No niin. Nyt on sitten koettu monia hektisiä ja vähän kauhunkin hetkiä Malawin pääkaupungissa Lilongwessa. Niille, joille olemme luvanneet ottaa paljon kuvia (luemme itsemme tähän kategoriaan myös), joudumme tuottamaan ainakin hetkellisesti pienen pettymyksen. Paikallinen poliisi pysäytti meidät, kun olimme ottaneet jonosta mielestämme hyvän ruuhkakuvan, ja poistatti paikallisten miesten avustamana kaikki kuvat, joita olimme aamun aikana ehtineet ottaa. Eli, hän kehotti meitä kuvaamaan Mulanji-vuorella, eikä tällaisesta ruuhkasta bensa-asemalla. Emme Päivin kanssa ajatelleet, että olisimme kuvanneet puutetta tai polttoainejonotusta, vaan meistä se otos olisi ollut hauska tilannekuva. Tuli sellainen tunne, että täältä ei saa ottaa kuvia, koska se voi antaa liian arkitodellisen kuvan tästä paikasta. Hetki oli hieman koskettava, kun selitimme olevamme vain opiskelijoita Suomesta ja kuvaavamme arkea sekä tavallista elämää omaan käyttöömme. Virkamies kertoi meille, että kuvaamiseen pitää olla lupa ja pyysi esittämään sen sekä oli todella tiukkana siitä miksi kuvaamme. Paikalliset miehet, jotka tässä kuulemistilanteessa piirittivät meidät, avustivat valtiovaltaa poistaen kamerasta kuvat. Oppia ikä kaikki, täällä ei siis kuvata mitä tahansa, milloin tahansa… mutta maassa maan tavalla.
Viime yön saimme nukkua melko hyvin, Päivi tosin heräsi jo puoli kuuden aikaan, jolloin paikalliset aloittivat yhtä aikaa auringon kanssa valmistautumisen päivään. Eilisiltana kikattelimme Päivin kanssa nukahtamisparlamentissa, kun Päivin puhelimesta tuli ensin kello, sitten hävisi kellokin ja jäi vain kameran ominaisuus ja puhelinnumerot ilman nimiä. Eli tiedoksi kaikille Päivin yhteyshenkilöille, että Päivin puhelin ei toimi – ei ole toiminut Frankfurtista lähdön jälkeen (liekö Saksan ilmatila vienyt ominaisuudet mennessään). Tanjan puhelin toimii kyllä, joten jos on akuuttia asiaa Päiville, voitte viestitellä myös hänen puhelimen välityksellä Päiville. Sähköpostin lähellä olemme huomisiltaan, joten toistaiseksi meidät voi tavoittaa myös @-postiyhteydellä. Sen takia päivitämmekin blogia suhteellisen ahkerasti, koska perjantain jälkeen se on hankalampaa, mutta toivottavasti ei mahdotonta.
Aamupalaksi nautimme paikallista lähiluomua: tuoreita hedelmiä, paistettuja kananmunia paahtoleivillä ja kahvia. Eli afrikkalaisen tyylin Continental-aamiaisen. Heti aamiaisen jälkeen olimme puhelinyhteydessä Suomen kunniakonsuliin Outi Määttänen-Bourkeen. Aamiaisen jälkeen jatkoimme adapterin etsintää, kiertelimme kaupunkia, löysimme ihmisoikeustoimiston ja mukavan koko kansan torin Lilongwe-joen varrella, ostimme lavallisen (siis 24 pulloa á 0,5 l) vesipulloja, hankimme ensimmäisen rakon varpaaseen, söimme Chicken Inn:issä pihviateriat (so American style), löysimme hyvänhintaiset adapterit mukavasta kaupasta, ostimme postimerkkejä – eli saatatte saada postia - ja raahauduimme pienelle lepohetkelle hotelliin.
Infrastruktuuri täällä on kyllä vähän länsimaalaista, mutta kai täällä perinteisiä afrikkalaisia tyylejäkin on. Mitä se tyyli siteen pitääkään sisällään J Hampurilaisravintolaketjuja ja sellaista meidän länsimaalaista hapatusta on enemmän kuin ajattelimme, tai se nousee täällä meidän mielestä vähän häiritsevästi esille. Tosin, onhan lämpimässä suihkussa mukava vielä käydä ja lueskella vaikkapa romaaneja lampun loisteessa iltakuuden jälkeen. Pimeys alkaa täällä laskeutua joskus kuuden pintaan ja aurinko nousee (tämän aamun perusteella) ennen kuutta. Ihmiset ovat olleet täällä pääosin ystävällisiä ja kyselevät meidän kuulumisia ja vointia. Tosin, on se puoli myös, että erotumme todella katukuvassa ja meille tullaan helposti myymään erilaisia tuotteita ja palveluja.
Vesipulloja meillä on nyt siis melko reilu määrä hotellihuoneessamme, emme olleet ihan niin janoisia, mutta paikallinen vesikauppias teki Päivin kanssa hyvät kaupat tai Päivi hyvät kaupat kauppiaan kanssa, riippuu ihan näkökulmasta, sillä Päivi osti kaksi pullollista purified wateria ja lähti kaupasta kaksnelosen kanssa. Hinta toki oli se kaksnelosen hinta: 1200 kwachaa eli hieman alle kuusi euroa.
Eilen olimme välillä todella omillamme, ainakin tunnetiloissamme, kun emme meinanneet onnistua illalla puhelimen käyttöönotossa paikallisen prepaid-liittymän osalta, mutta ilmenneet ongelmat johtuivat kenties suurimmalta osin liian väsyneistä käyttäjistä… Tunsimme olevamme NIIIN yksin tässä maankolkassa ja mietimme erinäisiä ratkaisuja tilanteeseen, paluulento ei kuitenkaan ollut yksi niistä. Tänään saimme vihdoinkin viestin lähtemään Lungwenaan, että olemme tulossa perjantaina, mutta vastausta emme ole saaneet. No, soitamme kenties, jos yhteydet toimivat tai menemme vaan Mangochiin, ja odottelemme jatkoyhteyksiä Lungwenaan. Asioilla on tapana järjestyä J
Erityisterveiset EVAn bändiläisille J
Ps. Täällä tarkenee, toivottavasti siellä koti-Suomessakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti