Paluu arkeen

"Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa kuin on kaunis Karjalamme...." Kyllä, laulun sanat pitävät paikkansa. Viime aikojen koti-ikävä on jo alkanut helpottaa, sillä jalat ovat jo tukevasti Suomessa! Yllätys, yllätys. Pari päivää on jo huokaistu ja totuttauduttu Suomen ilmastoon, lämpötilaero lienee yli 20 astetta. Aikaisemman paluun mahdollisti leimojen saamisen loppuminen passiin, mutta kolme täyttä kuukautta tuli siitä huolimatta täyteen. Puolentoista vuorokauden  paluumatka kotiin sujui vaivattomasti. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan, miten kulttuurishokki iskee...
Kolmen kuukauden jakso ulkomailla oli todella antoisa ja opettavainen kokemus, mutta myöskin omalla tavallaan rankkaa. Itsellä teetättää vielä töitä ymmärtää kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa, mutta ajan saatossa varmaan asiat kirkastuvat ja merkitykset selkiytyvät.
Päivi

Suomi-kuvaa kirkastamassa...

Kotona taas. Muutama päivä suomenkielisen maailman ihmettelyä ja paluuta arkeen. Ihana ja rikastuttavan monimuotoinen elämänkokemus on nyt siis osittain takana.

Kiitos mukanaelämisestä Malawin matkalla - Lungwena elää aina sydämissämme.

Zikomo kwambiri,
Tanja

kaupunkilomaa...

ti 22.5.

Täällä Malawissakin (Mangochissa) on muuten Tampereen judon etäpiste. Näimme jokunen aika sitten Tampereen judon verkkarit eräällä paikallisella, mutta vilahti niin nopeasti ohi, ettemme ehtineet kysyä missä heidän dojonsa sijaitsee ;)

Lungwenassa on sitten vastaavasti Joen Yawara ry. edustettuna, siellä on ainakin yhdellä mieshenkilöllä upea keltainen t-paita. Ja, uusi omistaja pitää sitä rinta rottingilla. Syystäkin :)

Raportin kirjailupäivä, samoin kuin eilinen ja edellisen viikon loppupäivät. Lähitulevaisuuden suunnittelua ja tulevan viikonlopun Lilongwen matkailun ohjelman varmistelua.

Ke 23.5.

Lämpö hellii meitä edelleen eikä talvesta ole tietoakaan, poikkeuksellista kuulemma tähän aikaan vuodesta. Aamukahvit tnm:n nettikahvilassa, sillä muita kahvittelupaikkoja emme ole juuri löytäneet. Torin lukuisten myyntikojujen kautta kotiin. Lounaaksi olemme viime aikoina syöneet torin kojuista saatavia chipseja (upporasvassa paistettuja perunalohkoja), kananmunaa ja salaattia. Mutta päivällisellä olemme saaneet nauttia monipuolista hyvää afrikkalaista ruokaa Shire-joen rantahuvilalla made by Jim. Siinä kalpenevat ravintoloiden ruuat. Kokki on kokkien kokki :)

Ennen päivällistä menimme hieman epäilevin ja pelonsekaisin tuntein noutamaan tilaamiamme pukuja nuorelta miestailorilta. Positiivinen yllätys jällen kerran ja onneksi meillä on nyt hieman kasvunvaraakin.

to 24.5.

Matkalaukkujen pakkaamista Lilongwea ajatellen. Vähän rapsaa ja irtolettejä. Tanja on ottanut asiakseen kannattaa paikallista yrittäjyyttä istumalla viikon sisällä kaksi kertaa kampaajalla. Hinta ei tosiaan kirpaise, noin kahden tunnin työ ja materiaalit 1 600 Mk, eli noin 5 euroa. Lettejä, muttei rastoja. Olisi mukava kokeilla vielä pikkusaparoita, mutta aika taitaa loppua kesken (ainakin tällä reissulla…).

Illalla Emman läksiäispartyt vierastalolla.

pe 25.5. ja la 26.5.

Perjantai vierähtikin sitten mukavissa matkustustunnelmissa Mangochista Lilongween. Tällä kertaa kellotimme pari tuntia lyhemmän ajan kuin edellisellä ajanotolla, eli 7 tuntia melko tiivistä yhdessäoloa. Rankkaa ja lämmintä auringon paahtaessa koko parhaan päivän.  Matkustimme tällä kertaa Balakan ja Ntcheun kautta, joten mahtavat vuoristomaisemat hivelivät silmää ja mieltä Mosambikin rajalla. Majoitumme Korea Garden Lodgessa, vanhassa kaupungissa, joka on osoittautunut viihtyisäksi paikaksi.  Ruoka on hyvää ja sitä on riittänyt. Olemme kiertäneet nähtävyyksiä paikallisessa ohjauksessa ja nähneet mm. parlamenttitalon. Lepäilemme ja nautimme kaupunkilomasta.

Seuraavan kerran päivitämme blogiamme ehkä ensi viikon loppupuolella, joten siihen asti lukemisiin.

paluu Mangochiin

la 19.5.

Aamupäivä kierreltiin Mangochin kaupoissa kangas- ja kenkäostoksilla Emman kanssa. Iltapäivällä siirryimme Monkey Bayhin minibussilla. Monkey Bay osoittautuikin pienemmäksi paikaksi kuin olimme olettaneet. Monkey Bayssa otimme polkupyörätaksit ja suuntasimme Mufasa Rustic Backpackers -nimiseen majoituskohteeseen. Saimme majapaikat asuntolasta, eli jaoimme huoneen kahden muun majoittujan kanssa. Päivällä kävimme tervehtimässä suomalaisten tukemia opiskelijoita, kolmea nuorta miestä (lungwenalaisia), Monkey Bayssa sijaitsevassa Lisumbwi Boarding Schoolissa (Secondary School). Pojat olivat vilpittömän yllättyneitä ja onnellisia yllätyskäynnistä, vaikka olimme kyllä vähän lupailleet siellä vierailua, jos satumme kulkemaan sillä seudulla.  

Illalla näimme krokotiilin tai niin meille ainakin uskoteltiin. Kävimme siis Mufasan ”takapihalla” oppaan kanssa tarkkailemassa krokotiilien lymypaikkoja.

su 20.5.

Aamiaiselta, siis banaanipannukakulta ja kahvilta, hyppäsimme veden vietäväksi. Lähdimme Musafa Rusticista tilattuun veneretkeen kiertelemään lähirantoja ja satamia. Näimme myös presidentin huvilan ja Malawi-järven isoimman sataman. Veneretken jälkeen kiipesimme Jam Rockille, eli kallioille. Upeat maisemat, ja korkealla. Hieman korkean paikan kammosta kärsivälle Tanjalle melkein liikaa… Sopivasti on sopivasti, joten siitäkin selvittiin mukavan työntekijän avustaessa huipun esteettömän näkymän kohdalla. Erityisesti paluumatkalle lähdettäessä vahvistus oli todella tarpeen. Huh huh, zikomo! Päivi kyllä loikki ja kierteli kallioilla kuin vanha tekijä :)

Kirjauduttuamme ulos Musafa Rusticista kävimme uudestaan Lisumbwi Boarding Schoolissa tervehtimässä opiskelijoita. Opiskelijat olivat mielissään meidän vierailusta. Toki meistä oli mukavaa ja tärkeää nähdä, minkälaisessa koulussa (ja tiloissa) he opiskelevat. Pääsimme jopa koulun headteacherin kanssa juttusille. Monkey Baysta polkupyörätaksilla Cape Macleariin. Noin 20 km matka 1 000 Mk kuljetettava, ja maasto oli todella haastava. Niin haastava, että taksikuljetettavat saivat reippaasti jaloitella ylämäkeen muutaman kilometrin, kunnes taas oli aika jatkaa taksin kyydissä. Suomessa saatamme kokeilla samaa, asiakkaat välillä pihalle… Päivi on muuten luvannut toimia sihisevänä sisäänheittäjänä eräässä liperiläisessä taksivirmassa kesän mittaan ;)

Mufasa Cape Maclear yllätti meidät positiivisesti puitteiltaan. Edellisessä emme oikein päässeet nukkumaan mazungujen (saksalaisten) juhliessa läpi yön. Olisimme tietenkin voineet heidän kanssaan pulloja tyhjennellä, muttei nyt ollut kyllä riittävästi virtaa. Mufasa Cape Maclear siis yllätti edullisilla hinnoillaan suhteessa ympäristöön. Kivat huoneet ja erittäin loistava ruoka, kuten illalla huomasimme. Todellinen helmi! Ainoana miinuksena innokkaat kaupustelijat ja oppaat, jotka ilmestyivät rantaviivalle heti mazungujen päästyä tunnelmaan mukaan. Edellisessä rantakohteessa kaupustelijoita ei ollut lainkaan.

ma 21.5. 

Hyvin nukutun yön jälkeen tuhti English breakfast ja rinta tuuheena reitille. Nyt on nähty ja koettu Cape Maclear ja maailman ihmeet ja monimuotoisimmat kirjoahvenet sekä nähty uljas kotka, Fish Eagle, Lake Malawin luonnonsuojelualueella. Veneretken jälkeen lähdettiin rinkat selässä kuljetusta etsimään kohti Mangochia. Auto löytyi nopeasti, samoin kun prätkäkuljetusmahdollisuuskin. Valitsimme auton, vaikka prätkäkin kyllä houkutteli (erityisesti Tanjaa). Maksettiin vähän extraa melko suorasta, ”matolamaisesta”, kuljetuksesta Cape Maclearista Monkey Bayn kautta Mangochiin. Ruskeasilmäisen paikallisen miehen hyvin ilmastoidussa automaattiautossa ;)

Olo on kuin jäitä polttelisi!

Rocka loss ilivet :)

ma 14.5. Public Holiday
Public Holiday – pyhien luvattu maa :). Meidän täällä ollessa noita vapaapäiviä on sattunut kohdalle jo monia, nytkään emme tiedä miksi tätä kyseistä vapaapäivää vietetään.

Riikka saateltiin aamulla bussiasemalle ja joukkoliikenneyhteyksille. Melko reipasta ja villiä on tuo matkustavien asiakkaiden sisään heittäminen täällä Malawissa. Jos ei ihan tarkkana ole, saattaa itse joutua eri autoon kuin matkatavaransa… Tanja taitaa ottaa saman käytännön asiakkaiden hankinnassa kotiin palattuaan, Päivin toimiessa sisäänheittäjänä. Lämpimistä ilmoista olemme nauttineet ja päivällä kävimme syömässä hyvän lounaan Villa Tafikassa. Illalla tulevien viikkojen ohjelman sopimista ja elämän ihmettelyä.

ti 15.5.

Aamusta jo reippaasti opiskelutehtävien kimppuun ja torin kautta odottamaan päivällistä. Kävimme tänään syömässä Emman luona Shire-joen rantahuvilalle, sillä heillä kalustukseen kuuluu myös oma kokki. Ruoka oli parasta, mitä olemme täällä syöneet ja taidammepa ottaa tavaksemme vierailla siellä niin usein kuin mahdollista. Toki maksamme ruuastamme ravintolahintoihin verrattavan hinnan.

Tanja tilasi paikallisen asun, mittojen ottaminen oli jo oma lukunsa, yhteisen kielen puuttuessa mallin suunnittelukin jäi vähän avoimeksi. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla lopputulosta.

ke 16.5.

Mangochin kuumuus tekee tehtävänsä, yöt nukumme vaihtelevalla menestyksellä. Tietysti osansa unen laatuun on varmasti loppuaan kohti etenevällä harjoitteluvaihdolla, pian olemme jo siellä koti-Suomessa ja pääsemme nauttimaan perheiden, ystävien ja sukulaisten laatuajasta tehokkaasti :) Toivottavasti myös Suomen suvesta, linnun laulusta ja kesäajasta yleensäkin. Monia asioita sieltä nousee mieleen, joille ei ehkä ”normaalioloissa” osaa antaa arvoa.   Koti-ikävä meillä kummallakin jo on. Kova.

Ajatuksemme ovat siis jo kääntymässä kohti villiä Pohjolaa. Lake Malawi National Park ja Lisumbvi ovat vielä kohteinamme ennen täältä poistumista. Lake Malawin National Park on UNESCO:n listoilla koodilla ”World Heritage Site” – “maailmanperintökohteet”. Alla linkeistä ensin yleistä maailmanperinnöistä sekä Suomen kohteista ja sitten se meidän tuleva kohde Malawissa.

http://www.minedu.fi/OPM/Kansainvaeliset_asiat/kansainvaeliset_jaerjestoet/unesco/maailmanperinto/

http://www.nba.fi/fi/museot/maailmanperintokohteet_suomessa

http://whc.unesco.org/en/list/289

to 17.5. armoitettu pyhä Suomessa - muttei meillä

Aamiaisena mandariineja, uppopaistettuja perunoita ja kananmuna. Tuoremehulla. Lähikuppilasta. Kankaiden metsästystä, jaloittelua Shire-joella ja näimme krokotiilin. Ihan elävän sellaisen, mutta oli niin nopea, ettei Päivin kamera sitä kokonaan ehtinyt ikuistaa.

Sukat on sillä makkaralla lentää se päivänkakkaralla, mulla kauas menolippu on, hyvää yötä ja huomenta, pakko matkustaa on jonnekin, joka päivä ja joka ikinen yö - Tie Up & Rock!

pe 18.5.12

Öiden nukkumista/valvomisesta jatkamme entiseen malliin. Yritystä meillä kyllä löytyy, mutta vaihtelevalla menestyksellä saamme levättyä. Tanja kävi aamulla letityttämässä päänsä toistamiseen Päivin kierrellessä putiikkeja löytöjä tehden. Paluumatkalla noudimme Tanjan National Dressin tailorilta ja pukuhan oli aivan loistava! Todella siistiä työtä. Siitäpä uutta virtaa saatua uudet kankaat kainaloon ja molemmille pukujen tekoon nuoren miestailorin luo. Nyt odotamme sitten ensi keskiviikkoa, jolloin näemme lopulliset tuotokset. Toivottavasti :) Ja kohta matkamme jatkuu sovitulle päivälliselle Shire-joen rantaviivalle.

Liikenne, aurinko ja seksi SEKÄ virtahepo

ma 7. – su 13.5.2012
Maanantaina hyvästelimme Lungwenan (ainakin toistaiseksi) ja rantauduimme Mangochiin. Mangochin hostellissa meitä osattiin jo odottaa, vaikka emme olleet itse saaneet yhteyttä hostellin johtajaan – asioilla on tapana järjestyä :) Kiersimme Mangochin nähtävyydet, Lake Malawi museon ja Queen Victoria Clock Tower (rakennettu 1903) kellotornin. Kävimme syömässä hienosti Villa Tafikassa ja nautimme janonuomana Kuche Kuchet. Illalla suunnittelimme tulevan viikon ohjelmaa ja ostimme tuoreet aamupalatarvikkeet torilta.

Tiistai-aamu valkeni aurinkoisissa ja odottavissa tunnelmissa. Riikka pakkasi matkaansa kaikki pakaasinsa, koska alkuperäissuunnitelman mukaan hän olisi lähtenyt Zombasta Lilongween… Toisin kuitenkin kävi, kuten tarina myöhemmin kertoo. Matkasimme iloisena joukkona sairaalan porteista ulos, ja ehdimme kävellä vain hetken matkaa, kun minibussista vedettiin mazungut kyytiin. Mangochi – Liwonde 1 500 Mk kolmelta, nykykurssilla noin 5 euroa, ei paha. Matka taittui alkutoripyörähdysten jälkeen joutuisasti, noin 110 km:n tuntinopeudella (matka noin 75 km). Eli paikkansa pitää kolmen suurimman riskin kärki Malawissa: liikenne, aurinko ja seksi. Liwondessa neuvottelimme kuljetusta Chinguni Hills Lodge majoituspaikkaan, mutta monien yritysten ja selvitystemme jälkeen paljastui, että kyseinen yritys on naulannut ovensa kiinni meidän Malawi-kirjan ilmestymisen jälkeen (kuitenkin 2010 ilmestynyt kirja…) Mutta ei hätää, sama yrittäjä pyörittää nykyään Bushman’s Baobabs elämysmatkailupaikkaa. Menimme sinne polkupyörätaksilla, matkalla ylitimme myös VR:n yhteydet. Ah, niin tuttua ja turvallista! Malawiin matkaavat: kuulkaapas, etsikää käsiinne The Eye, sieltä löytyvät ajantasaiset majoitus- ym. vaihtoehdot. The Eyen löysimme vasta tuolta Bushmanilta. Tiistaina pääsimme heti kättelyssä jo autosafarille englantilaisen turistiryhmän kanssa, jossa bongasimme elefantteja, impaloita, apinoita, vesipuhveleita, pahkasikoja, erilaisia lintuja ja nautimme kauniista luontomaisemasta ja auringonlaskusta Shire-joella. Krokotiileja emme tavanneet.

Keskiviikkona pääsimme nauttimaan hyvän ja monipuolisen aamiaisen, paras tähän mennessä, ja valmistautumaan illalla sopimaamme kanoottiretkeä varten.  Yö muuten nukuttiin jotenkin (paitsi Riikka loistavasti), virtahepojen ääniä kuunnellen. Niitä liikkuu yöllä Bushman’s Baobabsin alueella rakennusten lähettyvillä :) Upea elämys vesillä, pääsimme näkemään kaikkia samoja eläimiä kuin edellispäivänäkin ja lisäksi vesikasveja ja -kukkia SEKÄ virtahepoja. Melkoinen ilmestys on tuo luontokappale – ja vaarallinen. Päivällinen kolmen ruokalajin yhdistelmänä hollantilaisten turistien tullessa vahvistuksiksi päivällispöytäämme. Suomi, Englanti ja Hollanti.

Torstaina aamiaisen jälkeen kuljetus talon puolesta Liwonden bussiasemalle, kohtuullista korvausta vastaan, ja Zombaan. Mazunguilta 2 000 Mk. Voihan mazungu, reipasta menoa ja elämäniloa :) Zombassa vähän aikaa huuhailtuamme meille tultiin tarjoamaan taksipalvelua, jonka hyväksyimme lyhyen hintaneuvottelun jälkeen. Metrosta ruokaostokset ja eikun kohti Trout Farm majoitustiloja. Taksikuskimme osoittautui entiseksi Zomba Plateau alueen oppaaksi, ja hän kertoili meille alueen nähtävyyksistä ja patikointimahdollisuuksista mielellään. Melkein perille asti päästyämme taksista loppui polttoaine, joten eikun auto ympäri ja tankkaamaan serpentiinitietä pitkin takaisin alas. Tankkauspiste oli Malawin puolustusvoimien alueella (isännän kanisteri) ja näimme samalla sotilastukikohdan elämää. JA paidan Suomi-tekstillä ja Suomen lipun väreillä pienen pojan päällä sotilastukikohdan alueella. Sekä pääsimme näkemään myös edesmenneen presidentin his excellency Bingu Wa Mutharikan puolison palatsia puolustusvoimien alueen läheisyydessä. Mielenkiintoinen kokemus tuo aluevierailu! Illalla kävimme syömässä Sunbird Ku Chawe hotellissa ja neuvottelimme uusia hintoja matkamuistoille tienvarren kaupustelijoiden kanssa. Yön vietimme noin 1 800 m merenpinnan yläpuolella. Ilmasto oli koste ja viileähkö. Emme olleet osanneet varustautua oikein kyseiseen ilmastoon, eli meiltä puuttuivat tarpeeksi lämpimät vaatteet.

Perjantaina aamiaisen jälkeen lähdimme patikoimaan ja kävimme ihastelemassa muun muassa William’s Falls putoukset. Patikoinnin jälkeen pakkasimme tavaramme, soitimme taksiystävällemme ja päätimme lähteä kotiin, tai siis Mangochiin. Odotimme Zombaan neljättä suomalaisvahvistusta, mutta hän ei päässytkään valitettavasti tulemaan, joten päätimme suunnata suoralla yhteydellä Mangochin hostelliin. Taksi Zomban keskustasta kaupan kautta Trout Farm majoituspaikkaan 4 500 Mk (noin 8 km ja 15 euroa) ja paluu saman verran. Minibussikuljetus Zombasta Mangochiin 4 500 Mk (noin 125 km). Matka oli vauhdikas, minibussissa oli tiivis tunnelma ja iskarit koetuksella (tai niitä ei siis tainnut autossa enää olla…). Mazungut olivat loppumatkasta vahvasti edustettuina, sillä saimme mukaamme myös sveitsiläiset Liwondesta Mangochiin asti. Sveitsiläispariskunta oli meille tuttu entuudestaan, sillä he majoittuivat toisen keskiviikon ja torstain välisen yön kanssamme ”Puskajussin majatalossa”.

Lauantaina aamusta pyykkihuoltoa (eli uusi loundry girl) ja Emman luo vieraisille. Mazungut olivat torilla ja hyvin väsyneitä iltapäivästä alkaen. PAITSI Riikka. Tanja ja Päivi alkavat hieman jo hyytyä, liekö vika ravitsevassa ja monipuolisessa ruuassa (chicken & rice tai rice & chicken), joten kotijoukoille tiedoksi, ettei suosio ole suurta, jos kyseisiä ruokia ensimmäisten viikkojen aikana menusta löytyy. Samaan sarjaan listataan myös kananmuna eri muodoissaan, upporasvassa paistetut perunat sekä banaanit. Niitä olemme saaneet täällä nauttia riittävästi. Toisin on ollut nukkumisen laita…

ÄITIENPÄIVÄ

Sunnuntaina Emman luo aamukahville ja testaamaan taas pyykkihuollon toimivuutta. Emman luona olemme myös päässeet apinoiden maailmaan, hänen majoituspaikassaan apinat ovat joskus jopa oven takana odottamassa sisälle pyytämistä ”odi – odini”. Äitienpäivälounaan söimme Welli Villen naapurissa olevassa the Canoe Ice Cream Den baarissa, jossa ei muuten saa jäätelöä… (ice cream = jäätelö) Päivällä jaloittelua torilla ja Riikan tuunaamista takaisin Riikaksi. Riikka siirtyy huomenna Malawin pääkaupunkiin Lilongween ja tiistaina, ainakin alkuperäisidean mukaan, alkaa hänen paluumatkansa Lilongwen kentältä kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Meitä syödään joka päivä, Riikka johtaa tilastoja, vaikkei ole täällä pisimpään ollutkaan… kutiavia paukamia löytyy aina vaan uusia.

Pps.

Olemme muuten parin päivän ajan saaneet nauttia kuumista suihkuista, hot showereista kirjaimellisesti. Mangochin hostellissa tällainen ylellisyys toimii! Ja emme ole pystyneet ottamaan rajatonta rusketusta, tai edes sinne päin, kun täälläpäin mualimmoo on kohteliasta kulttuurisesti sopivvoo pittee polovet piilossa…. Elikkäs ollaan oltu lähestulkoon aina nilkkapituisissa kostuumeissa ulkosalla.
Ppps.
Euron kurssi on meille nyt edullinen, aiemmin saimme eurolla noin 210 Mk ja nyt sentään jo noin 340 mk. Ihan tuollaisena hintavertailuna tuo meidän trion kahden yön retkuilu kaikkinensa noin 340 euroa. Ei paha!


Alla Bawo-pelin tunnelmissa :)

Lungwena kiittää ja kuittaa

to 3.5.

Tänään lähdimme uusilla kujeilla ravitsevan aamiaisen jälkeen Nursery Schooliin.  Uudella kuosituksella homma sujui paremmin kuin hyvin!

”Vänni” sai tänään uudet vaatteet.

Riikalle tarjoiltiin tänään uusia mauttomia makuelämyksiä, kuten avokadoa ja nsimaa. Nsima (maissipuuro) oli uusi tuttavuus myös Päiville ja Tanjalle, vaikka he olivat sitä aiemminkin jo pyytäneet syötäväksi/ maistettavaksi kokkikolmikolta.

Kirjeystäväyhteistyö sinetöitiin tänään ja lopputulemana on 10+16 kirjeystävää polvijärveläisten koululaisten iloksi. Kirjeystäväyhteistyön vastaava Dr Fosco halusi opetella suomea, ja hän sai matkaansa hostellilta A4 täynnä suomenkielen alkeita J

Nelson kouluttaa jo uutta adjutanttia poikien koutsiksi ja toi meille illalla sweet potatoeseja pussillisen. Ethelkin pyörähti päivän mittaan. Hän toi meille laturin, jonka luuli meiltä unohtuneen Nursery Schooliin päivällä. Jätimme sen tarkoituksella lasten leluksi…

pe 4.5.

Aamiainen nautittiin yhdessä ”Vännin” kanssa. Ravintorikkaan aamiaisen jälkeen siirryimme rokotus-ohjelman pariin Lungwenan terveysasemalle. Ihanan paljon ihmisiä ja yhdessäoloa. Tanja sai suloisen pienen tyttölapsen syliinsä ja pieni ihanuus yllätti pissaamalla syliin :) muttei (kumpikaan) yhtään itkenyt eikä ollut muutoin moksiskaan mzungusta.

Päivällä Tanja jäi jatkamaan Farewell -puheen viimeistelyä Päivin ja Riikan lähtiessä kävelylle pikkupolkuja pitkin lähitienoota ihastelemaan. Kävelyllä poikkeuksellista oli se, ettei perässä kulkenut lapsia, ja he pääsivät seuraamaan ihmisten arkea, riisin jyvien kuorimista ja lasten pesua. Elämän arkipäivästä kertoi myös hautausmaa ja siellä uudet aikuisen ja lapsen hautakummut. Päivi ja Riikka pääsivät myös naapurin rouvan matkaan maisseja jauhamaan maissimyllylle.

Illalla oli Päivin vuoro työskennellä koneella Taide yhteisössä -projektin kuvien parissa. Riikka ja Tanja kävivät pyöräilemässä rannalla. Illalla sovimme kuljetuksesta huomiseen juhlaan paikallisen ”Joyce Bandan” eli Wandan kanssa (terveysaseman johtaja Charlesin jälkeen) ja esittelimme valokuvia Nursery Schoolin lasten vanhemmille.

Pikkuhiljaa olemme aloittaneet tutkia matkalaukkujemme sisältöjä ja miettineet mitä jätämme tänne ja mitä tuomme mukanamme kotiin. Tuliaiset eivät taida viedä hirvittävästi tilaa matkalaukuissamme, mutta jonkin verran tilaa niillekin on varattava, tiedä mitä vielä löydämme.

la 5.5.

Pääsimme ambulanssikuljetukseen aamiaisen jälkeen. No, kyseessä oli vain sovittu siirto terveysasemalta Pempheron toimistolle juhlimaan. Läksiäisissämme  tupa oli ääriään myöten täynnä, eli ihmisiä oli mustanaan pitkälle toista sataa. Johtajia, kyläpäälliköitä, opettajia, pempherolaisia, terveysasemalaisia, lungwenalaisia… Läksiäisten jälkeen monenlaisissa tunnelmissa kotiin ja syömään. Business is business, läksiäisiin saimme taulukauppiaan, jolla oli mukanaan monenlaisia öljyväritöitä, eli paikallista osaamista useamman kankaanpalan verran.

Koivuniemen herra on kansainvälinen koodikieli. Täälläkin kyseistä ”joka vitsaa säästää, vihaa lastaan” -kasvatuksen apuvälinettä osataan pelätä. Olemme monta kertaa olleet todistamassa puukepin voimaa, kun paikalliset ovat sen ottaneet esille lasten ollessa omapäisiä. Emme ole kuitenkaan nähneet ketään sillä vielä lyötävän. Onneksi.

Televisiota olemme katsoneet harva se päivä, samoin videot olemme selanneet läpi. Illalla herkistelimme porukalla. Muistelimme mennyttä yhteistä ja erillistä aikaa Lungwenassa, parhaita sattumuksia ja tilanteita. Sekä niitä hyviä että vähemmän hyviä. Tanja ja Päivi saivat Riikalta kehotuksen ”voisitte nukkua yöllä”, menomme oli hieman hervotonta ja jopa hulvatonta Ü Nauru pidentää ikää ja toivottavasti näistä matkan aikana kertyneistä vuosista jokunen jää vanhentamaan myös paikallisten keskivertoikäennustetta.

Matkalaukkujen pakkaaminen jatkuu edelleen…

Televisiota ja videota olemme siis vain ihailleet harva se päivä kaapissa, kun otamme sieltä iltalääkkeet.

su 6.5.

Kahvittoman ja mehuttoman aamiaisen jälkeen kirkkoon, jossa oli tänään ehtoollisjumalanpalvelus. Meille asti ei yhteisestä leivästä riittänyt. Ehtoollisen jakaminen oli omanlainen rituaalinsa, ja mazungulla ei hymy hyytynyt… Viiniä kippasi vain pappi.

Matkalaukkujen pakkaamista ja ylimääräisten vaatteiden ja tavaroiden eteenpäin siirtämistä.

Lungwena kiittää ja kuittaa, huomenna on aika jatkaa matkaa eteenpäin. On hyvä ottaa etäisyyttä tähän alueeseen ja saada uudenlaisia kokemuksia Malawin muistakin maakunnista. Sopivasti on sopivasti. Blogi ei varmaankaan päivity seuraavan viikon aikana, koska olemme hyvin ansaitulla vapaajaksolla.

äänitallennekilibailu

ELÄMÄÄ LUNGWENASSA – äänitallennekilibailu

Mitä tapahtuu?

Paras kuvaus palkitaan! Palkintoraati koostuu Päivistä, Riikasta ja Tanjasta.

Montako zikomoa (kiitos-sanaa) nauhalta löytyy?

Oikein vastanneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto!

Mikä on tuo mystinen ääni ennen viimeisiä kommentteja (vahvistavaa sanaa)?

Oikeasta vastauksesta, kolmesta ensimmäisestä, luvassa kaikille huikea yllätyspalkinto!

© Tällä kertaa myös sukulaiset saavat osallistua kilpailuun. Osallistujien/ vastausten määrää ei ole rajattu. Kilpailu päättyy 3.6.2012. Oikeudet muutoksiin pidätetään.

busy with different activities

ma 30.4 eli Vapun aatto

Oli liian varhaista iloita tuosta lämpömittarista, vaikka kyllähän sitä ehdittiin jo kaksi päivää tarkkailla: eilen meni 30 astetta rikki varjossa. Lämpimämmistäkin päivistä olemme kyllä nauttineet. Tänä aamuna se mittari läksi tuosta rapun pielestä jonkun ohikulkijan matkaan, epäiltyjen joukko on aika pieni… Mitään meiltä ei vielä tähän mennessä ole hävinnyt tai viety, mutta toivottavasti mittarista on todellista iloa/hyötyä/harmia sen uudelle omistajalle.

Malawissa on myös toukokuun ensimmäisenä päivänä vapaapäivä, Public Holiday ja työväenjuhla, kuten siellä Suomessakin. Suomalaisista ja malawilaisista vapunviettotavoista ei taida suuria yhtäläisyyksiä löytyä, ainakaan vielä ei ole merkkejä näkynyt. Missä ovat serpentiinit? Meillä on Suomesta saatuja ilmapalloja (kiitos SSAK10) ja siinäpä se meidän vappumme varmaan onkin. Simaa emme juo, mutta nsimaa (maissipuuroa) ehkä saatamme syödä. Torilta saa suomalaisiin munkkeihin verrattavia upporasvassa paistettuja pullia, tosin ilman sokerikuorrutusta. Minkälaisessa Vappusäässä tällä kertaa juhlitte siellä armaassa kotimaassamme? Rakeita ja lunta? Kenties hieman kylmä?

Tänään oli meidän vapaapäivämme ja Tanja ja Riikka suuntasivat viettämään sitä Mangochiin Päivin jäädessä tekemään kotitöitä. Kannatti jäädä kotiin, sillä silloin näki kuinka African medicine valmistuu: pieniä puun palasia tiputetaan 2 litran vesipulloon, jossa ne saavat tekeytyä. Lääke on tarkoitettu vatsavaivoihin kaksi kertaa päivässä neljän päivän ajan. Mielenkiintoista; voisikohan tuolla ihmelääkkeellä olla muita vaikutuksia… Vai olisiko se sittenkin vappujuomaa?

