pe 27.4.
Jaoimme taas sopivasti urakkaamme – Tanja Mangochiin ja Päiville arpa heitti kotipäivän Lungwenassa.
Emman saapui viikonlopuksi meidän seuraksemme hostelliin, sillä hänellä oli työntäyteinen viikonloppu. Vasta tässä vaiheessa meille selvisi lopullisesti, että Suomesta voi soittaa tänne 14 senttiä/min, kiitos Emman (paikalliseen prepaid-numeroon ja alkukoodeilla). Tanja ilmoittaa tässä vaiheessa omalle operaattorilleen Saunalahdelle, että nyt on puhelimesta otettu akkukin pois, joten on turha yrittää laskutta mitään tähtitieteellisiä summia. Edellinen lasku oli jo sen verran utopistinen, että tuskin voivat enää parempaan pystyä. Joo, se oli noin 1 200 euroa. Puhelut sekä viestit ajatellen noin 200 tai 300 euroa maksimissaan olisi ollut vielä ymmärrettävä… Puhelulokia tarkastaessani vahvistui käsitys puhelinlaskun utopistisuudesta. Ja bonuksena myös se, että puhelimeni ei ole läheskään aina täällä toiminut, vaan ollut myös "hätäpuhelut sallittu"- tilassa useita päiviä ja välillä myös kiinni.
Riikka saapui illalla Charlesin asiantuntevassa ohjauksessa. Matkalaukusta löytyi suomalaisia suosikkituotteita: hapankorppuja, Fazerin sinistä ja salmiakkia. SEKÄ ihana yllätys – kirjeet Suomesta opiskelukavereilta voimaannuttavien yhteisten tekemisten kera, upea juttu! Olipa tunteellinen hetki lukea kirjeitä. Zikomo SSAK10 ja erityisesti kirjeiden kirjoittaja! Olimmekin jo ajatelleet, että on aika hiljaista sieltä teidän opiskelukavereiden suunnalta…
Nyt meillä on lämpömittari, ja meitä palelee vaikka on lämmintä +21 astetta varjossa. Eli aika nopeasti olemme tottuneet tähän lämpimään ilmastoon, kun palelemme, vaikka suomalaisittain täällä on todellakin lämmintä. Aikaisemmin arvelevamme lämpötilat eivät siis pitäneet paikkaansa, luulimme täällä olevan kylmempää, kun yölläkin paleli.
Suomalaiset tietysti tervetuliaissaunoivat porukalla illan pimeinä hetkinä kynttilän valossa.
la 28.4.
Kirjeystäväyhteistyön aloittaminen malawilaisten ja suomalaisten koululaisten kesken läheisessä Primary Schoolissa. Eli toimme Suomesta tullessamme tänne kymmeneltä koululaiselta kirjeet, jotka halusivat saada kirjeystävän Malawista. Meillä ei taida vaan olla sama matematiikka käytössä, sillä nyt meille taitaa olla tulossa 14 kirjekaveria tai jopa enemmänkin, saa nähdä.
Tunteet kuumenevat, suorastaan välillä polttelee, ja myös tietokoneella on samanlaisia oireita eli se saattaa sanoa yhteistyösopimuksen milloin tahansa.
Illalla Charlesin jäähyväiset ja elämän ihmettelyä.
su 29.4.
Aamiaisen jälkeen menimme lähikirkkoon messuun. Tällä kertaa palvelus ilman rumpuja, mutta kauniin laulun kera.
Elämä osaa aina yllättää, koskaan ei voi tietää mitä päivän aikana tapahtuu: eilen jo kerran medical assistentille heipat sanottuamme mies ilmestyikin kirkon menojen jälkeen kotiimme.
Päivällä otimme ensimmäisen kerran kunnolla kontaktia naapurin rouviin ja sovimme letityksestä Vappupäivälle. Olisihan ollut epäkohteliasta, kun olemme asuneet naapureina jo kaksi kuukautta, jos emme olisi ennen poislähtöämme heidän kanssaan kertaakaan kunnolla tehneet tuttavuutta.
Meillä on ollut koko viikonlopun vahva suomalaisnaisitus täällä Lungwenassa. Neljä ihanaa naista maalla. Olemme näkyneet ja kuuluneet. Ostamiamme chitenga-kietaisuhameita on kehuttu (kirahvi- ja seeprakuoseja), ja tietenkin olemme olleet yhtälailla otettuja huomioinnista kuin paikalliset ovat olleet mielissään meidän olemuksemme "paikallisuudesta"
Päivällä ennen toritapahtumaa pyöräilimme Malindin suunnalla, saimme lainaksi Health Centeriltä yhden polkupyörän. Lopputulema oli se, että ostimme turhaan polkupyörät, olisimme saaneet niitä lainaksi myös Health Centeristä… Säästöä olisi kertynyt kuitenkin noin 50 000 Mk (noin 250 euroa), joka näin opiskelijoiden budjetissa on iso raha. Alkuperäinen hinta-arvio pyörille oli noin 20 000 Mk yhteensä, joten ihan eivät kwachat kohdanneet.
Illalla Riikka ja Tanja antoivat Päiville pienen vapaahetken mennen katsomaan jalkapalloa lähistadionille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti