koko kaupungissa. Puolisen tuntia sitten olimme syömässä Don Brioni's bitrossa, kun kaupunki pimeni. Tummuminen oli jo alkanut hieman aikaisemmin, sillä olihan kello jo yli kuuden, mutta ilman ennakkovaroitusta koko kaupunki pimeni hetkessä. Olemme nyt tunnelmoimassa hotellihuoneessa kynttilänvalossa ja muistelemme teitä sekä teemme opiskelusuunnitelmia ja loppuviikon alustavaa ohjelmaa. Päivi lueskelee malariasta kertovaa esitettä ja kauhistelee sen voivan iskeä vielä kuusi kuukautta alueelta poistumisen jälkeenkin. Otsalamppu on siis hödyllinen vehje ja nyt hyötykäytössä sekä unohtaa ei sovi myöskään noita kahta taskulamppua, jotka toimivat kun vain jaksaa kampea pyöritellä.
Kävimme kävelemässä ennen ruokailua ja löysimme alueellisen terveysaseman, ja muutaman ministeriön (esim. ruokaturvan) sekä poliisi- ja linja-autoaseman. Kyseisestä paikasta meidän on tarkoitus perjantaina nousta Mangochiin lähtevään bussiin, jonne matka kestää kuudesta-kahdeksaan tuntia, linjasta riippuen. Toivottavasti osaudumme lyhempään reittiin, asemalla kun ei ollut yhtään kylttiä tai laituria, mistä hypätä oikeaan kuljetukseen...
Tapasimme tänään muuten pari mukavaa nuorta miestä, jotka pysäyttivät meidät ja jäivät juttelemaan kanssamme. Kerroimme heille mistä tulemme ja miksi olemme täällä. He kertoivat myös itsestään, ja täällä aiemmn tapaamistaan suomalaisista. Toinen kaveruksista ihmetteli, kuinka osaan niin hyvin chichewaa :) Olipa kiva sanoa, että olemme opiskelleet sitä hieman ennen reissuun lähtöä Suomessa osaavan opettajan, syntyperäisen malawilaisen, ohjauksessa.
Gonani bwino! Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti