ti 27.3.
Aamupäivä meni rattoisasti opiskelutehtävien parissa työskennellessä ja raportointikulkuja suunnitellessa. Elämämme täällä on yhtä reflektointia – kokoaikaista prosessointia, havainnointia ja myös tulkintaa. Projektien rajaaminen, erottaminen toisistaan ja niiden muotoutuminen. Dokumentoitavaa riittää, pikkuisen enemmän jopa kuin work placement periodin ja muutaman muun Suomessa sovitun opiskeluprojektin tarpeiksi. Arki on koko ajan meissä ja me arjessa. Allardt: loving, having, being. Käsite- ja merkityserot ja toteutuminen eri elinolosuhteissa. Asioita, joita pitää itse kokea ja nähdä
Meidän esimerkkimme, elämäntyylimme, kun voimme kotona ”divaaneilla loikoillen” reflektoida, ja suunnitella tulevia tapahtumia, on havaintojemme perusteella aiheuttanut erilaisia ilmiöitä eri-ikäisten naisten ja tyttöjen sekä poikien ja miesten keskuudessa. Tosin ei tämä afrikkalainen elämänrytmikään niin kiireiseltä näytä.
Orpojen asema Suomessa on kuitenkin parempi kuin täällä, vaikka toisenlaiset oletusarvot olivat meillä Suomesta tänne lähtiessä – oletimme yhteisöllisyyden orvoista huolehtimisessa olevan toisenlaista kuin mitä olemme tähän mennessä nähneet ja havainnoineet.
Järjestön sisäinen organisaatio, vastuualueet, toiminnan perusta ja pohja – syventävä harjoittelu vahvistaa jo olemassa olevia toimintamalleja sekä mahdollisesti tuottaa jotakin uutta ja uusia rahoituskanavia.
Lapset huolehtivat lapsista – huoltajat ovat muualla… Ei ole aikuisia kasvattamassa, kertomassa oikeasta ja väärästä tai harrastamassa lasten kanssa yhdessä tai viemässä harrastuksiin tai viettämässä aikaa perheen kanssa yhdessä vaikkapa sunnuntaipiknikillä. Tai, emme ole sellaista vielä ainakaan nähneet… Näihinkin ihmettelyn aiheisiin ja mielessä askarruttaviin kysymyksiin saamme varmasti vielä moni uusia tulokulmia sekä täällä Lungwenassa asuessamme että vieraillessamme Mangochin maakunnan rajojen ulkopuolella.
Yhteinen kieli: tällä alueella puhutaan äidinkielenä chiyaoa; chichewaa ja englantia opetellaan koulussa. Kielen ymmärtämisen vaikeus, käsite- ja merkitys- sekä vivahde-erot, sekä paikallisten kesken että meidän kanssamme lähinnä englantia yhdessä vääntäessämme. Paikalliset ovat olleet todella otettuja meidän chichewan kielen taidoista :) Onhan se kuitenkin osoitus jonkinlaisesta toisen kulttuurin arvostamisesta ja kunnioittamisesta, ja herättää tietenkin myös ihmetystä, kun olemme ensikertaa Malawissa ja osaamme puhua joitakin lauseita ja ymmärrämme jotakin keskusteluista heidän virallisella kielellään. Uskontoja täällä on monenlaisia, joista islamilaisuus on noussut meille päivänpolttavaksi teemaksi: moniavioisuus, vanhojen miesten ja nuorten tyttöjen suhteet – perillisten synnyttäminen. Täällä ei possuja ole eikä siis possunlihaa syödä.
Vetäydyimme nukkumaan omiin huoneisiimme iltayhdeksän maissa, kun sähkön saantikin loppui. Malaria-päivä, meinasi unohtua! Ja eikun ylös ja pillerit naamaan, siihenpä se uni taas katosi…
ke 28.3.
Aamupäivän kiertelimme Chapolan ja Mpundin kylissä vapaaehtoisten esitellessä siellä tapahtuvia toimintoja, lähinnä kotihoitoa ja orpojen lasten asemaa käsittelevällä teemalla. Kierros oli todella antoisa ja monia hyviä keskusteluja syntyi vapaaehtoisten, huoltajien, huollettavien ja meidän välille. Oli huojentavaa kuulla, että koulutustuki, jonka Pemphero -järjestö mahdollistaa tällä hetkellä 20 lapselle, on hyvissä käsissä. Lapset ja nuoret kertoivat omista haaveistaan ja ammattihaaveistaan, ja me parhaamme mukaan rohkaisimme heitä tekemään haaveistaan totta sekä tekemään ahkerasti töitä unelmiensa eteen. Malawin tulevaisuus on todellakin hyvissä käsissä, sillä kuudesta lapsesta kolmen ammattihaaveena oli medical assistance (almost a doctor/ 15 vuotta opintoja), yhden lentäjä, yhden lääkäri ja yhden opettaja in agriculture field.
