Lungwena kiittää ja kuittaa

to 3.5.

Tänään lähdimme uusilla kujeilla ravitsevan aamiaisen jälkeen Nursery Schooliin.  Uudella kuosituksella homma sujui paremmin kuin hyvin!

”Vänni” sai tänään uudet vaatteet.

Riikalle tarjoiltiin tänään uusia mauttomia makuelämyksiä, kuten avokadoa ja nsimaa. Nsima (maissipuuro) oli uusi tuttavuus myös Päiville ja Tanjalle, vaikka he olivat sitä aiemminkin jo pyytäneet syötäväksi/ maistettavaksi kokkikolmikolta.

Kirjeystäväyhteistyö sinetöitiin tänään ja lopputulemana on 10+16 kirjeystävää polvijärveläisten koululaisten iloksi. Kirjeystäväyhteistyön vastaava Dr Fosco halusi opetella suomea, ja hän sai matkaansa hostellilta A4 täynnä suomenkielen alkeita J

Nelson kouluttaa jo uutta adjutanttia poikien koutsiksi ja toi meille illalla sweet potatoeseja pussillisen. Ethelkin pyörähti päivän mittaan. Hän toi meille laturin, jonka luuli meiltä unohtuneen Nursery Schooliin päivällä. Jätimme sen tarkoituksella lasten leluksi…

pe 4.5.

Aamiainen nautittiin yhdessä ”Vännin” kanssa. Ravintorikkaan aamiaisen jälkeen siirryimme rokotus-ohjelman pariin Lungwenan terveysasemalle. Ihanan paljon ihmisiä ja yhdessäoloa. Tanja sai suloisen pienen tyttölapsen syliinsä ja pieni ihanuus yllätti pissaamalla syliin :) muttei (kumpikaan) yhtään itkenyt eikä ollut muutoin moksiskaan mzungusta.

Päivällä Tanja jäi jatkamaan Farewell -puheen viimeistelyä Päivin ja Riikan lähtiessä kävelylle pikkupolkuja pitkin lähitienoota ihastelemaan. Kävelyllä poikkeuksellista oli se, ettei perässä kulkenut lapsia, ja he pääsivät seuraamaan ihmisten arkea, riisin jyvien kuorimista ja lasten pesua. Elämän arkipäivästä kertoi myös hautausmaa ja siellä uudet aikuisen ja lapsen hautakummut. Päivi ja Riikka pääsivät myös naapurin rouvan matkaan maisseja jauhamaan maissimyllylle.

Illalla oli Päivin vuoro työskennellä koneella Taide yhteisössä -projektin kuvien parissa. Riikka ja Tanja kävivät pyöräilemässä rannalla. Illalla sovimme kuljetuksesta huomiseen juhlaan paikallisen ”Joyce Bandan” eli Wandan kanssa (terveysaseman johtaja Charlesin jälkeen) ja esittelimme valokuvia Nursery Schoolin lasten vanhemmille.

Pikkuhiljaa olemme aloittaneet tutkia matkalaukkujemme sisältöjä ja miettineet mitä jätämme tänne ja mitä tuomme mukanamme kotiin. Tuliaiset eivät taida viedä hirvittävästi tilaa matkalaukuissamme, mutta jonkin verran tilaa niillekin on varattava, tiedä mitä vielä löydämme.

la 5.5.

Pääsimme ambulanssikuljetukseen aamiaisen jälkeen. No, kyseessä oli vain sovittu siirto terveysasemalta Pempheron toimistolle juhlimaan. Läksiäisissämme  tupa oli ääriään myöten täynnä, eli ihmisiä oli mustanaan pitkälle toista sataa. Johtajia, kyläpäälliköitä, opettajia, pempherolaisia, terveysasemalaisia, lungwenalaisia… Läksiäisten jälkeen monenlaisissa tunnelmissa kotiin ja syömään. Business is business, läksiäisiin saimme taulukauppiaan, jolla oli mukanaan monenlaisia öljyväritöitä, eli paikallista osaamista useamman kankaanpalan verran.

Koivuniemen herra on kansainvälinen koodikieli. Täälläkin kyseistä ”joka vitsaa säästää, vihaa lastaan” -kasvatuksen apuvälinettä osataan pelätä. Olemme monta kertaa olleet todistamassa puukepin voimaa, kun paikalliset ovat sen ottaneet esille lasten ollessa omapäisiä. Emme ole kuitenkaan nähneet ketään sillä vielä lyötävän. Onneksi.

Televisiota olemme katsoneet harva se päivä, samoin videot olemme selanneet läpi. Illalla herkistelimme porukalla. Muistelimme mennyttä yhteistä ja erillistä aikaa Lungwenassa, parhaita sattumuksia ja tilanteita. Sekä niitä hyviä että vähemmän hyviä. Tanja ja Päivi saivat Riikalta kehotuksen ”voisitte nukkua yöllä”, menomme oli hieman hervotonta ja jopa hulvatonta Ü Nauru pidentää ikää ja toivottavasti näistä matkan aikana kertyneistä vuosista jokunen jää vanhentamaan myös paikallisten keskivertoikäennustetta.

Matkalaukkujen pakkaaminen jatkuu edelleen…

Televisiota ja videota olemme siis vain ihailleet harva se päivä kaapissa, kun otamme sieltä iltalääkkeet.

su 6.5.

Kahvittoman ja mehuttoman aamiaisen jälkeen kirkkoon, jossa oli tänään ehtoollisjumalanpalvelus. Meille asti ei yhteisestä leivästä riittänyt. Ehtoollisen jakaminen oli omanlainen rituaalinsa, ja mazungulla ei hymy hyytynyt… Viiniä kippasi vain pappi.

Matkalaukkujen pakkaamista ja ylimääräisten vaatteiden ja tavaroiden eteenpäin siirtämistä.

Lungwena kiittää ja kuittaa, huomenna on aika jatkaa matkaa eteenpäin. On hyvä ottaa etäisyyttä tähän alueeseen ja saada uudenlaisia kokemuksia Malawin muistakin maakunnista. Sopivasti on sopivasti. Blogi ei varmaankaan päivity seuraavan viikon aikana, koska olemme hyvin ansaitulla vapaajaksolla.