Väliraportointia

 Toimistomme Lilongwessa

Kiboko Town hotellin portaikossa

Aamupäivä vierähti rattoisasti rahaa etsien ja kauppiaitten kanssa tinkien Lilongwen vanhassa kaupunginosassa. Aamiaisen jälkeen yritimme maksaa majoituksen kortilla, mutta täällä ei ollut kortinlukijaa, ja pankin tunnusluvut ovat hyvässä tallessa Suomessa. Jouduimme muuttamaan suunnitelmaa ja menimme automaatille nostaaksemme rahaa.  Tanja ajatteli nostaa 100 000, no okei, kwachaa, että saisimme vähän käteistä ja pärjäisimme ainakin Mangochiin asti yhdellä pankkitapahtumalla, mutta rahan nostaminen ei onnistunut. Tilillä tiedettiin olevan katetta, joten ei lannistuttu. Kokeiltiin pienempiäkin summia, mutta nekään eivät suostuneet lähtemään pihalle, joten päätimme hakea id-kortit hotellista, ja menimme pankkiin jonottamaan. Pankissa selvisi, että rahat pitää nostaa 20 000 erissä. Ja Päivin Master Card ei tietenkään kelvannut automaattiin, sehän olisi ollut liian helppoa, jos olisi onnistunut, joten Visalla jatkossa.  Majoitus kolmesta yöstä johtajan huoneessa oli noin 53 000 kwachaa. No, nyt meillä on nostettua valuuttaa Mangochiin asti. Toivottavasti.

Rose soitti meille, kun olimme pankissa jonottamassa sekä varmisti tulomme ja kertoi lähettävänsä jonkun meitä vastaan Mangochiin. Oli todella kiva jutella hänen kanssaan, hän kuulosti puhelimessa iloiselta ja meidän saapumista odottavalta. Myös Hosea soitti meille iltapäivällä ja varmisteli tuloamme. Eli kyllä meistä täällä hyvää huolta pidetään! Täytyy myöntää, että mekin odotamme tulevaa tapaamista ja siirtymistä pempherolaisten pariin innokkaasti. Olemme kumpikin jo ehdottomasti valmiita siirtymään uusiin maisemiin ja haasteisiin. Aika täällä Lilongwessa on ollut mielenkiintoista ja opettavaista, mutta kaupunkielämästä siirtyminen pienempiin ympyröihin tuntuu TODELLA hyvältä ajatukselta.

Rahasählinkien jälkeen päätimme vähän jaloitella kaupungilla. Päädyimme ostamaan muutaman kortin. Voi veljet ja sisaret, ette uskokaan minkälainen teatteri siitä syntyi J hetkessä ympärillämme oli monta myyjää ja monenlaista korttia. Toivottavasti edes jokunen niistä löytää perille Suomeen. Meille kerrottiin korttien hinnan olevan joku muu kuin turistihinta, koska olemme olleet jo muutaman päivän Lilongwessa. He myös tiesivät, että olemme menossa jatkamaan turneeta Mangochiin. Korttien hinta oli ensin meille ilman turistilisiä 7 800 kwachaa. Hinta oli mielestämme turhan korkea ja päädyimme lopulta summaan 3 000 kwachaa. Taskuistamme löytyikin vain 2 960 kwachaa, mutta kaupat syntyivät 40 kwachan puuttumisesta huolimatta. Kokemus oli aidosti melko uuvuttava sessio noin 30 asteen lämmössä, joten päädyimme jättämään loput hankinnat Mangochiin.

Palkitsimme itsemme tämänpäiväisen kaupunkiturneen ja ruokailun jälkeen vilvoittavalla Kuche kuchella hotellin ulkobaarissa. Lepäilemme nyt illan ja pakkaamme laukkumme valmiiksi huomista uutta siirtymää varten, eli noin 200 km:n bussimatkalle Lilongwesta Mangochiin. Ja matkaan menee vaatimattomasti 6-9 tuntia. Mangochista matkustamme vielä huomenna 40 km:n päähän Lungwenan kylään eli määränpäähämme. Päivästä voi tulla mielenkiintoinen liki 30 asteen lämmössä ”ilmastoiduissa” kulkuvälineissä.

Emme muuten ole vielä löytäneet oikeita vastauksia, kysymyksistä puhumattakaan, joten interaktiivisuutta kehiin sieltä Suomesta!

Pienenä bonuksena, meidät kutsuttiin Suomen konsulaattiin juhlimaan 12.3.2012 J

Ja lopuksi: Kuka tietää mitä tarkoittaa 22-7? Ensimmäinen oikea vastaus palkitaan ruhtinaallisesti.