hommat hoituvat :)

la 31.3.

Olimme sopineet aamuksi koulutusprojektin opiskelijoiden (secondary school) tapaamisen hostellille.  Niin, vaikka onkin lauantai, me ahkeroimme. Koulutusprojektia tukevat taloudellisesti sekä suomalaiset että amerikkalaiset. Aamiaista lopetellessamme alkoivat ensimmäiset opiskelijat ilmestyä pihapiiriin. Hienotunteisesti he päätyivät kääntymään pois ja palasivat takaisin kellon ollessa kahdeksan. Kaiken kaikkiaan meitä kävi tervehtimässä 11 nuorta. He kertoivat meille opiskeluistaan, tavoitteistaan, opiskeluihin liittyvistä ongelmista, vähän taustoistaan sekä tulevaisuudensuunnitelmistaan. Opiskelijat ovat nyt kahden viikon mittaisella lomalla, ja he palaavat Pääsiäisen jälkeen takaisin opinahjoihinsa.

Päivän anti oli mielenkiintoinen. Saimme hyviä kuvia, kuulimme mukavia tarinoita ja vaihdoimme kokemuksia sekä tietenkin kannustimme heitä heidän opiskeluissaan – aina se ei varmasti ole helppoa, mutta ahkerasti opiskelemalla pääsee tavoitteisiinsa. Kyllähän me sen toki tiedämme, liekö oma vuohi (täkäläisittäin sanottuna) ojassa J

Opiskelijoilta saadun (he kirjoittivat meille asioita itsestään)kirjallisen aineiston ja materiaalin lukemista, teemoittelua ja pohdiskelua. Ihmettelyä sekä huomisen päivän aikataulujen sopimista.

su 1.4.

Yöllä satoi ja salamoi, olipa upea taivas lähes aamuun asti! Harvoin tuollaista ilotulitusta pääsee kokemaan – ei edes millenniumina SuomessaJ Aamiaisen jälkeen vähän elpymistä, mutta se ei jaksanut kauan kiinnostaa, joten otimme pyörät ja suuntasimme kohti Kwilasian (tai Kwilasya) kylää. Saimme innokkaan matkaoppaan mukaamme – potentiaalinen tyttökouluprojektin tuleva opiskelija – sekä näimme yhden eilisen opiskelijavierailijan matkallamme. Upeita ja laajoja puuvillapeltoja sekä ”rinnakkaisviljeltyjä” alueita.

Iltapäivällä pelasimme poikien kanssa palloa ja saimme mukavasti porukkaa mukaan. Todennäköisesti ensi viikonloppuna on useampiakin pelikohteita, joten eikun voittajavetoja kehiin. Pääsemme toivottavasti myös pelaamaan tyttöjen (naisten) kanssa verkkopalloa. Ihan varmoja emme ole minkälaisesta pelistä on kysymys, mutta se selvinnee seuraavan kahden kuukauden aikana. Ha haa, upea liikuntaloma ja vähärasvaiset (upporasvassa paistettuja paahtoleipiä…) ravinteet ;)

Illalla suunnittelimme Charlesin kanssa tulevaa ohjelmaa ja keskustelimme yleisesti Malawin ja Lungwenan alueen tilanteesta, opiskelusta ja koulutuksesta sekä järjestötoiminnasta.

Mitkähän ovat äitien (huoltajien) ajatukset tytön syntyessä? Entäpä pojan syntyessä? Ja, mitähän isät ajattelevat? Miten on varpajaisten tilanne?

Aprillipäivä. Emmekä me juoksuttaneet toisiamme kuin pallon perässä. Kuravettä täällä olisi riittänyt… Ennen palloilua pyörähdimme torilla huollattamassa pyöriämme ja ostamassa vähän evästä aterioiden välille. Kahden polkupyörän ketjujen öljyäminen ja pienet huoltotyöt 150 Mk. Ei paha.Näimme erilaisen ratkaisumallinsängyn kotiinkuljetukselle – perheenäiti haki reippaasti puisen parisängyn torilta ja kantoi käsissään & päänsä päällä kotiin. Toivottavasti määränpää ei ollut kaukana…

ma 2.4.

Meitä hemmoteltiin taas aivan upeilla ja ennen kokemattomilla kokemuksilla yön aikana – siis ukkosta oli ilmassa reippaasti, luulisi siitä saavan tännekin sähköä. Insinöörit huomio!

Aamiainen. Tuttua ja turvallista, tosin tänään ei kahvia talon puolesta. Tämänpäiväisiä kyläkohteita olivat Mwanjati ja Thumbula. Mwanjatissa tutustuimme ruokaturvaan (Food Security Youth),eli yhteisöpuutarhaan, jota nuoret viljelevät, ja jonka tuotosta he saavat itselleen 80 % - lopun 20 % mennessä Pemphero -järjestölle.Yhteisöpuutarhavierailun jälkeen tutustuimme Home BasedCare -ohjelmaan (”kotihoito”), joiden asiakkaina olivat tänään vanhukset ja vammaiset. Järjestön vapaaehtoistoimijat olivat meidän mukana ja he esittelivät meille toimintaansa kylissä.

Meillä on ollut nyt näissä kyläkohteissa mukana 2-3 vapaaehtoistyöntekijää polkupyöräsiirtymävaiheissa sekä 4-6 kyläkohteiden vapaaehtoistoimijaa, ja he ovat esitelleet meille toimintaansa kylissään. Tänään olimme kokopäiväturneella, kilometrejä kertyi 50, joten lienee päivän liikuntakiintiö täytetty. Ainakin polkupyöräilyn osalta. Ja nämä meidän”pyörätiet” eli kapeat polut halki peltojen eivät ole samanlaisia kuin koti-Suomessa, vaan mutkaisia, kapeita, monttuisia ja edellisen yön sateen jäljiltä hyvin kuraisia. Taitolaji olla rapaamatta itseään, saatikkapysytellä edes polulla, koska vastaantulijoita riittää kantamuksineen.

