busy with different activities

ma 30.4 eli Vapun aatto

Oli liian varhaista iloita tuosta lämpömittarista, vaikka kyllähän sitä ehdittiin jo kaksi päivää tarkkailla: eilen meni 30 astetta rikki varjossa. Lämpimämmistäkin päivistä olemme kyllä nauttineet. Tänä aamuna se mittari läksi tuosta rapun pielestä jonkun ohikulkijan matkaan, epäiltyjen joukko on aika pieni… Mitään meiltä ei vielä tähän mennessä ole hävinnyt tai viety, mutta toivottavasti mittarista on todellista iloa/hyötyä/harmia sen uudelle omistajalle.

Malawissa on myös toukokuun ensimmäisenä päivänä vapaapäivä, Public Holiday ja työväenjuhla, kuten siellä Suomessakin. Suomalaisista ja malawilaisista vapunviettotavoista ei taida suuria yhtäläisyyksiä löytyä, ainakaan vielä ei ole merkkejä näkynyt. Missä ovat serpentiinit? Meillä on Suomesta saatuja ilmapalloja (kiitos SSAK10) ja siinäpä se meidän vappumme varmaan onkin. Simaa emme juo, mutta nsimaa (maissipuuroa) ehkä saatamme syödä. Torilta saa suomalaisiin munkkeihin verrattavia upporasvassa paistettuja pullia, tosin ilman sokerikuorrutusta. Minkälaisessa Vappusäässä tällä kertaa juhlitte siellä armaassa kotimaassamme? Rakeita ja lunta? Kenties hieman kylmä?

Tänään oli meidän vapaapäivämme ja Tanja ja Riikka suuntasivat viettämään sitä Mangochiin Päivin jäädessä tekemään kotitöitä. Kannatti jäädä kotiin, sillä silloin näki kuinka African medicine valmistuu: pieniä puun palasia tiputetaan 2 litran vesipulloon, jossa ne saavat tekeytyä. Lääke on tarkoitettu vatsavaivoihin kaksi kertaa päivässä neljän päivän ajan. Mielenkiintoista; voisikohan tuolla ihmelääkkeellä olla muita vaikutuksia… Vai olisiko se sittenkin vappujuomaa?

Tanjan ja Riikan kaupunkipäivä oli antoisa. Ensin bongasimme Immigration Officesta kuitin edelliskertaisen käynnin leimasta, 10 000 Mk (Tanja ja Päivi), jonka jälkeen suuntasimme postin kautta torielämään. Immigration Officen pihassa mazunguja jahdattiin kameran kanssa, ja Riikka sai vielä kaupanpäälle hetken päästä läimäyksen takalistoonsa kerjäämään tulleelta naiselta, kun ei kwachoja meiltä hänelle herunut. Tanja oli riittävän nopea poistumaan paikalta – kahden kuukauden kokemuksella on oppinut huomaamaan milloin on syytä liueta paikalta mahdollisimman nopeasti.

Etsimme kampaajaa Riikalle lettejä varten, mutta omin voimin emme sitä löytäneet. Huomasimme kivat letit yhdellä paikallisella naisella, ja kysyimme missä hän on ne laitattanut. Nainen kertoi laittaneensa ne itse, mutta lähti näyttämään meille hyviä salonkeja. Ystävällistä, eikö totta? Riikan pää on nyt siis täynnä pieniä lettejä. Hirmuisesti ei hinta kirpaissut, tekeminen vähän kylläkin, noin 5 tunnin työ ja materiaalit 3 000 Mk (noin 14 euroa).

Riikka oli ensimmäistä kertaa matola-matkalla, ja hänen mielestään kokemus oli kannattava. Sillit purkissa -kokemus, ja Suomessa vastaavanlainen läheisyys olisi epämukavaa ja tuntemattomat saisivat vähintäänkin kyynärpäästä sekä sanallisen kehotuksen siirtyä vähän kauemmas. Kuljetuksessa oli aivan suloisen ihana pikkutyttö, noin puolitoistavuotias, jonka kanssa Riikalla menivät jutut hyvin yksiin J Vauvat on ihquja, ja vähintäänkin nyt selvisi se elämän ihme, että vauvojen kuuluu ollakin niin ihania, että niitä syntyisi lisää tähän maailmaan. Lungwenassa syntyvyysluvut ovat kyllä kohdillaan, mutta Suomessa tilanne on vähintäänkin huolestuttava. Liekö syynä liian tehokas perhesuunnittelu?

Matka matolalla kutauni (kaupunkiin) maksoi kahdelta 700 Mk ja paluu 800 Mk. Menomatkan superhalpahinta (ennen aina 800–1000 Mk) johtui varmaan Tanjan ja Riikan polvien vahinkopaljastuksesta yhdistettynä antoisaan kaula-aukkoon… :)

Tanjan osti tavoitehousut, mutta ne mahtuivatkin jalkaan… Eli tavoitehousuista tuli mahdollisuushousut. Löysimme myös yhdessä pari kivaa kangaspalaa, joilla kartutimme matkalaukkujemme sisältöä.

Illalla aakkospussin karkeilla kirjoittelimme chichewan kielisiä sanoja.

1.5. Public Holiday, Vappupäivä

Päivi noudattaa kirjaimellisesti ohjetta ”tänne ei olla nukkumaan tultu”… Toiset nukkuivat vähän paremmin. Aamiaiselta torille ostamaan vierasvaroja ja vappumunkkeja ja palatessa poikkesimme naapuriin ”pääasia”-vierailun ajankohtaa varmistamaan. Nyt on Tanjallakin lettejä, tai paremminkin antennit. Ainakin yhden päivän ajan. Noin kolmisen tuntia teimme tuttavuutta naapurin rouvien ja lasten kanssa heidän kotopihallaan. Päivi ja Riikka tekivät odotellessa myös maissihommia, eli irrottelivat jyviä tähkistä.

Illalla valmisteltiin Nursery Schoolin toimintapäivää ja rentouduttiin mukavien ääninauhojen parissa.

ke 2.5.

Aamiainen siirrettiin tälle aamulle puoli tuntia aikaisemmaksi, että ehtisimme syödä ruuasta nauttien ja siirtyä Nursery Schooliin kaikessa rauhassa.

Olipa karkelot 3-5-vuotiaiden lasten kanssa. Tätäkään ei tietäisi tai olisi yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampi, jos täällä emme olisi. Paljon melua, muttei tyhjästä. :)

Testiryhmämme mukaan äänitallennekilibailu on hieman haastava, muttei mahdoton ratkaistavaksi.

Tanja pyöräili reippaasti ja hyvällä sykkeellä tunnin verran hyvän trion ollessa edellä kirittämässä, Päivi rentoutui Malawin oppaan parissa sanellen Riikalle oleellisia tietoja, eli Riikka orientoitui opiskelujen salaiseen maailmaan.

Nelson tuuraa Charlesia mallikkaasti. Nyt joudutte vain arvailla ketkä ovat kuvassa... Ja sähköä olemme saaneet tänään aamusta iltaan :)