ma 5.3.
Uusi viikko taas alussa. Tälle päivälle oli tiedossa tutustumista Mangochin kaupunkiin. Meille
tarjottiin mahdollisuutta matkustaa ambulanssikuljetuksella, sillä kyseistä autoa käytetään moniin muihinkin tarkoituksiin kuin vain sairaiden kuljetukseen. Matkalla veimme mm. paikallisia ihmisiä hautajaisiin. Oppaana meillä kaupunkiturneella oli Fosco, joka on ollut jo opastamassa meitä ennenkin. Ostoslista oli pitkä, johon tärkeimmiksi luimme polkupyörien ja juomaveden hankinnan. Tosin sopivia polkupyöriä emme löytäneet, sillä tarjonta oli melko vähäistä ja suppeaa. Saimme hankittua paikallisen mokkulan tietokoneeseen, täällä se on dungle. Tämä kapine ei kuitenkaan suostunut illalla meille toimimaan eli olemme niillä raja alueilla – toimii tai ei sitten toimi.
Päivi koetti vielä onneaan gsm-yhteyksiensä kanssa hankkimalla puhelimeensa paikallisen liittymän ja puheaikaa Airteliltä, mutta Dna on onnistunut estämään senkin mahdollisuuden
määräaikaisella sopimuksellaan. Eli jatkossakin yhteys Päiville Tanjan puhelimen tai meidän toisen Airtelin puhelimen, prepaid-liittymän, kautta.
Kaupunkikierros oli hyvin avartava ja antoisa kokemus. Vaikea kertoa, mitä kaikkea näimme ja
koimme, sillä se poikkeaa täysin itsellemme perinteisestä kaupunkikuvasta. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, paljon erilaisten tavaroiden ja palveluiden myyjiä pienissä kojuissaan. Tarjonta ja kysyntä kohtaavat ja kaikkea tarvittavaa on yllin kyllin. Kierrellessämme kaupunkia, näimme myös missä sijaitseva muun muassa posti, vankila, sosiaalitoimisto (Social Welfare Office) sekä maahanmuuttovirasto (Immigration Office). Immigration Office tulee meille tutuksi useampaan otteeseen matkamme aikana, koska käymme siellä leimauttamassa passimme kuukauden välein.
Pieniä erikoisliikkeitä, kuten kauneus- ja hiussalonkeja, tailoreita (räätäleitä) ja parranajoon
”erikoistuneita” on myös siellä täällä. Polkupyöriä, joita katselimme useasta eri kaupasta, oli lähinnä miesten malleja ja maastopyöriä. Perinteisiä mummon malleja emme täältä, tai siis Mangochista, löytäneet kuin vain muutamia paikallisten kulkuvälineinä. Toimintaympäristö ja elinolosuhteet ovat täällä siis todellakin erilaiset verraten meidän arkeen ja arjen elinympäristöön. Ilman Foscoa olisimme olleet Mangochissa aika hukassa, ainakin aluksi. Näimme muuten Foscon ystävän, Lalion, suosiollisella avustuksella ison krokotiilin. Kyseisiä luontokappaleita elelee paljon Shire-joessa, jonka silta ylitetään siirtyessä Mangochista Malindiin, joka ohitetaan Lungwenaan mennessä.
Krokotiilin sukulaisia, tosin pienempiä, kulkee täällä meidän asuinkumppaneina seinillä ja
ikkunoissa erityisesti ilta-aikaan. Tai huomiokykymme on tuolloin aktiivisemmillaan yleensä uuvuttavan päivän jälkeen. Kokemusmaailma uusiutuu koko ajan ja tunnetilamme ovat herkimmillään tietenkin väsyneinä. Uusien maailmojen kohtaaminen on yksinkertaisesti väsyttävää, ja unohtaa ei sovi myöskään ilmaston lämpötilan ja kosteuden vaikutusta vähän erilaiseen maailmaan tottuneeseen pohjoismaalaiseen.
Paluumatkalle saimme ostettua pari lavallista pullotettua vettä. Matkasimme takaisin matolalla,
avolava-autolla, auton lavalla istuen ja seisoen. Matolaan otetaan aina kyytiläisiä niin paljon kuin vain siihen suinkin on mahdollista ottaa. What a nice experience for us :) Ai niin, melkein unohtui kirjoittaa, että se krokotiili oli vain kamerassa, mutta se oli tapettu samana aamuna kyseisen Shire-joen kaislikossa. Emme kuitenkaan voi luvata tuovamme krokotiilinnahkakenkiä tai -laukkuja tuliaisiksi. Ei olisi nimittäin kivaa jäädä tulliin selvittelemään matkalaukkujen sisältöä.