Olimme tänään kolarissa. Kolarin aiheutti Tanja ja kohteessa oli Päivi. Polkupyörässä, nimittäin Tanjan, ei ole toimivia jarruja. (Huoltotoimenpiteistä huolimatta, vai niistä johtuen – edellisen huollon kohteen oli Päivin pyörä, joka kunnostettiin, mutta jotenkin Tanjan pyörä palasi rikkoutuneena, vaikkei siinä ollut mitään kunnostamista…) Takaisin asiaan: Päivi joutui pysähtymään hieman yllättäen, edellä pyöräilleen henkilön pysähtyessä ilman riittävää ennakkovaroitusta, ja Tanja ei ehtinyt ”jarruttaa” tai väistää riittävästi maissipeltoon. Seurauksena oli onneksi vain kahdenkeskinen kolari, ja onneksi ilman ketjukolarivaikutusta (polkupyörämme ovat vielä tangollisia, eli miesten mallia…) Pysähdyksen syynä oli joen ylitys. Vettä oli polviin asti (Tanjalla vähän enemmän…) ja se ylitettiin joko pyörät kantaen tai taluttaen. Mielenkiintoista. Onneksi vammoiksi tuli vain yksi iso mustelma Päivin takalistoon. Toinen, onneksi vain läheltä piti -tilanne, sattui tänään härkäjoukon kanssa. Me käytämme samoja kulkureittejä myös eläinten kanssa (asfalttitie) ja pyöräillessämme Foosta Mwanjatiin härkäjoukko rynnisti yllättäen takaamme melkoista vauhtia, ja katsoimme parhaaksi väistää hallitusti pientareen puolelle.

Illalla sitten aika vierähtikin mukavasti kuvadokumentaation ja raportin parissa. Järjestimme myös lauantaille yhteistyötapaamisen Pemphero -järjestön johtajan, toiminnanjohtajan ja koordinaattoreiden kanssa. Lähinnä keskustellaksemme opiskelijoiden antamasta palautteesta ja omista huomioistamme sekä arvioidaksemme yhdessä missä mennään harjoittelun ja projektien suhteen ja miten me tästä eteenpäin jatkamme.

Voiko täällä erota? Onko naisen mahdollista sanoa, että ei halua olla vaikka kolmas vaimo, ja jatkaa elämäänsä jonkun toisen kanssa tai omillaan? Entä perinnönjako? Voi olla melkoista säätämistä monensien ja toisintuvien perheiden kesken…

ti 3.4.

Meillähän täällä ei ole televisiota eikä radiota, joten olemme ulkona kaikesta mitä maailmalla tapahtuu. Öisin kyllä katselemme hyvinkin värikkäitä ja monivivahteisia elokuvia omissa unissamme. Päivän tapahtumat siis kertautuvat omissa mielissämme ja hyvin on mielenkiintoista yöllä herätessä pohdiskella, mitähän tämäkin taas tarkoittaa. Unientulkitsijoita emme siis ole ja aamulla onkin helpottavaa, kun unien sisältö ja sanoma ovat jo unohtuneet. Ainakin osittain.

Aamiainen taas ilman kahvia, yhteisistä sopimuksista huolimatta. Olemme keskustelleet ja sopineet tietyistä aamiais- ja päivällisjärjestelyistä (yleensäkin asumis- ja ruokajärjestelyistä), ja joutuneet niistä keskustelemaan useammankin kerran, mutta jotenkin tämä homma ei täällä nyt toimi. Syystä tai toisesta.Vai liekö kysymyksessä turnausväsymys. Kyse ei siis ole pelkästä kahviainesten puuttumisesta. Olemme maksaneet aina ruokamme ja majoituksen etukäteen, joten rahasta se ei ole kiinni. Ja käsityksemme mukaan täälläkään ei työpaikkoja liikaa ole, joten luulisi tämän palvelun pelaavan vähän paremmin. Havaintotutkamme mukaan kahviaineksia löytyy läheisistä kojuista. No, huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet J

Teidän viestinne eivät siis tule meille tänne puhelinverkkoyhteyksiä pitkin (ainoastaan Tanjan puhelimeen Ylämyllyn numerosta saapuvat viesti ovat tulleet perille), mutta @-postiviestit saavuttavat meidät melko hyvin. Päivällä harvoin pystymme niihin vastaamaan, aamuyöstä taitaa kenttiä olla vähän paremmin. Ainakin aamulla klo 05 jälkeen olemme havainneet sähköpostien avautuvan vähän nopeammin… Täällä siis olemme teitä nyt tunnin jäljessä, kun emme siirtyneet kesäaikaan.

Malawissa eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia vaiheita. Istuvalle presidentille, Mutharikalle, on annettu kolme kuukautta aikaa korjata maan yleistilannetta ja toteuttaa lupauksensa kansalle. Jos tilanteeseen ei tule vaadittua muutosta, malawilaiset menevät yleislakkoon toukokuun puolivälin tienoilla. Eli, elämme täällä todellakin mielenkiintoisia vaiheita ja aikoja. Ja voi olla, ettemme sitten lennäkään suunnitellusti kesäkuun alussa Suomeen, jos yleislakko toteutuu.à Tulemme sitten varmaan aikaisemmin, jos tilanne alkaa näyttää hankalalta.