Tanjan ja Riikan kaupunkipäivä oli antoisa. Ensin bongasimme Immigration Officesta kuitin edelliskertaisen käynnin leimasta, 10 000 Mk (Tanja ja Päivi), jonka jälkeen suuntasimme postin kautta torielämään. Immigration Officen pihassa mazunguja jahdattiin kameran kanssa, ja Riikka sai vielä kaupanpäälle hetken päästä läimäyksen takalistoonsa kerjäämään tulleelta naiselta, kun ei kwachoja meiltä hänelle herunut. Tanja oli riittävän nopea poistumaan paikalta – kahden kuukauden kokemuksella on oppinut huomaamaan milloin on syytä liueta paikalta mahdollisimman nopeasti.

Etsimme kampaajaa Riikalle lettejä varten, mutta omin voimin emme sitä löytäneet. Huomasimme kivat letit yhdellä paikallisella naisella, ja kysyimme missä hän on ne laitattanut. Nainen kertoi laittaneensa ne itse, mutta lähti näyttämään meille hyviä salonkeja. Ystävällistä, eikö totta? Riikan pää on nyt siis täynnä pieniä lettejä. Hirmuisesti ei hinta kirpaissut, tekeminen vähän kylläkin, noin 5 tunnin työ ja materiaalit 3 000 Mk (noin 14 euroa).

Riikka oli ensimmäistä kertaa matola-matkalla, ja hänen mielestään kokemus oli kannattava. Sillit purkissa -kokemus, ja Suomessa vastaavanlainen läheisyys olisi epämukavaa ja tuntemattomat saisivat vähintäänkin kyynärpäästä sekä sanallisen kehotuksen siirtyä vähän kauemmas. Kuljetuksessa oli aivan suloisen ihana pikkutyttö, noin puolitoistavuotias, jonka kanssa Riikalla menivät jutut hyvin yksiin J Vauvat on ihquja, ja vähintäänkin nyt selvisi se elämän ihme, että vauvojen kuuluu ollakin niin ihania, että niitä syntyisi lisää tähän maailmaan. Lungwenassa syntyvyysluvut ovat kyllä kohdillaan, mutta Suomessa tilanne on vähintäänkin huolestuttava. Liekö syynä liian tehokas perhesuunnittelu?

Matka matolalla kutauni (kaupunkiin) maksoi kahdelta 700 Mk ja paluu 800 Mk. Menomatkan superhalpahinta (ennen aina 800–1000 Mk) johtui varmaan Tanjan ja Riikan polvien vahinkopaljastuksesta yhdistettynä antoisaan kaula-aukkoon… :)

Tanjan osti tavoitehousut, mutta ne mahtuivatkin jalkaan… Eli tavoitehousuista tuli mahdollisuushousut. Löysimme myös yhdessä pari kivaa kangaspalaa, joilla kartutimme matkalaukkujemme sisältöä.

Illalla aakkospussin karkeilla kirjoittelimme chichewan kielisiä sanoja.

1.5. Public Holiday, Vappupäivä

Päivi noudattaa kirjaimellisesti ohjetta ”tänne ei olla nukkumaan tultu”… Toiset nukkuivat vähän paremmin. Aamiaiselta torille ostamaan vierasvaroja ja vappumunkkeja ja palatessa poikkesimme naapuriin ”pääasia”-vierailun ajankohtaa varmistamaan. Nyt on Tanjallakin lettejä, tai paremminkin antennit. Ainakin yhden päivän ajan. Noin kolmisen tuntia teimme tuttavuutta naapurin rouvien ja lasten kanssa heidän kotopihallaan. Päivi ja Riikka tekivät odotellessa myös maissihommia, eli irrottelivat jyviä tähkistä.

Illalla valmisteltiin Nursery Schoolin toimintapäivää ja rentouduttiin mukavien ääninauhojen parissa.

ke 2.5.

Aamiainen siirrettiin tälle aamulle puoli tuntia aikaisemmaksi, että ehtisimme syödä ruuasta nauttien ja siirtyä Nursery Schooliin kaikessa rauhassa.

Olipa karkelot 3-5-vuotiaiden lasten kanssa. Tätäkään ei tietäisi tai olisi yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampi, jos täällä emme olisi. Paljon melua, muttei tyhjästä. :)

Testiryhmämme mukaan äänitallennekilibailu on hieman haastava, muttei mahdoton ratkaistavaksi.

Tanja pyöräili reippaasti ja hyvällä sykkeellä tunnin verran hyvän trion ollessa edellä kirittämässä, Päivi rentoutui Malawin oppaan parissa sanellen Riikalle oleellisia tietoja, eli Riikka orientoitui opiskelujen salaiseen maailmaan.

Nelson tuuraa Charlesia mallikkaasti. Nyt joudutte vain arvailla ketkä ovat kuvassa... Ja sähköä olemme saaneet tänään aamusta iltaan :)

Ihanat naiset maalla

pe 27.4.
Jaoimme taas sopivasti urakkaamme – Tanja Mangochiin ja Päiville arpa heitti kotipäivän Lungwenassa.

Emman saapui viikonlopuksi meidän seuraksemme hostelliin, sillä hänellä oli työntäyteinen viikonloppu. Vasta tässä vaiheessa meille selvisi lopullisesti, että Suomesta voi soittaa tänne 14 senttiä/min, kiitos Emman (paikalliseen prepaid-numeroon ja alkukoodeilla). Tanja ilmoittaa tässä vaiheessa omalle operaattorilleen Saunalahdelle, että nyt on puhelimesta otettu akkukin pois, joten on turha yrittää laskutta mitään tähtitieteellisiä summia. Edellinen lasku oli jo sen verran utopistinen, että tuskin voivat enää parempaan pystyä. Joo, se oli noin 1 200 euroa. Puhelut sekä viestit ajatellen noin 200 tai 300 euroa maksimissaan olisi ollut vielä ymmärrettävä… Puhelulokia tarkastaessani vahvistui käsitys puhelinlaskun utopistisuudesta. Ja bonuksena myös se, että puhelimeni ei ole läheskään aina täällä toiminut, vaan ollut myös "hätäpuhelut sallittu"- tilassa useita päiviä ja välillä myös kiinni.

Riikka saapui illalla Charlesin asiantuntevassa ohjauksessa. Matkalaukusta löytyi suomalaisia suosikkituotteita: hapankorppuja, Fazerin sinistä ja salmiakkia. SEKÄ ihana yllätys – kirjeet Suomesta opiskelukavereilta voimaannuttavien yhteisten tekemisten kera, upea juttu! Olipa tunteellinen hetki lukea kirjeitä. Zikomo SSAK10 ja erityisesti kirjeiden kirjoittaja! Olimmekin jo ajatelleet, että on aika hiljaista sieltä teidän opiskelukavereiden suunnalta…

Nyt meillä on lämpömittari, ja meitä palelee vaikka on lämmintä +21 astetta varjossa. Eli aika nopeasti olemme tottuneet tähän lämpimään ilmastoon, kun palelemme, vaikka suomalaisittain täällä on todellakin lämmintä. Aikaisemmin arvelevamme lämpötilat eivät siis pitäneet paikkaansa, luulimme täällä olevan kylmempää, kun yölläkin paleli.

Suomalaiset tietysti tervetuliaissaunoivat porukalla illan pimeinä hetkinä kynttilän valossa.

la 28.4.
Kirjeystäväyhteistyön aloittaminen malawilaisten ja suomalaisten koululaisten kesken läheisessä Primary Schoolissa. Eli toimme Suomesta tullessamme tänne kymmeneltä koululaiselta kirjeet, jotka halusivat saada kirjeystävän Malawista. Meillä ei taida vaan olla sama matematiikka käytössä, sillä nyt meille taitaa olla tulossa 14 kirjekaveria tai jopa enemmänkin, saa nähdä.

Tunteet kuumenevat, suorastaan välillä polttelee, ja myös tietokoneella on samanlaisia oireita eli se saattaa sanoa yhteistyösopimuksen milloin tahansa.

Illalla Charlesin jäähyväiset ja elämän ihmettelyä.

su 29.4.
Aamiaisen jälkeen menimme lähikirkkoon messuun. Tällä kertaa palvelus ilman rumpuja, mutta kauniin laulun kera.

Elämä osaa aina yllättää, koskaan ei voi tietää mitä päivän aikana tapahtuu: eilen jo kerran medical assistentille heipat sanottuamme mies ilmestyikin kirkon menojen jälkeen kotiimme.

Päivällä otimme ensimmäisen kerran kunnolla kontaktia naapurin rouviin ja sovimme letityksestä Vappupäivälle. Olisihan ollut epäkohteliasta, kun olemme asuneet naapureina jo kaksi kuukautta, jos emme olisi ennen poislähtöämme heidän kanssaan kertaakaan kunnolla tehneet tuttavuutta.

Meillä on ollut koko viikonlopun vahva suomalaisnaisitus täällä Lungwenassa. Neljä ihanaa naista maalla. Olemme näkyneet ja kuuluneet. Ostamiamme chitenga-kietaisuhameita on kehuttu (kirahvi- ja seeprakuoseja), ja tietenkin olemme olleet yhtälailla otettuja huomioinnista kuin paikalliset ovat olleet mielissään meidän olemuksemme "paikallisuudesta"

Päivällä ennen toritapahtumaa pyöräilimme Malindin suunnalla, saimme lainaksi Health Centeriltä yhden polkupyörän. Lopputulema oli se, että ostimme turhaan polkupyörät, olisimme saaneet niitä lainaksi myös Health Centeristä… Säästöä olisi kertynyt kuitenkin noin 50 000 Mk (noin 250 euroa), joka näin opiskelijoiden budjetissa on iso raha. Alkuperäinen hinta-arvio pyörille oli noin 20 000 Mk yhteensä, joten ihan eivät kwachat kohdanneet.

Illalla Riikka ja Tanja antoivat Päiville pienen vapaahetken mennen katsomaan jalkapalloa lähistadionille.

Mangochissa

ti 24.4.
Heti aamusta kiireinen lähtö kohti Mangochia, sillä sovittu kyyti odotti, kuulema. Niinpä taas kävi, että me odotimme sitä eikä se meitä. Pääsimme kuitenkin turvallisesti ja melko nopeasti kaupunkiin ambulanssikyydillä. Ensimmäiseksi menimme leimauttamaan passimme Immigration Officelle, jossa meidän tulee käydä kerran kuukaudessa. Tietysti kymmenien tuhansien pankkiautomaatilta nostot kuuluvat kuvioihimme kaupungissa käydessämme. Polkupyörätaksilla siirryimme sitten kirjakauppaan sijoittamaan rahojamme Pempheron koulutusprojektin opiskelijoiden kirjoihin. 11 opiskelijoiden välttämättä tarvitsemaa kirjaa maksoivat noin 70 euroa. Käsikirjastossa on nyt hyvä alku, mutta kirjastosta puuttuu vielä paljon kirjoja eli vapaaehtoiset sponsoroijat ilmoittautukoot meille.

Nettikahvilassa vierailu ja ostosten tekeminen kuuluvat pakollisiin kaupunkikuvioihin. Torielämä ihastuttaa ja ihmetyttää aina vain uudestaan. Löysimme tällä kertaa erillisen "elintarvikeosaston", jossa myydään lähiruokaa ja aineksia eri muodoissa. Kalatiskit etenkin ovat mielenkiintoisia; kalat on aseteltu taiteellisesti toistensa päälle lomittain ja ristikkäin, mutta jostakin syystä kalat ovat jääneet meiltä ostamatta. Pieni huomio: viime viikolla paketti puurotarvikkeita maksoi 845 Mk, ja tänään 1　195 Mk. Melko reipas hintapolitiikka viikon aikana – vai mitä?

Kaupungista paluu matolalla, kuinkas muuten. Mielenkiintoisin reissu tähän mennessä: auto käynnistettiin joka pysäyksen jälkeen työntämällä ja niitä pysähdyksiä oli aika monta. Lopulta auto hyytyi viitisen kilometriä ennen Lungwenaa. Loppumatkan pääsimme yhdysvaltalaisen missionäärin kyydissä, joka sattui siitä ajamaan ohi. Illalla mietimme sitten kuinkahan ne muut matkalaiset pääsivät jatkamaan matkaa…

Illan pimetessä koimme jälleen jotain uutta. Asuntoomme hyökkäsi jostakin valtaisa määrä pienen pieniä lentäviä hyönteisiä ja niitä oli ihan joka paikassa, paras saalis tähän mennessä. Sinällään harmittomia, mutta aika mielenkiintoinen kokemus.

　

ke 25.4.
Kotipäivä aineistojen ja materiaalien parissa. Akvaariotyöskentelyä. Nursery Schoolissa olimme  tullaan tutuksi -teemalla, josta siirryimme Health Centerin Registration Officerin, Foscon, tapaamiseen.

Iltaa kohti meno vain villiintyi – Riikan kuviot muuttuivat jälleen kerran! Eli ilta meni leppoisasti monien yhteyksien hoitamisessa akselilla Lungewena – Helsinki – Lilongwe – Lungwena. Me naiset hoidimme homman kunnialla kuten pitääkin – "ei mitään hätää, mazungu peruu sujuvasti hotelli- ja taksivaraukset sekä järjestää jatkoyhteydet ja matkaseuraa". Vinkkejä voi tarvittaessa tiedustella mazunguilta :)

Päivän mittaan Tanja selvitteli mahtavan puhelinlaskunsa syntyjä syviä sähköpostitse. Saunalahdella taitaa olla oikein opiskelijaystävälliset hinnat, joten työntekoa on ilmeisesti jatkettava yhä kiihtyvällä sykkeellä Suomeen päästyä, jotta laskut saa maksettua. Päivi sen sijaan on nyt hyvin onnellinen, ettei hänen puhelimensa toimi lainkaan suomalaisella liittymällä.

to 26.4.

Aamiaisen jälkeen kohti Fowon kylää ja sovittua Mbalen kylätapaamista. Päivi lähti reippaalla mielellä rinta tuuheena kohti uusia seikkailuja, mutta polkupyörä yllätti jälleen, rengasrikolla tällä kertaa. Paikallinen polkupyöräfiksaamo ei pystynyt paikkaamaan kestävästi renkaan sisäkumia, vaan jouduimme turvautumaan taksikuljetukseen.
Polkupyörätaksikuljetukseen. Matka taittui mukavasti siis polkupyörien takaritseillä maisemia ihaillen. Yhteisöpuutarhavierailu Mbalen kylässä oli antoisa ja toivoa antava Pempheron Youth -ryhmän toiminnan tilanteesta. Puutarhat olivat hyvin hoidettuja sekä ihmiset ystävällisiä ja vilpittömän onnellisia meidän vierailustamme ja heidän kyläänsä tutustumisesta. Samalla reissulla päätimme käydä katsomassa virtahepoja, mutta näimme vain niiden piilopaikat lake Malawin rantakaislikossa. Toisaalta voi olla hyväkin, että ne eivät rynnistelleet meitä kohti, koska vene, jolla olimme liikkeellä oli vähän heppoinen ja siinä oli jo valmiiksi hieman vettä pohjalla...

Illalla pelasimme jalkapalloa sekajoukkueilla, tai oikeammin tytöt vs pojat kokoonpanoilla. Mukava ja spontaani tuokio lasten ja heidän huoltajiensa kanssa. Meillä oli paljon yleisöä, joka koostui pääasiassa äideistä ja odottavista äideistä, jotka siirtyivät katsomaan pelaamistamme, kun tytötkin pääsivät mukaan. Pelikentän vieressä on Lungwenan terveysasema, ja osa naisista on siellä odottamassa synnytyksen alkamista, joten pelaamaan asti he eivät tulleet.

Takulandirani ku Malawi, Riikka!

