- on samalla aaltopituudella,
- antaa tilaa ja ymmärtää,
- jakaa ilot sekä surut,
- kulkee rinnalla myös vaikeina aikoina,
- tietää milloin on parasta olla vain hiljaa rinnalla,
- ei vaadi, eikä loukkaa,
- jaksaa kuunnella,
- on taivaan lahja.
lauantai 25. helmikuuta 2012
kuume nousee
...toivottavasti vain matkan osalta. Olo itsellä hieman tautia enteilevä, mutta jospa se sinnillä pysyisi poissa; vitamiinien ja buranan voimalla. Kun on koko talven pysynyt terveenä, niin onhan kohtalon ivaa, jos nyt sairastun. Hieman levottomaksi lähestyvä lähtö vetää, kun pitäisi muistaa monen monta asiaa. Kolmen kuukauden reissuun pitää varautua monella tavalla, sillä apu ei ole aina puhelinsoiton päässä, eikä lääkäreitä ole lähellä. Tämä ilta vielä kotioloissa kuusten keskellä, hyvin syöden ja saunoen. Aamujunalla sitten kohti pääkaupunkia... ja "seikkailu" alkaa, hyvän ystävän seurassa, jota voisi kuvailla vaikka näin:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Melkein sanattomaksi vetää, vaikka verbaalisuus on vahvuuksiani... Zikomo, Päivi! Totesit sen, mikä mielestäni ehdottomasti pitää paikkansa matkan onnistumista ja kokonaisuutta ajatellen - ystävyys ja tietynlainen kumppanuus ovat varmasti matkallamme meillä se juttu joka kantaa - muutoin ei tämän tarinan olisi mahdollista toteutua.
VastaaPoistaKolme kuukautta on pitkä aika vieraassa maassa ja täysin tuntemattomissa elinolosuhteissa, joten tavoitteelliseen matkaan ei halua lähteä kenen kanssa tahansa, ja ennen kaikkea matkalta paluuta ei voi kuvitellakaan kenen kanssa tahansa - minulla on vahva luottamus ystävyyteemme vielä kv-vaihdon jälkeenkin.