Illalla muutimme majapaikkamme hostellin toiseen päähän. Asumme nyt virallisesti eri osoitteissa. Saimme käyttöömme siis hostellin toisen päädyn, jossa meillä on käytössä myös oleskelutila, yhdistetty olohuone ja toimistotila. Huoneet oli meille ”siivottu”, mutta tarkkasimme hieman työn jälkiä ottamalla enimmät hämähäkinseitit ja pölyt pois sängystä ja ikkunatasoilta. Illalla muuten toimivat parin tunnin ajan myös propellit, eli tuulettimet. Suihkuun emme ole täällä vielä päässeet, edes siihen kylmään… Mutta keskiviikkona pääsemme varmaan saunaan. Meillä on ulkosauna takapihalla! Tekee hyvää vähän karaistua ja luulenpa, että palatessamme Suomeen aiomme siirtää tätä suihkutonta kokemusta myös muille ja muihin elämän osa-alueisiin. Huomasimme muuten, että alamme nyt luoda ensimmäistä nahkaamme. Tiedä vielä, mikä pohjaväri meistä löytyy :)
Huomenna alkaa siirtyminen arkeen, koska täällä lauantaina oli public holiday, Marttyyrien
päivä ja pyhän sattuessa viikonlopulle seuraavan viikon maanantai on yleinen vapaapäivä.
*Söimme päivälliseksi kalaa ja paistettuja perunalohkoja sekä kaalisalaattia.
* Matolakuljetus maksoi noin 40 km:n matka 400 Mkw/ hlö.
ti 6.3.
Aamu valkeni ukkosen säestämänä. Heräilimme molemmat hyvissä ajoin, Päivi tällä kertaa vähän aiemmin (04 jälkeen) :) tasaista sateen ropinaa oli koko aamun ajan. Kirjoittelemme tätä nyt papukaijojen kukertaessa ja lennellessä ikkunan editse. Täällä on muuten upean värikkäitä
lintuja, toivottavasti onnistumme nappaamaan niistä kuvia. Aamiainen oli tänään myös vähän proteiinipitoista, mutta eihän siitä haitta ole tässä ilmanalassa. Söimme siis paahtoleipää munalla sekä puuroa ja juoman oli kahvia ja appelsiinimehua.
Aamiaisen jälkeen aloitimme odottamisen. Ja odotimme. Ja odotimme. Epävarmuuden sieto ja tietyllä tavalla epämukavuusalueella liikkuminen ovat tässä harjoittelussa ja elinympäristössä avainsanoja. Ainakin tämän aamun tuntemuksemme mukaan. Meillä oli sovittu tapaaminen Rosen kanssa tälle päivälle, mutta hän ei päässyt tulemaan. Odottaminen palkittiin vihdoin klo 11 maissa, jolloin draamaryhmät ja muutamat meille jo aiemmilta päiviltä tutut ihmiset ilmestyivät hostellin pihalle. Siirryimme ulos ja aloimme valmistautua olemaan esillä ja seuraamaan esityksiä. Näimme kolmen eri ryhmän draamaesityksiä, joita käydään esittämässä
Pempheron kylissä. Draaman keinoin ryhmät edistävät kyläläisten hiv-/aids-tietoisuutta.
Ilmaisultaan produktit olevat koskettavia, ja jalkapallon lisäksi huomasimme myös draaman oleva kansainvälinen kieli – emme olisi tarvinneet paljonkaan tulkkausapua tietääksemme, mistä on kysymys milloinkin.
Draamaryhmien esiintymisten jälkeen keskustelimme Hosean (Pempheron toiminnanjohtaja) kanssa tulevan viikon ohjelmasta. Tämä viikko on meillä vielä vähän aikatauluttomampaa, mutta sitten alkaa todellinen turnee! Pääsemme siis hyppäämään draamaryhmien matkaan :) a viemään terveyttä ja hyvinvointia edistävää ilosanomaa kyläläisille. Perjantaina vierailemme ohjelman mukaan muun muassa Mangochissa sosiaalitoimessa, jonka alaisuuteen Pemphero kuuluu, sekä useissa Pempheron viranomaisyhteystyötahokomissioissa. Pääsemme myös kangasostoksille paikallisen asiantuntijantahon kanssa :)
ke 7.3.
Tämä aamu alkoi neljän jälkeen kukon kiekuessa mwadguka bwanjia ja papukaijan säestäessä sopivasti, kun kukko hiljeni välillä hetkeksi. Tanja nousi lopulta viiden pintaan ylös, kun taas Päivi jatkoi sikeitään kukon hyvistä herätysyrityksistä huolimatta. Aamiainen noudatteli tuttua hyvää kaavaa: kahvia, teetä, mehua, puuroa pois noukittavine ”lisukkeineen” ja mini-mini-banaanien kera sekä toasteja kananmunalla. Eli kyllä näillä eväillä jo johonkin asti pärjää.
Aamiaisen jälkeen siirryimme jaloittelemaan. Meillä oli varmastikin parhaimmillaan
parisenkymmentä lasta matkassa mukana useiden kilometrien ajan. He koskettelivat matkan aikana meitä ihmeissään ja hämmästelivät suuresti mitä todennäköisimmin ihomme väriä. Jotenkin he olivat hämmentyneitä siitä, että meidän väri on se mikä on, eikä muuksi muutu (paitsi polttaessamme itsemme auringossa). Aluksi he hyvin vaivihkaa ottivat meihin kontaktia, mutta vähitellen he uskaltautuivat ihan kunnolla lähelle – ja kuljimme käsi-kädessä sekä
leikimme kulkiessamme. Sitkeimmät heistä seurasivat meitä kylän kautta hostellille, jossa sitten hostellin johtaja kehotti heitä siirtymään muualle ja antamaan meille kotirauhan. Lapset ovat mukavia ja tokihan heitä kiinnostaa meidän valkoisuus sekä Päivin kamera. Kukapa sitä ei nyt tykkäisi kuvissa esiintyä? :) (Paitsi me.)
Kävelemästä päästyämme olemme ahertaneet omien etätehtävien, kouluprojektien, parissa. Ahkera työskentelymme palkittiin, ja saimme yhden kokonaisuuden valmiiksi. Työskentely
sujui tällä kertaa viileämmissä merkeissä, kun melko pian hostellille saavuttuamme alkoi sataa reippaasti. Sitä samaa sadetta riittikin sitten koko iltapäiväksi - mikä oli hyvä juttu tuloksellisen työskentelyn mahdollistamiseksi opiskelutehtävien parissa.
Päivällisen jälkeen piipahdimme taas kylän raitilla näyttäytymässä. Saimme niin paljon huomiota osaksemme, että katsoimme parhaaksi jättää ostokset väliin ja oikaista suorinta tietä kotiin. Nyt odottelemme sähköjen palaamista, jotta ilta-askareet onnistuisivat edes jollakin tavalla. Todellakin, täällä olemme kuin kuninkaallisia, vain kruunut ja jalokivet puuttuvat. Näkisittepä lasten hymyt, kun he ovat opetelleet päivän kysymään ”how are you” ja vastaamaan ”fine”, ja kun he noita edellä mainittuja fraaseja kysyessään saavat meiltä niihin vastaukset. Mitenhän me pärjätään Suomessa, kun me emme herätä yhtä paljon huomiota?
Seuraavien Pemphero-järjestöön harjoitteluvaihtoon tulevien opiskelijoiden budjetin laskemista helpottamaan pari Mkw täsmätietoa: majoitus Lungwena Health Centerin hostellissa 750 Mkw/
hlö/ yö ja ruokakustannukset 750 Mkw/ 1 hlö/ 1 pv (sis. aamupala ja päivällinen).
Päivin kello ja laskin -yhdistelmä voi muuttua taas jossakin vaiheessa puhelimeksi, kun OIKEASTI Frankfurtin ilmatilaan jäänyt DNA-verkkoyhteys saadaan purettua… Suomesta saamiemme tietojen mukaan DNA-liike pahoittelee tapahtunutta ilmatilakaappausta :)
Täällä eletään muuten samaa kellonaikaa kuin Suomessa, ainakin siihen asti kunnes siellä siirretään kelloja kesäaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti