to 15.3.
Aamurutiinit noudattelivat tuttua kaavaa: aamiaisen jälkeen tosin emme menneet tänään pyöräilemään vaan otimme suunnaksemme Lake Malawin. Menimme kävellen voidaksemme samalla paremmin ihastella maisemia ja ottaa kuvia. Polku sinne vie maissipeltojen läpi ja matkalla on muun muassa useita hautausmaita. Alkumatkasta saimme taas mukaamme kylältä nuoren miehen, joka varmisti, että osaamme valita alkuvaiheessa oikeat kaarteet ja linjat Malawi-järvelle. Rannalle päästyämme aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja elämä vaikutti leppoisalta kalastajien selvitellessä verkkojaan ja naisten pestessä rannalla pyykkiä. Saimme kävellä ja ottaa kuvia rannalta melko rauhassa, vain muutama ihminen kävi juttelemassa meidän kanssamme ja kyselemässä kuulumisiamme ja sitä, minne olemme menossa ja miksi olemme täällä Lungwenassa.
Meille on siis tänne muodostunut jo oma mukava rutiini päivälle, ja se varmasti on auttanut meitä kotiutumaan tänne hyvin. Aamu valkenee viiden jälkeen, jolloin me nousemme ylös ja alamme ihmetellä päivän kulkua sekä tehdä tarkempia suunnitelmia päivän etenemiselle, siltä osin kuin me itse voimme siihen vaikuttaa. Olemme kutsuneet tätä hostellia kodiksi alusta asti – tämä on kyllä meidän koti ja olemme vähän tätä myös siis sisustaneet ja muokanneet omia käyttötarpeitamme paremmin vastaavaksi, muun muassa opiskelumateriaalit ovat helposti saatavilla ja hyvin esillä, eli muistuttamassa miksi oikein olemme täällä!
Toimintatutkimus saatiin tänään valmiiksi – hip hei hurrei! Ja hankesuunnitelman arviointisuunnitelma, syventävän harjoittelun suunnitelman ohella, on työn alla :)
Torstaiseen ohjelmaan meillä kuuluu sauna tai on kuulunut ainakin tähän asti. No, tämän iltaisen saunomisen jälkeen päädyimme kyllä siihen päätökseen, että taidamme jättää seuraavat kerrat väliin. Täällä sauna ei pidä sisällään samoja elementtejä kuin Suomessa, niin fyysisiä puitteita kuin ei sitä henkistä ulottuvuuttakaan. Ainut hyvä puoli siinä on, että siellä voi peseytyä vähän väljemmällä vedellä. Hieman meitä hävettää, kun paikalliset naiset kantavat illan pimeydessä meille vettä saaveilla ja kanistereilla peseytymistämme varten vastasyntyneet vauvat selässään (kantoliinassa). No, se kuuluu palveluun ja me teemme sen minkä voimme ja saamme, paikallisia loukkaamatta.
Charles oli iltaa istumassa kanssamme ja katselimme kuvia Suomesta sekä kuvia, joita olemme täältä ottaneet. Keskustelut ovat olleet hänen kanssaan mielenkiintoisia ja ajatusmaailmaa avartavia sekä koskettavia: moniavioisuus, HIV/AIDS ja sairaudet yleensä täällä Malawissa ja Suomessa, elintaso, palkat, lääkäreiden tai sairaanhoitajien vastaanotolle pääseminen, lääkäreiden (tai medical assistance) vastaanoton potilasmäärät ja työajat… Charlesilla oli tänään vastaanotolla 600 potilasta. Aivan oikein, 600 potilasta työpäivän aikana! Suomessa määrät ovat hieman toisenlaisia, kuten sairaudetkin ja hoidon tarve.
pe 16.3.
