Jokapäiväinen arki

Tytöt työssä hostellin pihamaan vieressä olevalla maissipellolla - löydättekö meidät?

ti 13.3.

Maanantai-iltaisen sähköttömyyden seurauksena menimme nukkumaan jo kahdeksan pintaan ja aamulla olimmekin sitten reippaina aamupalapöydässä. Aamiaisen jälkeen otimme Malindin suunnan pyöräilylle, ja matkalla kohtasimme paljon lapsia kouluun menossa. ”Azunku” (kirjoitustapa voi olla väärä) raikui ja saimme vastata useamman kuin kerran ”How are you?” ”Fine, thank you.” sanaparsiin. Olemme hyvän mielen lähettiläitä, sillä missä tahansa menemmekin, alkavat iloiset äänet kuulua ja hymyilevät kasvot ilmestyvät teiden varsille. Tehokasta tiedottamista J

Pyöräilyn jälkeen jatkoimme toimintatutkimuksen salapoliisitehtävän parissa, ja näyttää siltä, että se saattaa valmistua tällä viikolla. Päivällisen jälkeen kävimme pyöräilemässä ei-Malindin suunnalla… Tänään yritimme ladata prepaid-liittymään puheaikaa. Voi pyhä jysäys! Miten niin yksinkertaiseen asiaan voi saada menemään niin paljon aikaa, mutta lopulta kuitenkin onnistuimme. No, myönnettäköön, Hassanin avustuksella.

Tänään olimme valmistautuneita pimeään iltaan, mutta suureksi iloksemme sähköt tulivat klo 19, joten olemme jo tunnin verran olleet valaistuneita. Sitä tunnetta, joka valaistus aiheutti, ei voi sanoin kuvata. Saavutetuista eduista on vaikea luopua!

Elefantit ovat täällä sadon uhka, ja jos hyvin käy, me pääsemme kuvaamaan niitä täällä olomme aikana. Siis meidän mielestä hyvin käy. Huomenna aiomme pitää orientoivan suunnittelupäivän työharjoittelujaksosta.

Gonani bwino!

ke 14.3.

Yöllä ukkosti reippaasti. Oli mahtavat jyrinät, mutta emme jaksaneet nousta kuvaamaan ja äänittämään, kun jotenkin tuo pimeys ja mitä siellä sitten odottaakaan, vähän jännittää vielä J Olemme siis äänittäneet täältä muutakin kuin tervetuliaisvastaanoton tunnelmia, muun muassa aamun ääniä ja sateen ropinaa. Mielikuvamatkailua odotettavissa, kun Suomeen asti pääsemme. Toivottavasti äänitallenteet eivät häviä!

Tänään laittauduimme oikein hienoiksi, kun lähdimme aamupäiväostoksille kylän pintaan. Olimme molemmat pukeutuneet vähän niin kuin mekkoihin tai paita ja hame -yhdistelmään, ja vieläpä oikean pituisiin, eli polvet peittyivät. Tanja varmisti ensin Hassanilta, että voiko lähteä mekossa, joka paljastaa polvet ja hän suositteli vähän pidempää versiota, joten lisäsin alle legginsit. Voitte uskoa, että tarkenin! Päivi oli pukeutunut jo suoraan säädyllisesti, joten hän vei tämän erän.

Ihmiset ovat täällä todella fyysisiä, vahvoja ja elinvoimaisia. Katukuvassa näemme siis jatkuvasti vähän vanhempia ja nuorempia lihaksikkaita miehiä – havainnointitutkamme huomaa toki myös naiset, joiden hauislihas on melko mahtava – mutta totuuden nimissä on myönnettävä, että kyllä näissä miehissä mieluummin silmiämme lepuutamme ;) (Päivi on kuulemma on havainnoinut enemmän luonnon muita ihmeitä…) Linnut ovat täällä siis todella värikkäitä, ihanan oransseja, turkooseja, keltaisia… Kaiken kaikkiaan todella värikylläisiä ja kanatkin ovat mustia.

Tämä fyysisyys ja vahvuus johtuvat tietenkin osittain siitä, että välimatkat täällä kuljetaan pääsääntöisesti joko kävellen tai pyöräillen, jos sellaisen sattuu omistamaan. Joskus toki turvaudutaan polkupyörätaksiin, matolaan tai muuhun moottoroituun kulkuneuvoon. Ihmiset ovat siis tottuneet tekemään lähestulkoon kaiken itse, omin lihasvoimin. He kuljettavat muun muassa polttopuut, aitatarvikkeet, vedet, ruokatarvikkeet ja lähestulkoon kaiken mahdollisen (ja meistä mahdottoman) päänsä päällä tai pyörän tarakalla, joten ei ihme, että vahvuus on ja pysyy! Taitolaji tuo ”pääkuljetus”, kokeilimme nimittäin pullopakkauksella kuljetusta pään päällä, ei kestänyt meillä kuin hetken ilman käsien apua tuolla tyylillä, mutta harjoitus tehnee tässäkin mestarin J

Päivä on taas kerran ollut läkähdyttävän kuuma ja kostea. Edes me emme etsi aurinkoista paikkaa pihalta, vaan olemme viihtyneet sisätiloissa. Harmi, että se lämpömittari jäi kotiin, niin tietäisi totuuden lämpötilasta. Liika lämpö vie tehon työskentelystämme, sillä viime päivinä olemme työstäneet pikkuhiljaa koulutöitämme.

Mini-mini-banaanit ovat täällä maukkaita. Mangot myös olivat todella maukkaita ja mehukkaita, kun ostimme niitä Lilongwesta, mutta harmiksemme niitä ei nyt saa täältä Lungwenasta.  

Gonani bwino!