Tahan alkaa tottua

ke 18.4.
Takana molemmilla taas vaihteeksi vähäisillä unilla vietetty yö. Alkuyöstä on liian kuuma ja aamusta sitten jo liian kylmä, ja jos vetää huopaa päälle, tulee taas liian kuuma… tätä rataa. Syitä huonolle unenlaadulle voi tietysti ja ehkä pitääkin etsiä korvien välistä, sillä moni asia pyörii ja ehkä työstyykin mielessä yön aikana. Päivän töitä jaoimme siten, että molemmille olisi hyödyllistä tekemistä ja ne palvelisivat yhteisiä hankkeita, siis tehokasta ajan käyttöä. Tanja kirmaisi jo seitsemältä matola-kyytiä odottamaan kohti Mangochia ja mielessä kirjaostokset asiantuntevan oppaan kanssa. Ja kuinka ollakaan… Taas palattiin kotiin yhtä kokemusta rikkaampana, mutta ilman kirjoja, sillä kirjakaupat olivat jälleen kerran kiinni. Maaseudun rauhasta nauttiva Päivi sen sijaan vietti aikaa opiskeluun kuuluvien tehtävien työstämissä ja vietti niin sanotusti laatuaikaa yksin kotosalla osa 2 ja sai jopa oman puhelimensa toimimaan paikallisella Airtel-liittymällä. Hip hei! Eli kello-kamera-laskin yhdistelmään on saatu uusi ominaisuus, tosin 100 kwatchan lataus hupeni nopeasti muutamaan Suomeen lähettyyn viestiin.

Illalla taas veistelimme uusia suunnitelmia Riikan tulon varalle ja jopa melko varmoja sellaisia. Eli pääset Riikka liittymään Charlesin enkeleihin, sinulle on bussimatkaseuraa Lilongwesta Mangochiin saakka. Ja saatatpa saada Mangochista Lungwenaan pari muuta mukavaa matkakaveria matkaasi Charlesin lisäksi ;)

Illalla Mangochi-tuliaisten nautiskelua.


to 19.4.
Aamiainen tutulla sabluunalla. Aamiaisen jälkeen hieman päivänkulun suunnittelua ja Youth -ryhmän tuloon valmistautumista. Tapasimme ja pidimme meetingin Youth -ryhmän vapaaehtoisten ja heidän koordinaattorinsa Billyn kanssa. Tapaaminen oli ihanan rento ja sujui hyvässä yhdessä tekemisen ja nuorten toiminnan kehittämisen merkeissä. Tapaamisessa keskiössä olivat Pempheron nuorten ryhmän toiminta ja tulevaisuuden toimintojen kehittäminen heidän itse määrittelemiensä tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta. Nuorten ryhmä esitti itse toiveen tulla tapaamaan meitä ja he toivoivat meiltä ohjausta kuinka suunnitella ja toteuttaa toimintoja ja vahvistua toimijoina. Heillä ei ole vielä paljonkaan kokemusta järjestötoiminnasta, joten meillä oli hyvä mahdollisuus yhdessä keskustella ja ihmetellä heidän esille nostamiaan asioita. Pelasimme nuorten kanssa netballia ennen "virallista" kokousta, joten aivonystyrämme olivat oikein hyvässä vireessä Youth -ryhmän kanssa palaveeratessamme.



 Iltapäivällä maittavan aterian jälkeen saunaan ja saimme lähetettyä yhden tehtävän arvioitavaksi. Jes :) Ohessa kuva saunamme "kiukaasta", ei ole ihan samaa mallia kuin Suomessa, emme ainakaan vielä ole löytäneet kiviä, joille vettä heittää. Saunan legendaa emme päässeet vielä kasvattamaan, katsotaan ensi viikolla kuinka käy… Muut saunojat olivat myöhässä, joten puiden rajallisen saatavuuden vuoksi, saunassa ei ollut heille enää riittävästi lämpöä.









pe 20.4.
Maittavan ja ravitsevan aamiaisen jälkeen hieman syventävän harjoittelun kehystämistä ja rajaamista. Polkupyöräilimme välillä saadaksemme läppäriin ja omaan ajatteluumme virtaa – jätimme matkalla läppärin terveysasemalla lataukseen. Terveysaseman henkilökunta on ollut meille todella ystävällistä, he ovat ladanneet läppäriämme aina kun olemme tarvinneet, ja koskaan se ei ole ollut heille vastenmielistä. Hymyn ja mukavan jutustelun kera olemme läppärin sinne aina jättäneet.

Kävimme Chapolan rannalla ihastelemassa maisemia. Siellä saimme kuulla suru-uutisen; eräs tietämämme 12-vuotias koululaistyttö oli kuollut eilen malariaan (ja anemiaan).

Rantavierailun jälkeen kävimme jututtamassa polkupyörästä kiinnostunutta mieshenkilöä hänen työpaikallaan, mikä on Chapolan rannalle mennessä matkan varrella. Saattaa olla, että Tanjan pyörästä tehdään kaupat, alustavat kaupat, huomenna. Ehkä.

Iltapäivällä jatkoimme läppärin haettuamme raporttipohjan tuunaamista ja lueskelimme aineistoja.


la 21.4.
Hyvin nukuttu yö Tanjalla – kiitos illalla nautitun unilääkkeen. Unen merkitys hyvinvoinnille on melko merkittävä Keksimme eilen syyn unettomuuteen tai tähän unen pätkittäisyyteen: eli malarialääkkeet voivat aiheuttaa unihäiriöitä (unettomuus ja epänormaalit unet). Kaikelle siis löytyy selitys!

Aamusta tapaaminen Pempheron toimistolla, jossa päähenkilöinä olivat Lungwenan Health Centerin henkilökunnan edustus ja Pemphero-järjestön toimijat. Kyseessä oli ns. lahjoitustilaisuus: Health Center/ College of Medicine lahjoittivat Pempheron vapaaehtoistoimijoille kaksi uutta polkupyörää ja Home Based Care toimijoiden käyttöön lääkkeitä. Kuten paikalliseen tapaan kuuluu: paljon puheita, joista tällä kertaa emme ihan kaikkea ymmärtäneet. Pääsimme nauttimaan toistamiseen ambulanssikyydistä auton takaosastossa yhdessä kyseisten polkupyörien kanssa. Ilta meni sitten ihan vaan ollessa, mitään tekemättä. Joskus hyvä näinkin.


su 22.4.
Tähän mennessä kylmin yö takana eli jopa Tanja etsi aamulla huopaa valmiiksi seuraavaa yötä varten, Päivi on turvautunut huopaan jo viikon ajan. Eli täällä ollaan siis menossa viileämpiä vuodenaikoja kohti. Kun Suomessa on kesä ja kuuma, niin täällä on talvi ja kylmä (niin, mikä on näissä olosuhteissa kylmää??). Kun taas syksy täällä on hyvin kuiva ja kuuma.

Aamupäivästä parin tunnin pyörälenkki pitkin päällystetietä Mwanjatiin, josta koukkasimme takaisin päin pienemmille väylille ja poluille, halki peltojen ja kylien. Parhaiten paikallisten ihmisten elämään saa kosketuksen juuri tuolla vähän sivummalla liikkuessa.

Iltapäivällä etsiskelimme tailoria/ompelijaa Lungwenasta, sillä olemme päättäneet teetättää täällä itsellemme ihan oikeat afrikkalaiset asut. Ihan vielä emme siinä täysin onnistuneet, mutta ehkä huomenna käymme "oppaan" kanssa Kwilasyan kylässä uudelleen toisen tailorin luona.


ma 23.4. Public Holiday because of his Excellency Bingu wa Mutharika
Eli tänään oli Malawin edesmenneen presidentin hautajaispäivä, ja siitä syystä yleinen loma-/vapaapäivä. Aamiaisen jälkeen aloimme odotella Pempheron toiminnanjohtajan kanssa sopimamme palaverin alkamista… Jostakin syystä hänen aikataulunsa venyivät, joten me lähdimme vaille kymmenen pyöräilemään kivikasoille. Yritimme harjoittelumme alkuvaiheissa päästä kyseisille muodostelmille, pääsimme edellisen kerran sinne ambulanssilla, mutta emme ihan onnistuneet reittivalinnoissa ja pyöräilimme kolmisen tuntia yhteen putkeen ilman yhtään kunnollista kuvaa lähietäisyydeltä noista kivikasasiirtolohkaremuodostelmista. Tänään korjasimme tilanteen, ja ilman yhtään hutia ja turhaa kaarrosta päädyimme kyseisiä luonnonihmeitä ihastelemaan – kiitos Päivin muistin :)

Vähän ennen kivimuodostelmia Hosea soitteli ja kyseli moneltako voisimme tavata, hänellä kun oli läppärin lataus epäonnistunut, ja siitä syystä hän myöhästyi alkuperäisestä ajasta. Eli tänään palaveerasimme ensin Pempheron toiminnanjohtajan Hosea Palandan ja sitten Food Security -koordinaattorin John Francisin kanssa. Valokuvien ja -kuvakansioiden tuunausta sekä tulevaisuuden visiointia yhdessä pempherolaisten kanssa.