Yöt nukumme vaihtelevalla menestyksellä ja aamuisin vertailemme keskenämme sitä, montako kertaa heräämme yön aikana, mihin aikaan ja montako tuntia saimme nukuttua. Aamuisin on hyvää aikaa tarkkailla auringonnousua vuorten takaa ja ensimmäisten päivänsäteiden laskeutumista nurmikolle. Ja siinä samassa hetkessä kujertelevat papukaijat lähipuissa ja naapurin kukko herättelee viimeisiä nukkujia. Aamupalan jälkeen heitimme pyörälenkin ja sen jälkeen linnoittauduimme sisätiloihin kuumuutta pakoon. Työstimme hieman omia projektejamme ja otimme pienet nokkaunetkin. Paikalliset ovat kummissaan, kun he kyselevät minne me olemme menossa, ja me vastaamme vain katselevamme paikkoja ja tutustuvamme maisemiin. Eli meillä ei ole varsinaista ”kohdetta”, ja tällaista ”turhaa” pyöräilyä he eivät oikein ymmärrä.
Sovimme tänään myös postiosoitteen tänne meille, joten halutessanne voitte kirjoittaa/lähettää postia osoitteeseen: Lungwena Health Center, Tanja Piironen/Päivi Ronkainen, P.O. BOX 42, Mangochi, MALAWI. Huomioikaa siis, että aiemmin antamamme P.O. BOX -osoite ei ole enää käytössä. Samalla turvasimme myös juomavedensaannin, eli Charlesin kautta jatkossa saamme pullotettua vettä Mangochista, jos meillä itsellämme ei ole kaupunkiin mitään erityisempää asiaa.
Meillä on iltaisin, ja toki päivisinkin, keskenämme mielenkiintoisia reflektiivisiä tuokioita. Pohdimme arkea, elämää, ihmissuhteita, tilanteita ja mahdollisuuksia eri näkökulmista kriittisesti ja rakentavasti. Jos Pemphero, tai lungwenalaiset, saavat tukea, mitä he tekevät pelkällä rahallisella tuella, jos sillä ei ole kuin hetken hyöty ja tilanne palaa ennalleen? Eikö olisi parempi antaa koulutustukea, ja kouluttaa, jolloin osaaminen jäisi tänne ja siirtyisi osaajilta seuraaville ja sitä seuraaville? Eikö tulisi antaa niin sanotusti polkupyörä, opettaa ajamaan sillä ja huoltamaan sitä sekä välillä käydä sitten varmistamassa, että polkupyörä on edelleen toimintakuntoinen? Ja mahdollisesti tuoda siihen lisävarusteita, jos tarvetta ilmenee tai uusia tuulia puhaltaa?
Ian D. Dicks: Yawo-heimo (tribe).
la 17.3
Uusi päivä valkeni taas ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Suuntasimme tänä aamuna pyörämme kohti Malindia ja ”sopivasta” tienhaarasta poikkesimme sivutielle ja siitä taas pienemmille poluille. Löysimme uusia kyliä, iloisia ihmisiä, isoja vuohi- ja lehmälaumoja ja tietysti mahtavia maisemia. Ihan varmoja ei oltu, minne polut johtavat, mutta tiesimme olevamme vuorten ja järven välissä, joten ihan eksyksissä emme olleet. Siis tienviittoja ja karttojahan täällä ei ole. Ja maastopyörät kun omistamme, niin hyvähän meidän oli mennä eteenpäin kuoppaisia, hiekkaisia ja mutkikkaita polkuja.
Aamurutiinit noudattelivat tuttua kaavaa: aamiaisen jälkeen tosin emme menneet tänään pyöräilemään vaan otimme suunnaksemme Lake Malawin. Menimme kävellen voidaksemme samalla paremmin ihastella maisemia ja ottaa kuvia. Polku sinne vie maissipeltojen läpi ja matkalla on muun muassa useita hautausmaita. Alkumatkasta saimme taas mukaamme kylältä nuoren miehen, joka varmisti, että osaamme valita alkuvaiheessa oikeat kaarteet ja linjat Malawi-järvelle. Rannalle päästyämme aurinko paisteli kirkkaalta taivaalta ja elämä vaikutti leppoisalta kalastajien selvitellessä verkkojaan ja naisten pestessä rannalla pyykkiä. Saimme kävellä ja ottaa kuvia rannalta melko rauhassa, vain muutama ihminen kävi juttelemassa meidän kanssamme ja kyselemässä kuulumisiamme ja sitä, minne olemme menossa ja miksi olemme täällä Lungwenassa.
Meille on siis tänne muodostunut jo oma mukava rutiini päivälle, ja se varmasti on auttanut meitä kotiutumaan tänne hyvin. Aamu valkenee viiden jälkeen, jolloin me nousemme ylös ja alamme ihmetellä päivän kulkua sekä tehdä tarkempia suunnitelmia päivän etenemiselle, siltä osin kuin me itse voimme siihen vaikuttaa. Olemme kutsuneet tätä hostellia kodiksi alusta asti – tämä on kyllä meidän koti ja olemme vähän tätä myös siis sisustaneet ja muokanneet omia käyttötarpeitamme paremmin vastaavaksi, muun muassa opiskelumateriaalit ovat helposti saatavilla ja hyvin esillä, eli muistuttamassa miksi oikein olemme täällä!
Toimintatutkimus saatiin tänään valmiiksi – hip hei hurrei! Ja hankesuunnitelman arviointisuunnitelma, syventävän harjoittelun suunnitelman ohella, on työn alla :)
Torstaiseen ohjelmaan meillä kuuluu sauna tai on kuulunut ainakin tähän asti. No, tämän iltaisen saunomisen jälkeen päädyimme kyllä siihen päätökseen, että taidamme jättää seuraavat kerrat väliin. Täällä sauna ei pidä sisällään samoja elementtejä kuin Suomessa, niin fyysisiä puitteita kuin ei sitä henkistä ulottuvuuttakaan. Ainut hyvä puoli siinä on, että siellä voi peseytyä vähän väljemmällä vedellä. Hieman meitä hävettää, kun paikalliset naiset kantavat illan pimeydessä meille vettä saaveilla ja kanistereilla peseytymistämme varten vastasyntyneet vauvat selässään (kantoliinassa). No, se kuuluu palveluun ja me teemme sen minkä voimme ja saamme, paikallisia loukkaamatta.
Charles oli iltaa istumassa kanssamme ja katselimme kuvia Suomesta sekä kuvia, joita olemme täältä ottaneet. Keskustelut ovat olleet hänen kanssaan mielenkiintoisia ja ajatusmaailmaa avartavia sekä koskettavia: moniavioisuus, HIV/AIDS ja sairaudet yleensä täällä Malawissa ja Suomessa, elintaso, palkat, lääkäreiden tai sairaanhoitajien vastaanotolle pääseminen, lääkäreiden (tai medical assistance) vastaanoton potilasmäärät ja työajat… Charlesilla oli tänään vastaanotolla 600 potilasta. Aivan oikein, 600 potilasta työpäivän aikana! Suomessa määrät ovat hieman toisenlaisia, kuten sairaudetkin ja hoidon tarve.
pe 16.3.
Yöt nukumme vaihtelevalla menestyksellä ja aamuisin vertailemme keskenämme sitä, montako kertaa heräämme yön aikana, mihin aikaan ja montako tuntia saimme nukuttua. Aamuisin on hyvää aikaa tarkkailla auringonnousua vuorten takaa ja ensimmäisten päivänsäteiden laskeutumista nurmikolle. Ja siinä samassa hetkessä kujertelevat papukaijat lähipuissa ja naapurin kukko herättelee viimeisiä nukkujia. Aamupalan jälkeen heitimme pyörälenkin ja sen jälkeen linnoittauduimme sisätiloihin kuumuutta pakoon. Työstimme hieman omia projektejamme ja otimme pienet nokkaunetkin. Paikalliset ovat kummissaan, kun he kyselevät minne me olemme menossa, ja me vastaamme vain katselevamme paikkoja ja tutustuvamme maisemiin. Eli meillä ei ole varsinaista ”kohdetta”, ja tällaista ”turhaa” pyöräilyä he eivät oikein ymmärrä.
Sovimme tänään myös postiosoitteen tänne meille, joten halutessanne voitte kirjoittaa/lähettää postia osoitteeseen: Lungwena Health Center, Tanja Piironen/Päivi Ronkainen, P.O. BOX 42, Mangochi, MALAWI. Huomioikaa siis, että aiemmin antamamme P.O. BOX -osoite ei ole enää käytössä. Samalla turvasimme myös juomavedensaannin, eli Charlesin kautta jatkossa saamme pullotettua vettä Mangochista, jos meillä itsellämme ei ole kaupunkiin mitään erityisempää asiaa.
Meillä on iltaisin, ja toki päivisinkin, keskenämme mielenkiintoisia reflektiivisiä tuokioita. Pohdimme arkea, elämää, ihmissuhteita, tilanteita ja mahdollisuuksia eri näkökulmista kriittisesti ja rakentavasti. Jos Pemphero, tai lungwenalaiset, saavat tukea, mitä he tekevät pelkällä rahallisella tuella, jos sillä ei ole kuin hetken hyöty ja tilanne palaa ennalleen? Eikö olisi parempi antaa koulutustukea, ja kouluttaa, jolloin osaaminen jäisi tänne ja siirtyisi osaajilta seuraaville ja sitä seuraaville? Eikö tulisi antaa niin sanotusti polkupyörä, opettaa ajamaan sillä ja huoltamaan sitä sekä välillä käydä sitten varmistamassa, että polkupyörä on edelleen toimintakuntoinen? Ja mahdollisesti tuoda siihen lisävarusteita, jos tarvetta ilmenee tai uusia tuulia puhaltaa?
Ian D. Dicks: Yawo-heimo (tribe).
la 17.3
Uusi päivä valkeni taas ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Suuntasimme tänä aamuna pyörämme kohti Malindia ja ”sopivasta” tienhaarasta poikkesimme sivutielle ja siitä taas pienemmille poluille. Löysimme uusia kyliä, iloisia ihmisiä, isoja vuohi- ja lehmälaumoja ja tietysti mahtavia maisemia. Ihan varmoja ei oltu, minne polut johtavat, mutta tiesimme olevamme vuorten ja järven välissä, joten ihan eksyksissä emme olleet. Siis tienviittoja ja karttojahan täällä ei ole. Ja maastopyörät kun omistamme, niin hyvähän meidän oli mennä eteenpäin kuoppaisia, hiekkaisia ja mutkikkaita polkuja.
Lopulta päädyimme Malindiin ja päällystetylle tielle. No, matkaa kertyi ehkä enemmän kuin olimme suunnitelleet, ehkä noin 30 kilometriä parilla pienellä pysähdyksellä. Hiki virtasi ja taisipa aurinkokin jättää jälkensä vaaleaan nahkaamme, lämpötila varjossa täällä on noin 30 asteen kieppeillä ja kosteusprosentti liki sata. Ikävä kyllä emme voi ottaa rajatonta rusketusta, sillä tietyt kulttuurilliset tekijät estävät sen. Tai voisimme tietysti, mutta emme halua aiheuttaa turhaa hämmennystä paikallisten keskuudessa.
Terveisiä Tampereelta, jossa ei tahtonut edes mun parin kilometrin työmatkan pyöräily tänään onnistua! On satanut räntää koko päivä, taukoamatta. Toivottavasti tämä tieto piristää;)
VastaaPoistaTaalla ei ole todellakaan rantasateesta pelkoa :) Tunnelmat ovat lampimat, jopa hikiset! Tanaan kaupunkipaiva, Pemphero-projekti etenee hitaasti, mutta se lienee paikallinen|paikallisten tapa toimia?
Poista