...ja homma jatkuu

ke 11.4.
Aamiaisen jälkeen kävimme sopimassa Foscon luona hänen toimistollaan Health Centerillä
kirjekaveri-yhteistyöstä. Melko pian sen jälkeen lähdimme ohjatusti kohti Chilongan kylää. Siellä oli uusien vapaaehtoistoimijoiden esittelytilaisuus ja samalla Pempheron vapaaehtoistoimijat perehdyttivät uusia toimijoita Pempheron toimintatapoihin ja tavoitteisiin. Chilongan kyläpäällikkö oli muuten mainio mies :) silminnähden aito kyläläisten parasta ajatteleva, sydämen viisautta ja lämpöä omaava ja elämää nähnyt henkilö, mies paikallaan!

Iltapäivällä muutamia opiskelutehtäviä, blogin päivitystä, yhteydenottoja Pempheron toimijoiden kanssa sekä reflektointia. Ukkosta ilmassa sekä hieman sateen ropinaa kellon lähestyessä iltakuutta.

Illalla järjestelimme jotakin Riikan päänmenoksi matkalle Lilongwesta Lungwenaan – saat ehkä auton lisäksi matkakaverin kentältä Lungwenaan. Saatat päästä liittymään Charlesin enkeleihin, ja sittenhän meitä on jo kolme, joten enempää ei tarvita ;)

to 12.4.
Tanja kiirehti vessaan ennen aamiaista ja heti aamiaisen jälkeen. Päivi saatteli Tanjan päätien varteen matolaa ja opiskelijaeskorteeraajaa odottamaan ennen aamukahdeksaa.

Ja tästä jatkaa Tanja: Pääsimme Tysonin kanssa matkaan vähän ennen puolta yhdeksää ja perillä Mangochissa olimme puoli kymmenen pintaan. Matka meni leppoisasti reilun satasen tuntivauhdissa. Mutkatkin otettiin reilusti, ja täytyy nyt rehdisti tunnustaa, että paikoitellen mietin mitenkähän azungun käy, jos matkakaverit liikkuvat ylikansoitetulla pakettiauton lavalla, kun azungu pystyi nojaamaan vain vähän lava-auton reunaan oikealla pakaralla ja oikealla kädellä jalkojen ollessa melkein nenän tasalla akun toimiessa korokkeena… Loppumatkasta nojailin vain entistä rennommin takaviistoon ja välillä jo ilman käsiäkin ;) Vähän tätä opiskelijamatkaa Mangochiin haittasi Tanjan hieman liian reipas suolen toiminta. Tällä kertaa tosin ei niin paha kuin edellisellä kerralla, mutta kaupunkireissun aikana en uskaltanut juoda enkä syödä, koska jouduin jo ilman niitäkin kommervenkkeja turvautumaan kahdesti julkiseen vessaan… Olin onneksi hyvin varautunut, mulla oli omat vessapaperit mukana. Kauniin vihreät. Kävimme Tysonin kanssa kartoittamassa Mangochin alueen kirjakauppojen antia, ostimme ajantasaista tietoa Malawin poliittisesta ilmastosta = sanomalehti sekä haimme Metrosta tietysti kaurahiutaleita. Niin, ja löysimme kaksi hyvää palloa; jalka- ja verkkopallon :) Myönnän, että olin aika väsynyt kotiin saavuttuani, ja kuten kerroin Charlesille Mangochissa, aion puhua ruokavastaavien kanssa illalla chichewaa.

Päivi jatkaa: Olimme yhdessä tuumin päättäneet, minun ehdotuksestani, ettei molempien kannata lähteä tänään Mangochiin opiskelijoiden kirjastoon tulevia kirjoja hankkimaan, joten minä jäin mielelläni kotiin työstämään keskeneräisiä projekteja. Päivä kului rauhallisissa merkeissä, eikä ajankulkua huomannut valokuvia valitessa ja fiksaillessa tietokoneella. Kuvathan tulevat yhteistyökumppaneittemme käyttöön heidän valitsemallaan tavalla, joilla tuodaan esille Pemphero -järjestön toimintaa. Iltapäivän puolella taisi edistyä
hieman jokin muukin opiskeluun kuuluva suunnitelma. Tuntui ihan hyvältä viettää seitsemän tuntia yksin omien ajatustensa kanssa, sillä tiivistähän tämä meidän yhteiselomme on ollut jo puolitoista kuukautta, vaikka hyvinhän me olemme keskenämme täällä pärjänneet. Päivän kulkua katkaisivat ainoastaan pienet asioinnit meitä palvelevan henkilökunnan kanssa: sopimista pyykeistä, saunasta, polkupyörän lainaamisesta, jne. Minulle valmistettiin privaattipäivällinen, koska Tanja ilmoitti jo aiemmin syövänsä Mangochissa, vaikkei sitten syönytkään. Jotenkin vaan tuntuu omituiselta ajatella, että täällä pyörii kolme miestä päivittäin, joiden tavoitteena on meidän hyvinvoinnin turvaaminen: ruoka, siivous, sauna, turvallisuus… Mikä ettei, tähän saattaa vaikka tottua (kotijoukot huomio!). Meidän kahden lisäksi täällä eivät muut majoittujat (yksi naishenkilö) talon palveluja käytä.
Ps. Minun vatsaani talon tarjoamat eväät eivät ole (vielä) juurikaan sekoittaneet, eilinen vain oli pieni säikäytys.

Ja tästä jatkamme yhdessä: Päivä on ollut mielenkiintoinen ja monella tapaa eri projekteja edistävä. Saunassa oli tänään mukava käydä, se oli hyvässä hapessa, eli savuton :) eli lämmin oli , mutta eihän siinä löylyjä saa, silti toivomme sen lämpiävän samoilla opeilla myös ensi torstaina. Ja tästä sai kiitokset myös hostellin vastaava, meidän kielellä maestro.

pe 13.4.
Kolmastoista ja perjantai. Toisille epäonnen päivä, muttei ainakaan meille. Vielä. Vietimme osan päivästä Health Centerillä sen toimintaan tutustuen, ja osan harjoittelusuunnitelman tarkennuksia miettien sekä kirjasto -hankkeen ja koulutusprojektin parissa. Ennen päivällistä meitä kävi yllättäen tervehtimässä suomalainen nainen. Oli mukavaa rupatella ja kuulla häneltä alueen elämästä ja tilanteista vuosien varrella – hän on nimittäin asunut täällä Lungwenassa joitakin vuosia joitakin vuosia sitten :) Huomenna on ihanaa syödä aamupuuroa suomalaisten kuivattujen mustikoiden kera – kiitos Johanna!

Monet kiitokset myös Ammattiopisto Luoville Käsämään: monet kynät, kumit, vihkot ja värit ovat saaneet jo onnelliset omistajat. Juuri näistä tarvikkeista täällä on pulaa ja paikallisilla lapsilla ja opiskelijoilla ei itsellä välttämättä ole varaa hankkia niitä. Olemme jakaneet niitä hyvin harkitusti ja monta iloista ilmettä nähneet.