Muutama pallo sai uudet onnelliset omistajat, sillä kylissä riittää tyttöjä ja poikia pallolla pelaamaan. Edelleen meidät huomataan joka paikassa ja magneetin lailla vedämme peräämme kaikki lähiseutujen lapset ihmettelemään ihonväriämme, pyöriämme jne. Vaikka meillä ei ole lasten kanssa yhteistä puhuttua kieltä, niin pääsemme helposti heidän kanssa samalle aaltopituudelle. Ele- ja liikekieli on samanlaista kaikkialla? Ja, kyvystämme heittäytyä mukaan ja tilanteen vietäväksi ei liene haittaa näissäkään tilanteissa ;) Leikimme ja pelailimme narulla, joka oli jostakin juuresta: hypimme narua, vistasimme… Peiliä ja hippaleikkejäkin täällä on helppo opettaa/ oppia – niihin kun ei paljon materiaaleja tarvitse. Puolin ja toisin.
Ennen nukkumaanmenoa illalla taisimme olla melko väsyneitä, kun mietimme menneiden päivien tapahtumia ja kikattelimme tyttömäiseen tyyliin … reflektointia tämäkin. Melkein soitimme District Commissionerille – hän kun käski meidän olla häneen yhteydessä, jos kohtaamme matkamme aikana mitään ihmettelyn aiheita... Ilmeisesti meidän pitäisi olla jatkuvasti yhteydessä häneen :)
to 29.3.
Yö meni taas pätkittäin nukkuen. Öisin ei peittoja tarvita, sillä lämmintä on riittämiin myös pimeän aikaan. Nukumme siis moskiittoverkkojen suojassa, ettei ylimääräisiä ystäviä pääse vuoteeseen.
Tänään meillä on ollut kotipäivä ja olemme tehneet työharjoitteluun kuuluvia kirjallisia töitä. Olemme muistaneet sähköisesti työharjoitteluvaihtomme ohjaavaa opettajaa, ja muutamia muita yhteistyötahoja. Kohta saamme taas sähköä, joten pian saa taideprojektin ohjaava opettajakin postia :)
Charles hilppasi äsken takaisin työhön, ja täytyypä sanoa, että Suomen työaikalakia pitäisi hieman venyttää, että miehen työtunnit mahtuisivat raameihin. Käynnistelimme tuossa äsken pientä ”remonttireiska-urakkaa”. Näimme viime viikonloppuna tuolla Primary Schoolin luokkahuoneessa kasan rikkinäisiä tuoleja ja pulpetteja, ja mietimme voisimmekohan tehdä tilanteelle jotakin, ja Charlesilta äsken asiaa tiedustelimme. Vapaa-ajan hyötykäyttö- projekti etenee, ja siitä saatetaan saada vielä yhteisöllinenkin projekti, jos Primary Schoolin Headteacher on projektillemme suosiollinen. Yhteisöllinen sen takia, että missä tahansa olemmekin, meidän ei yleensä tarvitse olla kahdestaan, ainakaan kauaa… Keskustelimme Charlesin kanssa myös erilaisista yhteistyömahdollisuuksista Pemphero -järjestön ja Lungwena Health Centerin kesken: vapaaehtoistyöntekijät tietävät kylissä haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten elämäntilanteet ja sairaat ihmiset, joten kiertävä sairaanhoitaja tai vastaava voisi työskennellä vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa yhdessä kylissä. Hyvien käytänteiden ja tiedon jakaminen – kaikkien etu! Hyvä keskustelu. Kehittävä suorastaan Û
Sataa sataa ropisee, tili tili tom…
pe 30.3.
Aamu valkeni Tanjalle klo 03.40 ja Päiville tuntia myöhemmin. Aamiaisen jälkeen hieman siivousurakkaa ja sitten baanalle. Eli menimme tutustumaan Lungwena Health Centerin toimintaan. Aamupäivä vierähtikin siellä rokottavissa ja synnyttävissä tunnelmissa. Pääsimme tutustumaan kaikkiin terveyskeskuksen tiloihin, joissa myös iLins -projektin työntekijät työskentelevät. Ihmiset olivat meille todella ystävällisiä ja kertoivat mielellään työstään – vaihtarina he saivat tutustua meihin, upeisiin suomalaisiin naisiin, sekä meidän lääkearsenaaliin :)
Tosiaan keskustelimme rokotuksista ja sairauksista, terveydestä yleensäkin sekä lähestulkoon kaikesta muusta paitsi säästä. Ihanaa oli havaita, että rokotusohjelmat täällä myös toimivat ja etenevät – lapsilla ja äideillä oli molemmilla rokotuspäivä, lapsen iästä ja äidin tilanteesta riippuen. tuberkuloosi, tetanus, kolera… Oli siellä myös isiä lastensa kanssa. Ja paljon potilaita, todella paljon. Melkein voisi sanoa liukuhihnatyöskentelyksi – ainakin siis rokotusten osalta. Medical Assistancen työtä emme tänään päässeet seuraamaan, emmekä tiedä seuraammeko sitä tulevinakaan viikkoina kovinkaan läheltä, koska eettisyys ennen kaikkea. Riikka: olemme varanneet meille jo yhteisen perjantain terveysasemavierailuun, kun saavut tänne lämpimään ja tunnelmalliseen Lungwenaan – synnyttäminen täällä voi nimittäin tapahtua vaikka kynttilänvalossa.
Iltaa ja päivällistä odotellessa kuuntelemme lähestyvän ukkosrintaman jylinää… ja hikoilemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti