monista täkäläiseen elämänkulkuun vaikuttavista asioista.

Voihan sähkö. Ei pitäisi pitää mitään itsestään selvyytenä, koska olimme suunnitelleet päivän aikana tekevämme raportointia oikein urakalla, mutta tänäänpä ei sitten saatukaanpäivällä sähköähostellille… Veimme läppärin lataukseen Health Centerille, mutta eipä tullut mieleen katsoa, että tuleeko siihen virtaa oikeasti. Eli hakiessamme kannettavaa parin tunnin kuluttua pois, huomasimme yllätykseksemme, ettei se ollutkaan ollenkaan latautunut. Hm! Ajatukset eivät olleet kovin korkealentoisia siinä vaiheessa, kun asian huomasimme. Tämä viikko oli siis meillä tarkoitus pyhittää erityisesti raportointeihin, vaikka toki meillä on ohessa monta muutakin rautaa tulessa :) Emme ole täällä nyt ainoita suomalaisia. Kokoonpanomme on toistaiseksi Suomi – Saksa – Suomi. Tai oikeammin kuitenkin Suomi – Suomi – Suomi, sillä vaikka Emma opiskelee Saksassa, hän on suomalainen.

Saunasta riittää kyllä hupia ja legendaa ihan vuosikymmeniksi asti. Paikallisilla runosuoni sykkii, kun tästä suomalaisten ihmekeksinnöstä on kysymys…ja meidän saunaan taitaa tulla ihan tungosta tulevan torstaina…

Hip hei hurrei, saimmekin sähköä illalla ja jo ennen määräaikaa – ei näköjään ole haittaa, jos on hyvät suhteet paikallisen terveysaseman johtajaan ;)

ti 17.4.

Aamiainen jälleen erikoisen hyvässä seurassa – Emman kera :) Tanja lähti aamiaisen jälkeen koulu- ja opiskelijavierailulle Namalakaan, St. Josephy’s Secondary Schooliin. Päivi ei sopinut enää neljänneksi moottoripyörän kyytiin, joten jäi suosiolla työstämään valokuvia ja läppärin akun tyhjennettyä miettimään sitä, kuinka jatkaa seuraavaa tehtävää? Siis sähköä alkoi tulla vasta iltapäivällä! No, on toki hyvä välillä ladata omia akkujaankin tekemättä mitään. Katsoimme parhaaksi jakaa osaamista ja työtunteja – näin kaikki voittavat. Tanja taas pääsi prätkän kyytiin ilman kypärää ja muita olennaisia varusteita ja vain kerran matola säikytteli kokoonpanoa puskista matkan aikana. Prätkän kyydissä voi siis hyvin matkustaa kolme (voita leivän molemmin puolin, azungu siis leipänä), vaikka kulkuväline ei tonninen olisikaan tai tiet olisivat ”hieman” mutkaisia ja routavaurioisia. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Päivälliseksi saimme oikein maittavan aterian. Lautaselta löytyi perunoita, kurpitsaa, salaattia, lihaa ja jotakin muuta kasvista, mistä meillä ei ole vielä selkeää käsitystä, mitä se voisi olla. Eli kaikki ainekset ovat lähiruokaa ja vieläpä luomua. Kiitokset kokeille! Eipä silti, kyllä ruuat ovat olleet aivan hyviä ja annokset todella reiluja aina. Uskaltaisipa melkein sanoa, ettei ihan tällä lähitienoolla kukaan syö niin monipuolisia ja runsaita aterioita kuin me. Ei täältä taida tullakaan takaisin yhtään sen hoikempia tyttöjä, vaikka itse elimme vähän siinä toivossa. Ja maissipuuroakaan emme ole vielä päässeet maistamaan, vaikka satokausi on korjuuvaiheessa ja myllyt jauhaa jatkuvasti. Aamiaisen ja päivällisen välissä syömme sitten pikkunälkään suoraan pellolta myyntiin tulleita maapähkinöitä ja välillä saattaa eksyä jokunen keksikin tai tikkukaramellikin syötäväksi. Myös African snackseista saamme reilusti lisäenergiaa; upporasvassa paistettuja erimakuisia ja -muotoisia pikkuleivonnaisia, toki näihin sorrumme vain kokeilumielessä, silloin tällöin…