Mazungu Tanja viihdytti torilla kansaa tanssimalla "jättimehiläisen" kanssa – onneksi chitenga (kietaisuhame) kesti paikallaan.

Kohta pääsemme taas nukkumaan, sillä parin tunnin iltasähkö loppuu taas pian. Voihan tämä tulla vaikka tavaksi, että koti-Suomessakin menemme nukkumaan heti kahdeksan jälkeen, ja heräämme sitten neljän/viiden aikaan aamulla. Saas nähdä. Gonani bwino!

raportointiviikon keskivaiheilla

la 14.4.

Aamulla yhdeksältä koulutusprojektin opiskelijoiden ”evästystilaisuus” Pempheron toimistolla Fowon kylässä. Ja kuinkas ollakaan, me olimme taas ensimmäisinä paikalla. Opiskelijoita, vapaaehtoisia, johtoryhmää ja kyläpäälliköitä alkoi saapua pikkuhiljaa paikalle. Itse tilaisuus pääsi ehkä alkamaan tuntia myöhemmin. Osa hyödynsi tämänodotusajan pelaten palloa, suunnitellen puheita ja tulevia draamaesityksiä. Tilaisuudessa jaettiin opiskelijoille lukukausimaksurahat, koulutarvikkeita, matkarahaa sekä hieman taskurahaa. Puheissa opiskelijoita kannustettiin ja rohkaistiin tulevalle lukukaudelle, pitkiä puheita. Tilaisuuden lopuksi opiskelijat pääsivät pelaamaan jalkapalloa meidän azungujen kanssa, toisten toimijoiden jäädessä pitämään omaa kokoustaan. Aiheina kokouksessa oli muun muassa meidän läksiäisjuhlat toukokuussa, joten ymmärrettävistä syistä emme voineet jäädä paikalle :)

su 15.4.

Aamiainen leppoisissa tunnelmissa tutulla kaavalla, jonka jälkeen läheiseen roomalaiskatoliseen kirkkoon messuun; kuuntelemaan Sanaa ja nauttimaan musiikillisesta annista. Ihanaa rumpujen rytmiä ja kauniita sävelkulkuja. Messun jälkeen tulevan viikon aikataulujen suunnittelua ja iltapäivän jalkapallopeliin valmistautumista. Charles tuli hakemaan meidät vähän ennen kahta, ja sitten meitä vietiinkin lujaa. Eli pelasimme tällä kertaa pikkupoikien kanssa 2 x 15 minuutin jaksot, joissa oli kyllä ihan tarpeeksi auringon helliessä meitä koko ajan paisteellaan. Saldona muutama maali sekä reippaasti hiertymävammoja sekä haavoja jalkapohjissa,eli ei urheilija tervettä päivää nää.

Illalla Johannan kanssa menneen päivän ihmettelyä ja tilanteiden päivittämistä. Johannallahan on vuosien kokemus täällä elämisestä; hyviä vinkkejä tällaisille keltanokille annettaviksi.

ma 16.4.

Aamiainen nautittiin erikoisen hyvässä seurassa – nimittäin siis Johannan kanssa. Oli mukava rupatella hänen asumisestaan ja työstään Malawissa, Lungwenan alueen kulttuurista ja perinteistä, yleensäkin monista täkäläiseen elämänkulkuun vaikuttavista asioista.

Voihan sähkö. Ei pitäisi pitää mitään itsestään selvyytenä, koska olimme suunnitelleet päivän aikana tekevämme raportointia oikein urakalla, mutta tänäänpä ei sitten saatukaanpäivällä sähköähostellille… Veimme läppärin lataukseen Health Centerille, mutta eipä tullut mieleen katsoa, että tuleeko siihen virtaa oikeasti. Eli hakiessamme kannettavaa parin tunnin kuluttua pois, huomasimme yllätykseksemme, ettei se ollutkaan ollenkaan latautunut. Hm! Ajatukset eivät olleet kovin korkealentoisia siinä vaiheessa, kun asian huomasimme. Tämä viikko oli siis meillä tarkoitus pyhittää erityisesti raportointeihin, vaikka toki meillä on ohessa monta muutakin rautaa tulessa :) Emme ole täällä nyt ainoita suomalaisia. Kokoonpanomme on toistaiseksi Suomi – Saksa – Suomi. Tai oikeammin kuitenkin Suomi – Suomi – Suomi, sillä vaikka Emma opiskelee Saksassa, hän on suomalainen.

Saunasta riittää kyllä hupia ja legendaa ihan vuosikymmeniksi asti. Paikallisilla runosuoni sykkii, kun tästä suomalaisten ihmekeksinnöstä on kysymys…ja meidän saunaan taitaa tulla ihan tungosta tulevan torstaina…

Hip hei hurrei, saimmekin sähköä illalla ja jo ennen määräaikaa – ei näköjään ole haittaa, jos on hyvät suhteet paikallisen terveysaseman johtajaan ;)

ti 17.4.

Aamiainen jälleen erikoisen hyvässä seurassa – Emman kera :) Tanja lähti aamiaisen jälkeen koulu- ja opiskelijavierailulle Namalakaan, St. Josephy’s Secondary Schooliin. Päivi ei sopinut enää neljänneksi moottoripyörän kyytiin, joten jäi suosiolla työstämään valokuvia ja läppärin akun tyhjennettyä miettimään sitä, kuinka jatkaa seuraavaa tehtävää? Siis sähköä alkoi tulla vasta iltapäivällä! No, on toki hyvä välillä ladata omia akkujaankin tekemättä mitään. Katsoimme parhaaksi jakaa osaamista ja työtunteja – näin kaikki voittavat. Tanja taas pääsi prätkän kyytiin ilman kypärää ja muita olennaisia varusteita ja vain kerran matola säikytteli kokoonpanoa puskista matkan aikana. Prätkän kyydissä voi siis hyvin matkustaa kolme (voita leivän molemmin puolin, azungu siis leipänä), vaikka kulkuväline ei tonninen olisikaan tai tiet olisivat ”hieman” mutkaisia ja routavaurioisia. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Päivälliseksi saimme oikein maittavan aterian. Lautaselta löytyi perunoita, kurpitsaa, salaattia, lihaa ja jotakin muuta kasvista, mistä meillä ei ole vielä selkeää käsitystä, mitä se voisi olla. Eli kaikki ainekset ovat lähiruokaa ja vieläpä luomua. Kiitokset kokeille! Eipä silti, kyllä ruuat ovat olleet aivan hyviä ja annokset todella reiluja aina. Uskaltaisipa melkein sanoa, ettei ihan tällä lähitienoolla kukaan syö niin monipuolisia ja runsaita aterioita kuin me. Ei täältä taida tullakaan takaisin yhtään sen hoikempia tyttöjä, vaikka itse elimme vähän siinä toivossa. Ja maissipuuroakaan emme ole vielä päässeet maistamaan, vaikka satokausi on korjuuvaiheessa ja myllyt jauhaa jatkuvasti. Aamiaisen ja päivällisen välissä syömme sitten pikkunälkään suoraan pellolta myyntiin tulleita maapähkinöitä ja välillä saattaa eksyä jokunen keksikin tai tikkukaramellikin syötäväksi. Myös African snackseista saamme reilusti lisäenergiaa; upporasvassa paistettuja erimakuisia ja -muotoisia pikkuleivonnaisia, toki näihin sorrumme vain kokeilumielessä, silloin tällöin…